Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ihmiset & kulttuuri

Pellosta voi nousta jopa kultaa ja hopeaa, jos malttaa tehdä taustatyöt kunnolla – porilainen yrittäjä on löytänyt satakuntalaisilta pelloilta esineitä jopa 600 vuoden takaa

Yrittäjä Rami Sundqvist etsii vapaa-ajallaan aarteita ja tutkii vanhoja karttoja.
Jussi Partanen
Ennen maastoon lähtemistä kannattaa tehdä pohjatyöt vanhoja karttoja tarkkailemalla, muistuttaa Rami Sundqvist.

Harvalla metallinetsintäharrastus ottaa niin lentävää lähtöä kuin Porin Ahlaisissa asuvalla Rami Sundqvistilla. Vuonna 2019 hän sattui katsomaan Ylen tv-sarjaa nimeltä Menneisyyden metsästäjät.

Sarjassa liikutaan ympäri Suomen etsimässä menneisyyden metalliesineitä. Aikuisten miesten pikkupoikamainen innostus tarttui myös Sundqvistiin. Hän lähti melkein samalta istumalta ostamaan parinsadan euron metallinetsimen.

Ensimmäiseksi tutkimuskohteeksi valikoitui lähipelto Ahlaisissa. Eikös maasta saman tien löytynyt hopearaha vuodelta 1592.

Aloittelijan tuuria tai ei, Sundqvist oli heti koukussa uuteen harrastukseensa.

Nälkä on kasvanut syödessä kahden vuoden aikana, ja nykyään hän etsii jatkuvasti parempia kohteita.

"Tämä harrastus on vain puoliksi pellolla tarpomista, ja se toinen puoli vaatii vanhoihin karttoihin perehtymistä", Sundqvist kertoo.

Jos pellolle lähtee metallinetsimen kanssa summamutikassa, joutuu todella toivomaan, että tähdet sattuisivat olemaan kohdallaan. Metallit eivät kaivaudu maahan omia aikojaan, vaan ne päätyvät sinne ihmisten jäljiltä.

Vanhoista kartoista selviää, millä alueilla on ylipäänsä ollut vuosikymmeniä tai -satoja sitten asutusta. Taustatöiden tekeminen maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä maastossa säästyy sekä aikaa että vaivaa.

"Metallinetsijäryhmissä huomaa, että jos vaikka 10 kyselee vinkkejä hyvästä metallinetsimestä, yhtä moni myy omaansa pois. Into laantuu nopeasti, jos ei tiedä, mistä etsiä."

Etenkin rannikkoseudulla on syytä muistaa maankohoaminen. Kun mannerjää väistyi viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen jälkeen, se jätti jälkeensä kuopalle painuneen maankuoren. Maankuoren palautuminen jatkuu edelleen, yli 10 000 vuoden jälkeen.

Metalliesineitä löytyykin varmimmin alueilta, jossa meri ei ole vellonut aikoihin, mieluiten vuosisatoihin.

Rami Sundqvist

  • Syntynyt Noormarkussa (nykyisin osa Poria) vuonna 1984.
  • Asuu Porin Ahlaisissa.
  • Porin Laatupainon yrittäjä vuodesta 2020. Yritys tekee painatuksia kaikenlaisiin tekstiileihin.
  • Sitä ennen työskenteli muun muassa Eumer Finland Oy:ssä kalastustuotteiden parissa.
  • Valmistunut koneinsinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta.
  • Harrastaa metallinetsintää, metsästystä ja kalastusta.

Viime vuonna Sundqvist päivitti metallinetsimensä parempaan malliin.

"Moni ajattelee, että paras laite etsii syvemmältä, mutta ei se niin mene", Sundqvist kertoo.

Laadukas metallinpaljastin erottelee eri metallit tarkasti ja löytää pienempiä esineitä.

"Sama suomeksi: ei tarvitse kaivaa niin paljon rautanauloja", Sundqvist naurahtaa.

Hänen laskelmiensa mukaan 80–90 prosenttia metallilöydöksistä on silkkaa roskaa, kuten pullonkorkkeja ja alumiinitölkkien maallisia jäänteitä.

Maasta nousee myös vanhoja nappeja, vöiden ja hihnojen solkia sekä Venäjän ja Ruotsin vallan ajan kolikoita ja kuparisormuksia. Pikkuruinen murto-osa löydöksistä on niitä, jotka ylittävät uutiskynnyksen.

Kuluvan vuoden pääsiäisenä Sundqvist oli tapansa mukaan metallinetsintäpuuhissa Ahlaisissa, kun laite piippasi erikoisen löydön merkiksi. Maasta nousi uudenveroinen kultasormus, joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin uusi.

Kyseessä on nimittäin 1700-luvun alun surusormus. Sormukseen kaiverretut nimikirjaimet paljastivat, että se on teetetty Ahlaisissa toimineen kappalaisen Abraham Qvistin edesmenneiden vanhempien muistolle.

"Voidaan jo puhua tuurista, sillä 300 vuoteen sormukseen ei ollut osunut esimerkiksi yksikään äes. Kulta on materiaalina pehmeää", Sundqvist pohtii.

Vanhin tunnistettava metalliesine, jonka Sundqvist on löytänyt, on keskiaikainen hopearaha 1400-luvulta.

Sundqvist on ilmoittanut yli sadasta löydöksestään Museovirastolle. Muinaismuistolain mukaan maasta löydetyt, yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat valtiolle, ja laki velvoittaa löytäjän ilmoittamaan niistä Museovirastoon. Museovirasto voi lunastaa löydön tai siirtää lunastusoikeuden jollekin muulle museolle.

Jussi Partanen
Pääsiäisenä Sundqvist löysi 300-vuotiaan kultasormuksen, joka oli säilynyt maassa moitteettomassa kunnossa. Surusormukseen kaiverretut nimikirjaimet paljastivat, että se on teetetty Ahlaisissa toimineen kappalaisen Abraham Qvistin edesmenneiden vanhempien muistolle 1700-luvun alussa.

Metallinetsijöillä on tapana kysyä sekä maanomistajalta että mahdolliselta vuokralaiselta lupa metallinetsintään.

"Yleensä lupa heltiää heti, sillä kyllähän viljelijöitä kiinnostaa, mitä maa kätkee."

Metallinetsijöiden etikettiin kuuluu, että pelloilla liikutaan vain kasvukauden ulkopuolella, eli lähinnä keväisin ja syksyisin. Tosin talvi 2019–2020 oli Satakunnassa niin leuto, että Sundqvistin metallinetsintäharrastus oli tauolla vain muutaman viikon, kun maa oli jäässä.

Asiansa osaavat metallinetsijät täyttävät kaivamansa kuopat eivätkä jätä maasta löytyvää roskaa lojumaan, vaan vievät ne mukanaan.

"Minusta on ollut monelle maanomistajalle hyötyä, sillä olen kantanut pelloilta satoja kiloja romuja."

Metallinetsintään liittyy eräs sitkeä harhaluulo, jonka Sundqvist haluaa oikoa. Moni viljelijä nimittäin pelkää, että muinasmuistolöydön jälkeen pelto menisi viljelykieltoon.

"Pellot säilyvät viljelykäytössä, ja jos sieltä jotain erityisen harvinaisen supermielenkiintoista löytyy, museo tekee mahdolliset tutkimukset kasvukauen ulkopuolella", Sundqvist valaisee.

Sundqvist metallinetsimineen on tuttu näky Porin ja lähikuntien pelloilla. Yhden pidemmän reissun hän on tehnyt Pirkanmaan puolelle Sastamalaan. Kunhan aikaa liikenee, hänellä on suunnitelmissa käydä myös Suomen historianharrastajien aarreaitassa, Turussa.

Tietenkin vanhoista kartoista löytyy entisiä rakennuksia myös nykyisistä metsistä, mutta miksi Sundqvist löytää kiinnostavia esineitä nimenomaan pelloilta?

Syynä on maataloudessa tapahtunut valtava muutos. Entisajan maanviljelys vaati huomattavasti nykyistä enemmän ihmistyövoimaa. Pelloilla on siis yksinkertaisesti vietetty valtavasti aikaa.

Jussi Partanen
Metallinetsijöiden etikettiin kuuluu peittää kaivetut kuopat ja viedä maasta paljastuneet roskat mennessään. Sundqvist on kantanut satoja kiloja romua pois pelloilta.

Metallinetsintä käy kuntoilusta. Sundqvist on Porin Laatupainon yrittäjä, ja hänellä on tapana työskennellä aamusta iltapäivään ja lähteä sitten metallinetsintään useaksi tunniksi. Metallinetsinnästä on syntynyt myös videoita Ramsundi-nimiselle kanavalle.

Hän laskee löytäneensä parituhatta tunnistettavaa esinettä ja sen päälle kymmenisentuhatta roskaa. Joka kuopan kaivamiseen menee viitisen minuuttia, eivätkä esineet yleensä ole vieri vieressä.

"Tästä voi päätellä, että kyllä tässä aikaa menee ja askelia kertyy."

Sundqvist huomauttaa, että metallinetsintä on kaikesta hauskuudestaan huolimatta harrastus. Suurimmat paukut hän laittaa työhönsä yrittäjänä.

Oma yritys ehti pyöriä Sundqvistin haaveissa kymmenisen vuotta. Ajatus lähti itämään, kun hän työskenteli koneinsinööriksi valmistumisen jälkeen metalliyrityksessä.

"Päähäni jäi kytemään ajatus, että yrittäjänä voisin toteuttaa omia ideoitani ja parhaimmillaan jopa työllistää muita."

Vuonna 2019 Sundqvist paitsi aloitti metallinetsinnän, myös alkoi kehittää yritysideaa tosissaan. Vuoden 2020 keväällä Sundqvist perusti yrityksensä keskelle koronapandemiaa.

Hän järkeili, että jos aloitteleva yrittäjä saa yrityksestään koronankestävän, se luo uskoa omaan osaamiseen. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, ja Sundqvistilla on toiveissa kasvattaa yritystä ja palkata myös työntekijöitä.

"Onhan yrittäjyyden etuna myös se, että periaatteessa ei ole sidottu työaikaan. Jää aikaa vaikka juuri tähän metallinetsintään."

Rami Sundqvist ottaa vastaan vinkkejä kiinnostavista satakuntalaisista ja varsinaissuomalaisista pelloista sähköpostitse: rami.sundqvist@gmail.com

Lue lisää: Kiinnostaako kultakolikoiden tai muiden muinaisesineiden etsiminen? Asiantuntija kertoo, miten harrastuksessa pääsee alkuun

Jussi Partanen
Sundqvist on ilmoittanut yli sadasta löydöksestään Museovirastolle. 4 markan vinoneliöklipping on hopeaa ja vuodelta 1571.

Lue lisää

Metallinetsinnän harrastajat löytävät yhä Suomesta viikinkiajan aarteita

Koneviesti kokeili metallinilmaisimia: Aarteet esiin maan alta ja naulat puunrungoista

Aarre-lehti: ”Pihalta löytyivät mummon sormukset, vaikka tarkoitus oli vain esitellä metallinilmaisinta"

Metallinetsijöiden tuhannet löydöt odottavat konservointia Museovirastossa – rauta voi vaurioitua pahoin jopa alle vuodessa