Ihmiset & kulttuuri

Essee: Valtava määrä henkistä pääomaa jää kerryttämättä, kun koronan aikana ei synny kansainvälisiä verkostoja

Valtava määrä kulttuurienvälistä oppimista jää kokematta, kielitaitoa petraamatta ja ystävyyssuhteita solmimatta, kun nuoret aikuiset pysyvät kotona ympäri maailman.
Jukka Pasonen
Kansainvälistä verkostoa on hankala kartuttaa aikana, jolloin maailmalle ei pääse. Tällä hetkellä tietynlaisessa etulyöntiasemassa ovat he, jotka ehtivät kartuttaa kansainvälistä pääomaansa ennen pandemiaa.

Ennusmerkkejä taisi ilmassa jo varhain: Maantiede oli yksi lempiaineistani koulussa. Jos ainekirjoitukseen sai valita vähänkään ulkomaita liippaavan aiheen, valitsin sen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tärkeysjärjestykseni oli mennä heti töihin kasvihuoneelle, jotta pääsin reissuun.

Opiskelemaan lähdön jälkeen piti muistaa säästää rahaa myös vuokraan ja ruokakauppaan, mutta kansainvälisyyskärpänen oli purrut minua sen verran peruuttamattomasti, että matkapäiviä alkoi kertyä vuosi vuodelta enemmän.

Matkailin ennen pandemiaa sekä kotimaassa että ulkomailla, enkä ajattele niitä toistensa mustavalkoisina vastakohtina. Jos saa kaiken tarpeellisen mahtumaan 45 litran rinkkaan ja pystyy nukkumaan lähes missä tahansa, tulee väkisinkin liikuttua ympäriinsä riippumatta siitä, missä maassa sattuu olemaan.

Kuusi Interrailia, vaihto-opiskelu ja kaksi ulkomaanharjoittelua avarsivat Eurooppaani. Työskentely Australiassa innoitti tutustumaan muihinkin maihin Tyynenmeren länsilaidalla. Paljon muitakin reissuja, pidempiä ja lyhyempiä, tuli tehtyä, ja Suomessa ollessani toimin mielelläni ruohonjuuritason paikallisoppaana Suomeen saapuneille kansainvälisille opiskelijoille ja matkailijoille.

Reissujeni mahdollistaja oli yleensä ankara nuukailu, eikä minulla usein ollut esimerkiksi omaa asuntoa Suomessa. Huonekaluni tottuivat viettämään jopa puolitoista vuotta putkeen varastossa, ja henkilökohtainen logistiikan ennätykseni oli kahden kuukauden sohvamajoittuminen viiden eri kaverin sohvalla Tampereella, kun kävin töissä naapurimaakunnassa. Päänsisäisen excelöintini mukaan kahden kuukauden vuokrat olisivat nipistäneet reissubudjettiani ikävästi.

Vuoden 2020 maaliskuun jälkeen en ole poistunut Suomesta, kuten ei ole valtaosa muistakaan suomalaisista. Matkailukäyttäytymisen suurin muutos selviää katsomalla Tilastokeskuksen matkailutilastosta ulkomaanmatkoja koskevia rivejä. Vuoden 2019 syys–joulukuussa suomalaiset tekivät 2,6 miljoonaa ulkomaille suuntautunutta vapaa-ajanmatkaa, kun taas viime vuoden vastaavana aikana matkoja tehtiin 300 000. Pudotusta oli siis lähes 90 prosenttia.

Matkailu ei kuitenkaan ole loppunut, vaikka korona onkin muuttanut ihmisten matkailukäyttäytymistä. Vuoden 2020 syys–joulukuussa suomalaiset tekivät 7,3 miljoonaa yöpymisen sisältänyttä kotimaan vapaa-ajanmatkaa, eli hitusen enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana aikana. Omilla mökeillä yövyttiin tuplamäärä ja vuokramökeilläkin huomattavasti enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Tässä piilee ajattelutavan muutos. Kun puhutaan matkailusta, mieleen tulee etenkin arkikielessä helposti kuva täpötäydestä turistibussista tai hiekkarannasta jossain Suomea eteläisemmillä leveyspiireillä. Tällainen massaturismi on kuitenkin syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja matkailu itsessään on paljon laajempi ilmiö.

Esimerkiksi Maailman matkailujärjestö UNWTO määrittelee matkailun vähintään yhden yön ja korkeintaan vuoden poistumiseksi vähintään 50 kilometrin päähän tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle. Tähän määritelmään mahtuvat yhtä lailla majoittuminen ilmaiseksi mökillä kuin vaihto-opintovuosi ulkomailla.

Matkailualan käyrät osoittivat pitkään jatkuvasti yläviistoon. Vuonna 2019, eli viimeisenä ”vanhan normaalin” vuonna, kansainvälisten matkailijoiden määrä kasvoi UNWTO:n mukaan uuteen ennätykseen, eli 1,5 miljardiin.

Maailma on avartunut viime vuosikymmeninä melkoisesti. Interrailin huippuvuosina 1980–1990-lukujen taitteessa reililippuja myytiin jopa 400 000 kappaletta ympäri Eurooppaa. Oma sukupolveni tottui etsimään halpoja lentolippuja ja lähtemään maailman ääriin.

Lentämisen vähentäminen nousi yleiseen keskusteluun vasta 2010-luvun lopulla, mutta kyse oli nimenomaan yhden liikkumistavan, eli lentämisen, vähentämisestä, ja esimerkiksi reililippujen myynnissä kasvoikin vuosikausien notkahduksen jälkeen yli 300 000:een. Lentämisen on kuitenkin vähentänyt tämänhetkisiin lukemiin pandemia, ei ilmastotietoisuus.

Ennen koronaa matkailin kotimaassa ja ulkomailla hyvin erilaisista syistä. Kotimaassa matkailin tuntemieni ihmisten kanssa tai matkasin tuntemieni ihmisten luokse. Ulkomaille sen sijaan suuntasin erityisesti tutustumaan uusiin ympäristöihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Nuo syyt ovat kaikkea muuta kuin käsinkosketeltavia.

Osaan kyllä laskea, mitä reissuni ovat maksaneet, ja tiedän kyllä, kuinka monen asunnon käsirahat olisin säästänyt, jos olisin jättänyt lähtemättä. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi kaikki mahdollinen pitäisi mitata lyhyen aikavälin rahallisessa hyödyssä. Hyötyjä kun on niin monenlaisia muitakin.

Tajusin vasta muutama vuosi sitten, että tein yhden elämääni suuresti vaikuttaneen päätöksen lukiossa, kun huomasin, että saksan ja fysiikan kurssit menivät päällekkäin. Entisen pikkupaikkakunnan silloisessa 50 opiskelijan lukiossa joka kurssia tarjottiin vain kerran lukuvuodessa, joten minun piti valita, kumpaa ainetta jatkan. Jätin fysiikan silloin taakseni, ja tajusin vasta paljon myöhemmin, että suljin silloin itseltäni melkoisen määrän ovia jatko-opintoihin.

16-vuotiaana tekemäni päätös ei silti ole kaduttanut, sillä uppouduin tulevien vuosien aikana kielitaidon kartuttamiseen ja kulttuurienväliseen oppimiseen. Lyhyen aikavälin rahallista hyötyä ei sellaisesta elämäntavasta saa, mutta sillä tavoin saa henkistä pääomaa, jota ei vie pois mikään talouskriisi tai pandemia.

Kansainväliset verkostoni ovat osoittautuneet korona-aikaan erittäin arvokkaiksi, sillä maapalloni on kutistunut kännykän ruudulle. Kun minun piti taikoa jostain viisi ulkomaista haastateltavaa, homma hoitui viidellä viestillä Islannista Etelä-Koreaan.

Se, että minulla on nyt korona-aikaan mahdollisuus olla yhteyksissä eri maanosien ihmisiin, kertoo enemmän koronaa edeltävästä ajasta kuin korona-ajasta. Ehdin nimittäin kartuttaa kansainvälisen verkostoni ennen koronaa. Toisin on monen nuoren aikuisen laita, sillä monen elinympäristö on kutistunut vuokrakämpän pariinkymmeneen neliömetriin.

Se, että nuoret aikuiset eivät pääse tällä hetkellä ulkomaille kartuttamaan kansainvälistä pääomaansa, on tietenkin hyvin pieni murhe maapalloa riivaavaan kulkutautiin verrattuna. Maailman mittakaavassa murhe on pieni, mutta yksilölle suuri, sillä valtava määrä kulttuurienvälistä oppimista jää nyt kokematta, kielitaitoa petraamatta ja ystävyyssuhteita solmimatta.

Se on sitä henkistä pääomaa, jolla ei ole rahallista hyötyä tässä hetkessä, mutta joka voisi vuosikymmenen päästä osoittautua kullanarvoiseksi.

Lue lisää

Innostus lähimatkailuun sataa tulevaisuudessa entistä enemmän maaseudun laariin – asiantuntija: ”Nyt pitäisi rehellisesti ja ylpeästi kertoa kaikesta hienosta, mitä on tarjolla”

Ruotsissa suomalaisena jo viidettä vuotta

Kansainvälisyys luo uusia mahdollisuuksia maakuntiin

Saksalaistytöstä tuli osa kärsämäkeläistä sisarusparvea