Ihmiset & kulttuuri

”Olisin halunnut lapsia, mutta en koskaan saanut niitä” – Aino Kartiovaara liittyi lottiin 16-vuotiaana ja opiskeli filosofian tohtoriksi Yhdysvalloissa

Aino Kartiovaara on elänyt elämänsä opettajana ja ­lasten kanssa. Avio­miehen kuolema 60 vuotta sitten toi runot elämään.
Jaana Kankaanpää
Aino Kartiovaara valmistui Yhdysvalloissa tohtoriksi historiasta 1960-luvulla.

”Se on surullista. Olisin halunnut lapsia, mutta en koskaan saanut niitä”, 97-vuotias Aino Kartiovaara kuiskaa.

”Olen silti elänyt oikein hyvän elämän. Hoidin pienempiä sisaruksia paljon jo nuorena ja opetin kansakoulussa kymmeniä vuosia. Se on auttanut pääsemään asiasta yli.”

Kartiovaara kävi lapsettomuuden takia aikanaan lääkärissä, mutta apua ei tullut. ”Silloin 1950-luvulla lääketiede ei ollut niin kehittynyttä kuin nykyään.”

Helsingin Kampissa asuva Kartiovaara on melko hyvässä kunnossa. Hän pystyy elämään yksin, vaikka näkö alkaa heiketä ja kävely on vaikeaa. Kuulo on kuitenkin edelleen hyvä.

Sisarentytär auttaa toisinaan. ”Sisarusten lapsia ja sukua on paljon, mutta eivät he kovin paljon yhteyttä pidä. Elämä on niin kiireistä nykyisin.”

Aino Kallio syntyi Ähtärissä maanviljelijäperheeseen vuonna 1923. Hän oli perheen viides lapsi yhteensä 12 sisaruksesta.

Ainon erikoisin kokemus tuli vangeista, joita perheen isä kuljetti hevosella 1920-luvulla Myllykylän juna-asemalta käräjä­oikeuteen.

”Meillä oli kotona koppeja, joissa vankeja majoitettiin ja ruokittiin. Minun kävi heitä sääliksi, vieläkin välillä itkettää”, Kartiovaara kertoo ääni värähtäen.

Vanhemmat Kartiovaaran sisarista olivat koulussa, joten hän joutui jo pienenä huolehtimaan pienemmistä sisaruksista, kun äiti oli navetassa ja pellolla. Hän tiskasi paljon ja osallistui ruuanlaittoon, kun talossa oli paljon työmiehiä tukinkuljetuksessa.

Aino oli opinhaluinen, mutta nuorempi Elli-sisko laitettiin oppikouluun. Äiti oli sitä mieltä, että vahva Aino pärjää elämässään ilman oppikouluakin.

Niin hän pärjäsikin. Vuonna 1939 hän aloitti Oriveden opiston, jossa oli lukioaineiden lisäksi käytännön opetusta. Opiston käynti loppui talvisotaan.

Vuonna 1940 hän jatkoi opistossa. ”Siellä tapasin suurenmoisen ihmisen Karjalasta. Hän oli Joel Krochin. Hänen kanssaan kirjoiteltiin sotavuodet, mutta tavattiin vain muutaman kerran. Menimme sitten naimisiin vuonna 1944.”

Krochin suomennettiin sittemmin Kartiovaaraksi.

Ennen talvisotaa Aino liittyi lottiin. Hän oli joulukuun alussa 1939 ilmavalvonnassa 16-vuotiaana Liesjärvellä, joka on lähellä Haapamäen rautateiden risteysasemaa.

”Kiipesin ilmavalvontatorniin, ja hetken päästä alkoi kuulua neuvostoliittolaisten koneiden ääniä pienen pilven takaa. Tein heti hälytyksen, siinä pelotti aivan hirveästi. Näin kun koneesta alkoi tippua pommeja kuin sankoja ketjussa. Hetken päästä kuului hurjia räjähdyksiä. Se näky ei unohdu koskaan.”

Koneilla oli tavoitteena Haapamäki, mutta pommit osuivat yhtä asemaa pohjoisemmaksi. Kolme ihmistä kuoli.

”Meillä oli hyvin kansallismielinen koti Etelä-Pohjanmaalla ja vanhemmat sisaret olivat lottia, joten minäkin sinne halusin. Oli tärkeää, että sai olla omalle maalle avuksi, kun tänne hyökättiin.”

Kartiovaara jatkoi lotissa ommellen muun muassa lakanoita. Työ loppui 1941 alkaneen jatko­sodan aikana. Myöhemmin Kartiovaarat muuttivat Lappiin Pelkosenniemelle, jossa Joel toimi rajakersanttina.

Sodan jälkeen pariskunta muutti Helsinkiin. Puistolaan rakennettiin oma talo 1959.

”Avioliittomme oli kerta kaikkiaan onnellinen, mutta sitten mieheni väsyi kovaan työhön, oli velkaa ja ylitöitä ja lopulta sydän petti. Se oli hirveän surullista, mutta pakko oli mennä eteenpäin.”

Yksi lohtua tuova asia oli runojen kirjoittaminen miehen kuoleman jälkeen. Kartiovaara talletti runot pöytälaatikkoon, josta ne löytyivät 40 vuoden päästä. Niistä julkaistiin viime vuonna runokirja Joutsenlaulu.

Kartiovaara pyrki Yhdysvaltoihin opiskelemaan 1960-luvulla. Hän suoritti Buffalon yliopistossa kolme tutkintoa ja valmistui filosofian tohtoriksi kuudessa vuodessa.

”Luin ja kirjoitin siellä välillä yöt ympäri. Pääaine oli historia.”

Suomeen hän palasi 1976. Hän olisi saanut paikan Helsingin yliopistosta, mutta seurattuaan vähän aikaa sen aikaista katkeraa riitelyä hän valitsi yliopiston sijaan peruskoulun opettajan paikan Tapanilasta.

”Se oli minulle erittäin hyvä valinta, viihdyin nelosluokkalaisten kanssa.”

Eläkkeellä Kartiovaara matkusteli paljon ystävänsä Pekan kanssa ja osti talon Maltalta. Sinne hän otti asumaan 11-vuotiaan albanialaispojan Alban Thickan, jonka koulutti yliopistoon saakka. Alban asuu nykyään Yhdysvalloissa.

Suomeen Kartiovaara palasi 16 vuotta sitten.

Puhelin on Aino Kartiovaaralle tärkeä yhteydenpitoväline.

Lotta Svärd -järjestö

  • Perustettiin maaliskuussa 1921. Siihen kuului enimmillään 240 000 naista ja tyttöä.
  • Lakkautettiin sodan jälkeen. Nykyisin toimintaa jatkaa Lotta Svärd Säätiö.
  • Tuottaa kuntoutuspalvelua lotille. Säätiö saa tuloja vuokra-asunnoista.
  • Vuosina 1939–1944 rintamalla kaatui 66 lottaa ja ilmapommituksessa 47 lottaa.
Lue lisää

Essee: Äidinrakkautta on niin helppoa käyttää hyväksi

Suomessa lähes 1,6 miljoonaa äitiä – Tilastokeskus kokosi äitienpäivän kunniaksi tilastoja äideistä ja lapsiperheistä

22-vuotiaalle Tiia Ersalalle äitiys on tullut luonnostaan – nuorien äitien tuomitseminen harmittaa: ”Tuntuu, että nuorilta äideiltä odotetaan enemmän kuin vanhemmilta"

Tahattoman lapsettomuuden syynä voi olla hoitamaton keliakia – "Tahaton lapsettomuus on usein näkymätön, mutta pitkäaikaista surua aiheuttava kokemus, johon tarvitaan tukea ja apua"