Ihmiset & kulttuuri

Marjastaja Jouni Porvari kulkee metsässä vaiston varassa – Kerran hän kohtasi eksyneen metsästäjän, joka meinasi lähteä karkuun

Porvari viettää pari kuukautta kesästä metsässä marjojen perässä. Ensimmäiset marjaretket tehtiin äidin kanssa saareen.
Pentti Vänskä
"Marjastan niin kauan kuin se on hauskaa", kuuluu Jouni Porvarin marjastusfilosofia.

Porvarin Jouni Leppävirralta on mies ja marjanpoimija. Hän poimii mustikat, puolukat ja lakat sekä erikoisempana katajanmarjaa. Myös sienet kelpaavat.

Nyt kypsänä ei ole juuri muuta kuin metsämansikkaa eli ahomansikkaa, joten Porvari kykkii metsässä poimimassa niitä. Tai oikeasti hän on polvillaan, sillä selkä ei enää kestä kyykkimistä. Täytyy löytää tarpeeksi hyvä paikka, että voi olla pidempään paikallaan. "Kerätään eikä keräillä", Porvari hymyilee.

Metsämansikkasato menee nykyään lähinnä oman talouden suihin, mutta on sitä joskus myytykin, esimerkiksi Tertin kartanoon.

Parhaimpina vuosina metsämansikkaa on noussut jopa kymmenen kiloa. Se on paljon, kun jokainen pieni mansikka pitää poimia käsin.

Porvari on luonnontuotealan ammattilainen.

"Voisi sanoa, että poimin marjoja ihan ammattimaisesti", hän kuvailee.

Kesäkuukaudet kuluvat pääosin metsässä. Pääasiassa Porvari marjastaa kotiseuduillaan Leppävirralla, mutta lakat hän hakee Sodankylän suunnilta, jossa aikoinaan asuikin pari vuotta.

Tällä hetkellä Porvari on työttömänä selkä- ja käsivaivojen vuoksi. Aiemmin hän oli ammattikalastaja, pyysi lähinnä muikkua.

"Jossain välissä tein kahta vuoroa: kalastin ja marjastin, ja aamulla sitten vein koko saaliin myytäväksi.

Kalastaminen oli mieluisaa, mutta selkä särkyi siinä "lopullisesti". Välillä kovissakin pakkasissa nuottaa piti nostaa käsivoimin. Viima ei tehnyt lihaksille hyvää.

"Lääkäri sanoi, että pitää lopettaa. Harmi vain, sillä se oli mukavaa, siinä sai olla vapaa. Elämässä oli työnteon rytmi, ei mitään kellokorttia mutta piti silti mennä."

Pentti Vänskä
Nykyään Porvari poimii metsämansikkaa lähinnä omiin tarpeisiin.

Toiset marjastajat käyvät samoissa paikoissa vuodesta toiseen, mutta ei Porvari.

"Mustikkaa ja puolukkaa etsin aina hieman eri paikoista, Jotenkin se vaisto sanoo, että mistä niitä tänä vuonna löytyisi."

Ehkä kyseessä on vaisto, ehkä kova työ. Porvari käy nimittäin katsomassa marjametsiä jo kukinnan aikaan, ja seuraavaksi raakileina.

"Jokainen vuosi on erilainen, siksi marjoja ei aina löydy samoista paikoista", hän kuvailee.

Metsämansikkaa saa suunnilleen samoista paikoista, mutta vain muutaman vuoden kerrallaan, sillä hakkuuaukeiden heinittyessä mansikka kuihtuu.

Tänä vuonna hyvä mustikkapaikka on vielä hieman hakusessa.

"Nyt tarvittaisiin sateita, tai mustikka kuivuu pippuriksi", hän miettii.

Jutun kuvia otettaessa Porvari löysi myös mesimarjan kukkia, vaikkei vuosikymmeniin ollut sellaisia nähnyt.

"Ne kypsyvät heinäkuussa, jos kasvavat marjoiksi asti."

Porvari myy puhdistettua mustikkaa noin 5–6 eurolla kilolta. Kesällä Porvari elää marjoista saatavilla tuloilla.

"Varmaan tulee poimittua kymmeniä kiloja, jos marjaa riittää ja tilaajia", hän pyörittelee.

Tilaajat on löytyneet puskaradion kautta. Usein tilataan syksyllä jo seuraavaksi vuodeksi.

Porvari ei ole ikinä varsinaisesti eksynyt metsään. Vaisto auttaa, ja kartta. Kompassia hän ei käytä.

"Joskus kun on vähän hukassa, pitää istua alas ja jatkaa hetken päästä uudestaan. Tärkeää on pysyä rauhallisena."

Kerran mies törmäsi metsässä eksyneeseen metsästäjään.

"Hän oli aivan hätääntynyt, kulki ympyrää ja pelkäsi minua, meinasi lähteä pakoonkin. Sanoin, että nyt istut alas ja juttelin rauhallisesti. Sitten vein hänet tielle ja auton luokse.

Välillä metsässä on ollut karhun jälkiä ja jätöksiä, mutta ne eivät pelota. Myös kyitä on tietyissä metsissä jonkin verran.

"Käärmeille juttelen, että nyt minä poimin marjat ja sitten lähden pois. Pyydän niitä menemään hetkeksi kauemmas. Eivät ne ole minua pistäneet."

Hyttysiltä Porvari suojautuu hyttyshatulla. Itikoita on tänä vuonna yllättävän paljon.

Pentti Vänskä
Joskus Povari herkuttelee metsämansikoilla kerman kera.

Kymmenenvuotiaana marjastus ei monenkaan mielestä ole kovin hauskaa. Ei ollut Porvarinkaan mielestä. Silloin hän marjasti äitinsä kanssa.

"Jotenkin se oli silloin vaikeaa. Veneellä mentiin saaristoon poimimaan. Äiti oli tehnyt eväitä ja sanoi, että jos et jaksa poimia, niin tässä syötävää ja juotavaa. Söin eväät veneen kokassa ja katselin rauhassa luontoa. Sitten myöhemmin lähdin äidin perään."

Murrosiässä Porvari poimi jo myyntiin. Joka toinen päivä hän kantoi saaliinsa Kuopion torille.

"Siellä oli yksi ostaja, joka maksoi hyvin mustikasta ja puolukasta. Mietin, että hänelle kannattaa viedäkin."

Ikuisuuskysymys on, miten nuoret saisi kiinnostumaan marjastamisesta.

"Siinäpä se kysymys on, en tiedä vastausta. Pitäisi olla joku vanhempi ihminen siinä mukana opastamassa, että mistä löytyy marjoja. Hintapolitiikka on myös yksi asia. En moiti sitä, että thaimaalaiset tulevat tänne poimimaan, mutta jos litran hinta laskee liian alas, marjastaminen myyntiin ei enää ole kannattavaa, vaikka verovapaata onkin."

Marjoja syödään Porvarin kotona paljon, niitä varten on parikin pakastinta. Viimevuotiset marjat ovat jo menneet, joten uusia tarvitaan. Lapsenlapset auttavat marjan syönnissä, ja toisinaan myös keräämisessä.

"Nuorille marjastus voi olla kivaa elämyshommaa, vaikka suurin osa marjoista meneekin suoraan suuhun."

Samalla lapset oppivat kulkemaan luonnossa.

"Opettelemme, mitkä marjat ovat hyviä ja mitä ei saa syödä"

Itse Porvari syö mieluiten metsämansikoita ja metsävadelmia. Niitä menee iltapalaksi sellaisenaan tai maidon kanssa.

"Joskus teen kermasta ja metsämansikoista herkkua. Kyllä sitä itsekin pitää päästä nauttimaan marjoista, kun niitä niin paljon kerää."

Pentti Vänskä
Metsämansikka on makea marja.

Lue lisää

Unelmien marjakaveri on iloluonteinen nautiskelija — tai koira, joka ei syö saalista

Äänestä: Millaisen kaverin haluat mukaan marjaan? Kelpaako eväsretkeilijä vai kaipaatko himopoimijaa?

Kommentti: Telttailua vai villiä telttailua? Kielen ilmaisut paljastavat kulttuurien suhteen maastoelämään

Villitsikö hulppea marja- ja sienisato sinutkin poimintaurakkaan?