Ihmiset & kulttuuri

Lampaat tarjoavat vastapainoa metsätalouden suhdanteille – "Oman tilan metsissä tavoitteena ei ole puuntuotannon maksimointi", sanoo tutkija

Luonnonvarakeskuksen tutkijana Antti Mutanen ei ole jäänyt kammioonsa, vaan hänen perehtyneisyyttään on arvioitu oikeudessa asti puukartellikäräjien asiantuntijana.
Lari Lievonen
Sammallahden tilan lammaskatras koostuu ruskeista suomenlampaista, jotka kuuluvat alkuperäisrotujen säilytysohjelmaan. "Päätyöni teen Luonnonvarakeskuksen tutkijana, tilan työt täyttävät vapaa-ajan", kertoo Antti Mutanen.

Alkukesän aurinko ja vehreys maalaavat liperiläisen Sammallahden tilan tiluksille idyllisen maiseman. Itäsuomenkarja lepäilee laitumellaan, suomenlampaat nyhtävät syötävää perinnebiotoopilla ja talouskeskuksen monet eri-ikäiset rakennukset kehystävät kokonaisuutta.

Tunnelma on kuin Suomi-Filmin tuotannosta, vaikka tilalla eletään nykytrendien mukaisesti eli sivutoimisina viljelijöinä.

Antti Mutasen päätyö on Luonnonvarakeskuksen (Luke) Joensuun toimipisteen luonnonvarapolitiikat ja -markkinat -yksikön tutkijan työ. Hän osallistuu muun muassa metsäsektorin suhdannekatsausten laatimiseen muiden Luken metsäekonomiaan perehtyneiden tutkijoiden kanssa.

Mutasen puoliso tekee myös tiiviisti tilan töitä mutta on päivisin Itä-Suomen yliopiston palveluksessa.

Kun Mutanen mietti 1990-luvun lopulla, mihin hän hakisi opiskelemaan, yksi tärkeimmistä kriteereistä oli, että opiskelupaikan pitäisi löytyä Joensuusta.

Koska metsät kiinnostivat, hän haki opiskelemaan silloisen Joensuun yliopiston, nykyisen Itä-Suomen yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan ja sai paikan.

"Opiskelin laajasti muun muassa metsäekonomiaa ja -teknologiaa, metsänhoitoon en niinkään perehtynyt."

Pro gradu -tutkielman hän teki Metsäntutkimuslaitokselle venäläisen koivukuitupuun tuonnin vaikutuksista. Ja sille tielle mies jäi, sillä Metsäntutkimuslaitoksesta tuli hänen ensimmäinen työpaikkansa.

Määräaikaisuuksien ja organisaatiouudistuksen jälkeen tutkijan tehtävä Lukessa vakinaistettiin.

Tutkijoita moititaan aina välillä tutkijankammioissaan pysyttelystä. Mutanen ei ole jäänyt kammioonsa, vaan hänen perehtyneisyyttään on arvioitu oikeudessa asti.

"Olin puukartellikäräjillä asiantuntijana. Prosessi oli todella mielenkiintoinen mutta myös raskas ja haastava."

Oikeudessa perattiin tarkasti muun muassa raportteja raakapuun tuonnista ja sen vaikutuksista. Myös Mutasen laatimat analyysit kotimaisen ja venäläisen puun hintojen vuorovaikutussuhteista kiinnostivat.

"Silloin kyllä tuntui, että tutkimuksia luetaan ja tarkasti", hän naurahtaa.

Metsätieteen opintojen lisäksi Mutasella on tutkinto kansantaloustieteestä. Hän ei myönnä olevansa numeronikkari, mutta sanoo nauttivansa asioihin perehtymisestä.

"Haluan ymmärtää, miten asiat maailmassa toimivat ja vaikuttavat toisiinsa, erityisenä kiinnostuksen kohteena tietysti metsäasiat ja talous."

Raporttien ja katsausten kirjoittaminen ovat tutkijan arkea. Mutanen on tehnyt taustatöitä erilaisiin poliittisiin prosesseihin, kuten ilmasto-, energia- ja biotalousstrategioihin.

Uusimmassa pestissään hän kirjoittaa MT Metsään talousanalyysejä, joista ensimmäinen ilmestyy tänään.

Metsäkeskusteluun osallistuvien joukko on laajentunut huomattavasti viime vuosina.

"Suomessa on eletty hyvin pitkään vain yhden totuuden aikaa. Minusta on hienoa, että aika on muuttunut ja metsäasiat kiinnostavat yhä laajempaa joukkoa."

Toki keskusteluun osallistuu myös paljon sellaisia henkilöitä, joiden pohjatietämys metsätaloudesta ja -teollisuudesta voi olla heikko. Mielipiteet saattavat silti olla kärjekkäitä vailla faktoja. Myös joissain medioissa uutisointi alasta on arvolatautunutta.

"Jotkut perustelevat väitteitään sillä, että jokin tieto perustuu tutkimukseen. Yksittäisen tutkimuksen tuloksista ei kuitenkaan pidä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaan tarkastella aihepiiriä käsitteleviä tutkimuksia laajemmin ja kiinnittää huomiota tutkimusten kysymyksenasetteluun, systeeminrajauksiin, aikajänteisiin, aineistoihin sekä muihin seikkoihin, jotka voivat vaikuttaa tutkimusten joskus päinvastaisiin tuloksiin."

Ketä päättäjää tai metsäkeskustelijaa Mutanen kuuntelee erityisen tarkasti?

"Esimerkiksi Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäen ajatuksia arvostan kovasti."

Hetemäki on muun muassa todennut, että metsien käytössä ei ole yhtä totuutta. Hän on toivonut metsäkeskustelulta laaja-alaisuutta ja faktoihin perustuvaa monipuolisuutta.

Lari Lievonen
Lampaat palasivat tilalle vuonna 2010, kun tilan talouskeskusta ympäröivän perinnebiotoopin kunnostus aloitettiin.

Sammallahden tilalla on ollut vakituista asutusta mahdollisesti jopa 1500-luvulta alkaen. Mutasen suku on viljellyt, pitänyt karjaa ja elänyt tilalla vuodesta 1869 alkaen.

Kun oli Antin vuoro jatkaa aiempien sukupolvien töitä, tilan talouskeskusta reunustavat metsäalueet olivat alkaneet vesakoitua ja avoimet niityt umpeutua.

Vuonna 2008 perinnebiotooppeja päätettiin ryhtyä hoitamaan, ja parin vuoden päästä tilalle muuttivat ensimmäiset lampaat. Lampaiden laidunnus on tehnyt tehtävänsä, maisema on taas avara ja vaarantuneet kasvilajit saaneet elintilaa.

Mutanen kertoo, että tilan metsissä tavoitteena ei ole puuntuotannon maksimointi. "Monimuotoisuutta vaalitaan, ja osa kohteista on suojeltu Metso-ohjelman kautta."

Perinnebiotooppien vaalimisen lisäksi tilalla vaalitaan talonpoikaiskulttuuria ja vanhoja perinteitä sekä rakennuksia. 1930-luvulla Sammallahden silloinen isäntä osti neljän kilometrin päästä tilasta Taipaleenjoen Siikakosken koskialueen teollisuusrakennuksineen.

Jäljellä on enää ruismylly, jota on kunnostettu ja ylläpidetty niin arvostaen, että Talonpoikaiskulttuurisäätiö on luovuttanut työstä perinteisen rakentamisen kunniakilven.

Lari Lievonen
Sammallahden tilalla elää myös itäsuomenkarjaa.

Mutasen historia huomioiden on helppo ymmärtää, että hän tajuaa ja arvostaa metsänomistajuudelle leimallista ylisukupolvisuutta.

Tutkijan uransa aikana hän on ehtinyt nähdä, miten metsäteollisuus ehti jo melkein hiipua auringonlaskun alaksi. Aurinko ei onneksi päässyt laskemaan. Mutasen mukaan Suomen rooli bulkkiraaka-aineen tuottajana ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa muuttumassa kovin radikaalisti.

"Pidemmällä aikavälillä korkean arvonlisän puupohjaisilla tuotteilla on kasvupotentiaalia esimerkiksi kemian- ja tekstiiliteollisuudessa."

Metsänomistamisen kannattavuus on noussut arvoonsa.

"Vuosia sitten isot metsäyhtiöt hankkiutuivat eroon metsäomaisuudestaan, sillä sen katsottiin rasittavan tasetta. Nyt esimerkiksi sijoitusrahastot näkevät metsänomistuksen kannattavana toimintana."

Mekaanisen metsäteollisuuden puolella käsillä ovat hyvät ajat. Sahatavaran vahvat vientihinnat ja tuotannon kasvu nostavat havutukkien kantohintoja tänä vuonna ja lihottavat puukauppoja tehneiden metsänomistajien tilejä. Mutanen näkee, että metsänomistaja tekee tilinsä jatkossakin nimenomaan tukkipuuta myymällä.

Antti Mutanen kannustaa metsänomistajia tutustumaan metsäsektorin kehityksestä laadittuihin ennusteisiin ja hyödyntämään niitä päätöksenteossa.

Antti Mutanen

  • Liperiläinen Luonnonvarakeskuksen tutkija, jolla on maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon lisäksi yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto kansantaloustieteestä.
  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.
  • Harrastaa farmielämää. Sammallahden tilalle lampaat palasivat vuonna 2010, kyytöt tulivat myöhemmin. Lypsykarjasta oli luovuttu jo 2000-luvun alussa. Vielä 1930-luvulla tilan lampaat ylsivät palkintosijoille Liperin maatalousnäyttelyissä.
  • Kirjoittaa MT Metsän talousanalyyseja.

Lue Antti Mutasen analyysi sahatavaramarkkinoista:

Analyysi: Sahatavaramarkkinat lähestyvät suhdannehuippua

Lue lisää

Järkevää polttoainesiirtymää etsimässä

Paperin markkina tasapainottuu

Suojelu vie työpaikkoja

Stora Enson Annica Bresky odottaa, että neuvotteluilla voidaan yhä vaikuttaa EU:n metsästrategiaan – "Pohjoisten maiden pitää korottaa ääntään", myös liittolaisia tarvitaan