Ihmiset & kulttuuri

Sellisti Seppo Kimanen keräsi muusikoiden mehukkaimmat tarinat kirjaksi: "Jutuissa mennään ajassa taaksepäin yli sata vuotta"

Seppo Kimanen tunnetaan Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien perustajana, joten hänellä riittää tarinoita kerrottavaksi. "Olisi ollut sääli, jos olisin ehtinyt kuolla ennen kuin ehdin kirjata nämä ylös."
Jarkko Sirkiä
Iltanuotistolla-kirjan kirjoittaminen antoi eläkkeelle jääneelle Seppo Kimaselle mahdollisuuden muistella 60-vuotista uraansa muusikkona. Kirjaan päätyi lopulta noin 800 kaskua, aforismia ja anekdoottia vuosikymmenten varrelta.

Jos haluaa saada kattavan näkemyksen siitä, millaisessa kulmassa maailma juuri nyt makaa, kannattaa kerätä ympärilleen muutama kansainvälisillä areenoilla kiertävä muusikko. Kun vuodessa esiintyy jopa yli sadassa konsertissa ympäri maapalloa, tuoreista ajatuksista ei liene pulaa.

"Muusikoilta saa hyvän käsityksen siitä, onko Siperiassa riittävästi maitoa ja mikä on Kiinan tai Etelä-Amerikan tilanne. Huipputason muusikko tapaa sivistynyttä ja aktiivista väkeä ympäri maailmaa", 60 vuoden uran musiikin parissa tehnyt Seppo Kimanen sanoo.

Ammattimuusikoiden avarat katsantokulmat eivät suinkaan rakennu vain konserttisalien valojen paahtaessa, vaan ennen kaikkea silloin kun esirippu laskeutuu ja on aika juhlistaa onnistunutta iltaa työryhmän yhteisen karonkan merkeissä.

Kun konsertin jälkeinen euforia täyttää mielen, löystyvät muusikoiden kielenkannat. Jos ruuan ja juoman lisäksi tarjolla on lämmin sauna, ei keskusteluja musiikista, kollegoista ja elämästä tukahduta mikään.

On tosin harmi, että nuo karonkkailtojen pohdinnat, oivallukset ja hullunkuriset sattumat jäävät vain pienen porukan tietoon. Niin ajatteli Kimanen ja päätti tehdä asialle jotain. Koronapandemian tyhjennettyä muusikon kalenterin, hän kokosi satoja kaskuja yksien kansien väliin.

Ensi viikon perjantaina ilmestyvästä Iltanuotistolla-kirjasta (Teos) Kimanen joutui karsimaan kyseenalaisimpia tarinoita pois, mutta teokseen jäi silti hänen mukaansa monta mehukasta juttua.

Kimanen tunnetaan ehkä parhaiten Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien perustajana ja pitkäaikaisena taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on työskennellyt sellistinä, opettajana, kolumnistina ja levytuottajana. Muun muassa. Harvassa ovat ne musiikkimaailman työtehtävät, joiden ääressä Kimanen ei olisi ehtinyt ahertaa.

"Tässä iässä on hyvä kirjoittaa ylös niitä muistoja, joilla voisi olla merkitystä muille ihmisille."

Itse asiassa musiikkikentän moniottelijat ovat Kimasen mukaan harmillisesti harvinaistuneet. Nykyään monet muusikot keskittyvät ankarasti tiettyyn soittimeen tai rooliin, eikä kokemuksia jaeta laajasti oman lähipiirin ulkopuolelle.

"Muusikot eivät välttämättä enää niin paljon kirjoita tai puhu, vaan he kertovat enemmän musiikin kautta."

Se on Kimasen mielestä sääli. Jos muusikot eivät kokoonnu yhteen ja jaa omia kokemuksiaan, jäävät monet opit välittämättä eteenpäin.

Tuoreen kirjan kokoamisessa Kimaselle rakkain vaihe oli omien opiskeluaikojen muistelu. 1960-luvulla hän opiskeli kaksi vuotta Pariisissa ja vuoden Saksassa opettajanaan maailmankuulu sellisti André Navarra.

"Niiden muistojen kirjoittaminen oli minulle paluu 1960-luvun lopulle. Olin taas kuin opiskelija, joka kirjasi ylös opettajansa juttuja."

Etenkin vuosi Saksassa oli Kimaselle opettavaista aikaa. Navarra matkusti neljäksi päiväksi kerrallaan Saksaan ja vietti opiskelijoidensa kanssa aikaa aamukymmenestä aina iltaan saakka. Oppituntien jälkeen opiskelijat ja opettaja kerääntyivät saman pöydän ääreen kahvilaan tai ravintolaan.

Nykyään opettajat pitävät tuntinsa ja palaavat sitten oman elämänsä pariin. Kimasella sen sijaan oli mahdollisuus vastaanottaa sellaista henkistä perintöä, jota ei virallisiin opetussuunnitelmiin mahdu.

"Niissä jutuissa mennään ajassa taaksepäin yli sata vuotta. Se on kulttuurihistoriaa, joka kannattaa tallentaa. Olisi ollut sääli, jos olisin ehtinyt kuolla ennen kuin ehdin kirjata nämä ylös."

Koronapandemia on hiljentänyt konserttisalit lähes kokonaan, vaikka toki etäkonsertteja järjestetään.

Kimanen uskoo, että kunhan tilanne helpottuu, palataan klassisessa musiikissa ikään kuin lähtöruutuun. 1700- ja 1800-luvuilla hengellinen musiikki kajahteli kirkoissa ja ooppera konserttisaleissa, mutta moni pieni kokoonpano heläytti säveliä ilmoille taidesalongeissa.

Kimasen mukaan kotikonsertit ovat jo nyt alkaneet yleistyä niiden parissa, joilla on riittävän iso koti ja energiaa järjestää pieniä konsertteja lähipiirilleen tai lähiseutujen asukkaille. Kotikonsertteja nähdään jatkossa yhä enemmän, uskoo Kimanen. Ihmisillä on jo kova kaipuu taiteen ja musiikin äärelle.

"Klassinen musiikki on nimenomaan perinteen jatkamista, hiomista ja uusimista. Vanhoihin raameihin tuodaan jatkuvasti uusia näkökulmia ja oivalluksia."

Seppo Kimanen

  • Syntyi Helsingissä vuonna 1949.
  • Opiskeli Prahan konservatoriossa, Pariisin konservatoriossa ja Detmoldin musiikkiakatemiassa Länsi-Saksassa.
  • Ammattisellisti. Työskennellyt lisäksi muun muassa opettajana, kolumnistina ja kansainvälisten kilpailujen tuomaristoissa.
  • Perusti Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin vuonna 1970 ja toimi festivaalin taiteellisena johtajana yhteensä yli 30 vuotta.
  • Kimasen neljäs tietokirja Iltanuotistolla (Teos) ilmestyy huhtikuun aikana.
Lue lisää

Taiteilijoiden tehtävänä on tuoda esiin musiikkia, ei itseään – parhaimmillaan pianisti ja laulaja hengittävät samaa ilmaa, kuvailevat Jouni Somero ja Eilamaria Leskinen

Tanskalaistilan pihvikarja nauttii sellokonserteista viikoittain

Ulkomailla ei aina ymmärretä Sibeliusta – Silloin kapellimestari Santtu-Matias Rouvali saa selittää, että säveltäjänero oli myös masentunut alkoholisti

Harppu lumosi nuoren soittajan - ammattiharpistin leipä on kapea