Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ihmiset & kulttuuri

Lutikkakoirayrittäjä kohtaa työssään lamaannusta, itkua ja raivoa – "Lutikat koskettavat ihmisiä todella syvältä”

Lutikkakoirapalveluja tarjoava yrittäjä Niina Lehti tilaa koirien koulutusta varten lutikoita Isosta-Britanniasta.
Jaana Kankaanpää
Lutikkakoirayrittäjä Niina Lehti varmistaa aluksi, että tutkittava tila on koirille turvallinen ja että koirat pääsevät liikkumaan. Tässä tilanteessa parisängyn puolikkaat irrotettiin, jotta koirat pääsivät liikkumaan kapeassa alkovissa. Lehti tutkii ensin, onko lutikoita havaittavissa silmämääräisesti. Erityishuomion saavat esimerkiksi patjan vetoketjujen saumat ja sängyn pohja. Jos ulostejälkiä löytyy, pitää vielä varmistaa, että kyseessä on varmasti lutikka.

Suomessa elää luonnonvaraisena yli 550 ludelajia, mutta jos puhutaan luteiden ihmisille aiheuttamista ongelmista, yksi ludelaji on ylitse muiden. Kyseessä on seinälude eli lutikka (Cimex lectularius). Kun arkikielessä puhutaan luteista, tarkoitetaan lähes aina juuri lutikoita.

Lutikkaepäilyt ja -havainnot herättävät ihmisissä hyvinkin alkukantaisia reaktioita lamaannuksesta itkuun ja raivoon, kertoo lutikkakoirapalveluita tarjoavan ProNosen yrittäjä Niina Lehti.

”Tässä työssä pitää olla terapeutti ja psykologi. Lutikat koskettavat ihmisiä todella syvältä.”

Lutikka oli alun perin lepakoiden loinen, mutta nykyään niille maistuu pääasiassa ihmisveri.

Aikuinen lutikka on siivetön, väriltään punaruskea ja noin 5–7 millimetriä pitkä. Nymfivaiheessa lutikat ovat aikuisen näköisiä, mutta vaaleita ja pienempiä, lutikan munat ovat valkoisia ja noin millimetrin pituisia.

Lutikalla on viisi toukka- eli nymfi-vaihetta, ja nymfit tarvitsevat veriaterian aina nahanluonnin välissä, ja myös aikuiset lutikat ruokailevat useita kertoja. Naaraat munivat kymmenkunta muna viikossa yleensä erilaisiin rakoihin ja koloihin, ja yksi naaras jättää elämänsä aikana jälkeensä satoja munia.

Lehti on kouluttautunut hajukoiraohjaajaksi ja tuholaistorjujaksi ja työskennellyt alalla yli seitsemän vuotta. Hän on kouluttanut lutikkakoiransa Kessun, Sombron ja Rento-Lutin havaitsemaan lutikan kaikki kehitysvaiheet munasta nymfeihin ja aikuisiin yksilöihin. Koirat tunnistavat lutikan erittämän feromonin hajun ja ilmaisevat löydöksensä Lehdelle.

Lutikoiden määrä väheni Suomessa 1950–1960-luvuilla hyönteismyrkky DDT:n käytön vuoksi, mutta DDT:n käyttö on sittemmin kielletty aineen ympäristövaikutusten vuoksi. Lutikat ovat kuitenkin jatkuvasti eläneet myös lepakoiden loisina, ja niitä on tullut Suomeen epätoivottuina ulkomaantuliaisina.

Nykyään Suomessa elää ja leviää oma lutikkakanta. Lutikat leviävät herkästi paitsi ihmisten, myös esimerkiksi käytettyjen huonekalujen mukana.

Lutikoiden havaitsemista hankaloittaa niiden yöaktiivinen ja piileskelevä elämäntapa. Lutikoiden hävittäminen on hankalaa, sillä ne eivät ole nirsoja elinolosuhteidensa suhteen. Aikuisten yksilöiden tiedetään selvinneen jopa puolitoista vuotta ilman veriateriaa.

Lehti arvelee, että lutikat herättävät suuria tunteita juuri siksi, että ne tunkeutuvat ihmisen yksityiselle alueelle sänkyyn – vieläpä silloin, kun ihminen nukkuu. Lutikan puremat huomataan yleensä vasta tuntien, joskus jopa päivien viiveellä, eikä kaikkien iholle jää merkkejä lutikoiden vierailusta.

Myös tumma läikkä sängyn pohjassa, patjassa tai lakanassa voi olla merkki lutikasta, mutta ei aina. Lehti on huomannut, että mitä enemmän Suomen lutikkaongelma leviää, sitä herkemmin jokainen outo iho-oire tulkitaan lutikan puremaksi.

”Ihmistä saattaa kuitenkin purra esimerkiksi kirppu. Onkin tärkeää yrittää selvittää, mistä on kyse, koska eri ongelmia myös hävitetään eri tavoin.”

Osa tarkastuksista tehdään asiakkaan mielenrauhan vuoksi. Lutikoista ei välttämättä ole havaintoja asunnossa tai edes naapurissa, mutta tarkistus keventää asiakkaan mieltä.

Jaana Kankaanpää
90 prosenttia lutikkahavainnoista tehdään sängyistä kertoo Niina Lehti. Hän on kouluttanut kolme lutikkakoiraa, jotka kaikki ovat pienikokoisia, lyhytkarvaisia ja metsästysviettisiä Espanjasta tuotuja löytökoiria. Koirat etsivät lutikoiden hajua itsenäisesti, ja välillä Lehti ohjaa niitä tutkimaan jotain tiettyä kohdetta.

Lehti käy aina ensin tarkistamassa asunnon yksin, ilman koiria, jotta asunto on koirille varmasti turvallinen työympäristö. Samalla Lehti tarkistaa esimerkiksi sängyn ja sohvan ympäristön itse, ja jos varmat merkit lutikoista löytyvät, hän ei tuo koiria paikalle turhan päiten.

Ihmissilmän havaintokyky on kuitenkin rajallinen verrattuna koulutetun koiran nenään. Lutikat saattavat piileskellä vaikka kaapin alla.

Koska lutikkakoirat ovat työtehtävissä lutikoita etsiessään, asiakas ei saa ottaa niihin mitään kontaktia edes etsinnän jälkeen. Lehden mukaan yleensä ihmiset ymmärtävät sen hyvin, ja suuri osa lähtee pois asunnosta tarkastuksen ajaksi. Jos lutikoita löytyy, paikalle on ehdottomasti syytä hälyttää ammattimaiset tuholaistorjujat.

Jaana Kankaanpää
Lutikkakoira Rento-Luti ilmaisee löytäneensä lutikoita. Lehdellä kohteissa mukana yleensä kaksi koiraa ja isossa kohteissa joskus kaikki kolme, jotta mahdolliset lutikat löytyvät varmasti.

Lutikat yhdistettiin pitkään saastaisissa oloissa elämiseen, mutta nykylutikoilla ei ole mitään tekemistä asunnon puhtauden kanssa. Lehteä harmittaa lutikoihin liittyvä hyssyttely, sillä syöpäläisiin liittyvän tietoisuuden leviäminen helpottaisi kaikkien elämää. Mitä enemmän lutikkaongelmia hävetään ja peitellään, sitä herkemmin ihminen kokee leimautuvansa, jos kotoa löytyykin lutikoita.

Lehti liikkuu työssään tavallisella autolla, jossa ei lue yrityksen nimeä. Hän on tehnyt lutikkatarkastuksia paitsi yksityisasunnoissa, myös esimerkiksi hotelleissa, kierrätyskeskuksissa, toimistoissa, päiväkodeissa ja asumisyksiköissä.

Muutama vuosi sitten hän tarkasti noin 500 kohdetta vuodessa, mutta korona on vähentänyt tarkastusten määrää noin 15 prosenttia. Yhdeksi kohteeksi lasketaan yhden uloskäynnin takana oleva tila, olipa kyse sitten hotellihuoneesta tai sataneliöisestä liiketilasta.

Lehti tilaa koirien kouluttamista varten lutikoita yhteystyökumppaniltaan Isosta-Britanniasta. Syöpäläiset saapuvat sinetöityihin koeputkiin pakattuina.

”Joskus minulta kysytään, ruokinko lutikoita tai annanko niille nimet. En ja en. Siis en todellakaan.”

Taustatietoja lutikoista antoi Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin museomestari, hyönteistutkija Heidi Viljanen.

Jaana Kankaanpää
Niina Lehdellä on kuolleiden lutikoiden kaikista kehitysvaiheista ja luteiden jättämistä jäljistä itse tehty pieni mallitaulu, jonka avulla hän havainnollistaa asiakkaille, mitä ollaan etsimässä. Kaikki eivät ole nähneet lutikoita.

Lue lisää

Kaleva: Lutikat ovat tulleet jäädäkseen – Suomessa jo oma lutikkakanta

Rapistelevatko kodissasi koisat, luteet tai jotkin kuoriaiset? Katso kuvat yleisistä tuhohyönteisistä

Euroviisujen ensimmäinen semifinaali on tänään – Suomea edustava Blind Channel kilpailee torstaina finaalipaikasta: "Bändi on täydessä iskussa"

Maatilan likasta tuli rokkitähtien promoottori – Taija Holm on nyt ensimmäisellä euroviisukeikallaan Rotterdamissa, joissa Blind Channel kisaa torstaina