Ihmiset & kulttuuri

MT pysähtyi katoavan kunnan Teboililla ja yllättyi: Ei Tuusniemi mihinkään katoa

Pienten kuntien on povattu pyyhkiytyvän kartalta, mutta Tuusniemen Teboilin baariparlamentti tuumii toisin.
Timo Filpus
MT:n toimittaja ajoi Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen, ja pysähtyi matkalla Tuusniemen Teboililla.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mennä Savoon.

Enkä edes myöhästynyt. Tuusniemi oli vielä olemassa ja Iisalmi juhli torilla voimiensa tunnossa 130-vuotista olemassaoloaan. Ihmiset hymyilivät, viänsivät savvoo eikä kukaan kulkenut suruhuntu kasvoillaan.

Miksi nämä paikat katoaisivat?

Retkeni kirvoitti Yleisradion toimittaja Pasi Peiposen kirjoitus kesällä 2017. Kollega oli mietiskellyt asioita auton ratissa ja ennusti, että synkkä väestökehitys pyyhkii kartalta sellaiset paikat kuin Tuusniemi. Hän siteerasi Eino Säisän Kukkivia roudan maita ja tunnusti, että vaikka on reissannut vuosikaudet työkseen Itä- ja Pohjois-Suomessa, Ylä-Savon kuntiin ja sen ytimeen Iisalmeen ei ollut ole ikinä asiaa. Siis ikinä.

Tuusniemen ohi hän on ajanut muutamia kertoja ja nähnyt päätien varren huoltoasemalla kylän ukkoja istumassa kahvikaljalla.

Minäpä en ajanut ohi. Kurvasin autoni ja sen perässä pomppivan Poksini Teboilin pihaan. Marssin kesähamosessani tiskille, ostin kahvin ja kysyin myyjäpojalta, missä pöydässä niitä kyläukkoja istuu.

"Tuolla varjon alla."

Sinne, terassille.

Saako liittyä seuraan? Saan monta suuta auki ja perääni mutinaa, että miksi se tyttö tuohon pöytään istui. Tulkitsen toljotuksen myönteiseksi merkiksi, istun ja kysyn, että miltä se tuntuu, kun tätä Tuusniemeäkään ei kohta enää ole. Perustelen pikkuisen, ja niin loppuu miesten mykkyys.

"Ei pidä uskoa kaikkea, mitä lehdissä lukee, ohiajaneiden toimittajien kirjoituksia varsinkaan", paljasjalkaiset tuusniemeläiset Simo ja Toni sanovat yhteen ääneen.

"Eiköhän tämä ole samanlainen kylä 20 vuoden kuluttua. Nuorisoa saisi jäädä enemmän, ettei olisi pelkkien paluumuuttajien varassa." Miesten jälkikasvu on hakeutunut kouluihin Kuopioon, mutta isien toiveissa on paluu. Pojat palaavatkin tyttöjä useammin, muun muassa metsätöihin.

Työ on pitänyt Simon Tuusniemellä aina puolentoista vuoden "hairahdusta" lukuunottamatta.

"Työhommat ovat täällä ja asuntojen hinnat halpoja: rivitaloasunnot 50 000 euron kahta puolta ja rantatonttien hinnat alkavat neljästä tonnista."

Toni palasi kotikunnaille muualla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen.

Eija Mansikkamäki
Toni ja Simo ovat syntyperäisiä tuusniemeläisiä, vasemmalla istuva Markku Hämäläinen entinen kuopiolainen.

Baariparlamentin puhemieheksi pannaan kuitenkin kesäkuussa perussuomalaisten riveistä valtuustoon ponkaissut Markku "Hämis" Hämäläinen. Hänestä kuntalaiset haluavat nyt muutosta. Nimestään huolimatta Hämäläinen on kotoisin Savon Kuopiosta, mutta asettui Tuusniemelle terveyssyistä: elämänrytmi on leppoisa, ilma entiselle astmaatikolle puhdasta ja likeisestä Juojärvestä voi nimensä mukaisesti vaikka juoda.

Asukkaita on Tuusniemellä nyt vajaat 3 000, mökkiläisiä 1 500 päälle. Paluumuuttajina on paljon eläkeläisiä, ja mikäpäs siinä, he käyvät ruokakaupassa ja hakevat maalia ja lautaa rautakaupasta, pyörähtävät parturissa ja tanssimassa.

"Ikärakenne on vanhentunut, mutta monilla on hyvät eläkkeet, joista he maksavat nyt veronsa tänne. Nuorille pitää kyllä saada aktiviteettia, että kotikunnasta jää sydämeen hyvä tunne eikä sellainen, että äkkiä pois. Olisi helpompi palata ja käydä täältä vaikka Kuopiossa töissä."

Tuusniemen sijainti onkin mainio: keskellä kaikkea. 78 kilometrin kotimatkalla Joensuusta tai 60 kilometrillä Kuopiosta ehtii karistaa työasiat päästään.

Paikkakunnan ykkösnähtävyytenä mainitaan Seinävuoren rotkolaakso.

"Siellä sinun pitää käydä! Se on aivan hemmetin hieno paikka! Semmoinen reilu miljoona vuotta vanha, yksi Savon seitsemästä ihmeestä."

Eija Mansikkamäki
Automatkailijakin näkee, miten rumaa jälkeä Vieno-myrsky teki Tuusniemellä.

Muutakin on: lukio, valtakunnallinen 1 500 eläimen koiranäyttely, rallisprintti, uusi Leader-kylähanke Mansikka sekä Matti Viialaisen ja Jasper Pääkkösen Palokin koskien ennallistamishanke, joka nostaa Laatokan lohen Simpeleelle saakka.

"Siitä tulee matkailullista elinvoimaa", Hämäläinen uskoo.

Herra naapuripöydästä huutelee, että Klamydia on tulossa keikalle ja kaivataan "kaaniita naisia", mutta ei koronaa.

Kyläukkoja sapettavat hallituksen kotkotukset. "Viimeisin on tämä turvehomma, nyt haketta tuodaan Venäjältä ja merten takaa. Ei mitään järkeä!"

Hömpötystä ovat myös sähköautot.

"Liikenteen päästöjä voidaan pienentää myös kaasulla, jota täällä saadaan isoilta karjatiloilta. Valtion pitäisi antaa halukkaille kaksi tonnia kaasupöntön asentamiseen eikä rakentaa kalliita latauspisteitä. Ainoa voittaja ovat sähköyhtiöt", Hämäläinen suomii.

Eija Mansikkamäki
Hojohojo vetää Juojärven rannalle 9-tien varteen tanssijoita ja tunnettuja esiintyjiä.

Miehet muistuttavat, että seutu ja sen Olvi, Ponsse, Stora-Enso, Valio, Genelec ynnä muut antavat tuloa ja suurten satamien tarvetta myös etelään. Toimeliaisuutta tuntuukin olevan enemmän kuin toivottomuutta.

Jos jään, leppoisat savolaiset lupaavat opettaa ampumaan, viedä nähtävyyksiin ja lähteä tanssiseuraksi Hojohojoon. Ysitie on kuitenkin kuuma, ja matka jatkuu.

"Miten nuin pitkä tyttö mahtuu tuohon Poksiin?" kuulen perääni, kun astelen autolleni.

Myönnän: minäkään en ehtinyt sinne rotkokallioille, mutta menkää te muut. Varmasti huimaava paikka!

Eija Mansikkamäki
Luova Puu Lapinlahdella tarjoaa raukean kahvihetken.

Seuraavaksi suuntaan sinne tarpeettomaan Iisalmeen. Matkalle osuu hyvin pärjäävä Lapinlahti: kirkko keskellä kylää, saaristotie kulttuurimaisema Väisälänmäkeen, taidetta ja aivan mainiota suklaakakkua Luovan Puun raukeassa pihapiirissä.

Iisalmessa osun heti ilmaiseen Olvin panimomuseoon, istahdan torikahvilaan ja pyörähdän keskustan hiekkarannalla. Ja kas, siinä on maailman pienin pubikin, Kuappi. Lampsin kuitenkin entisen evakkokeskuksen Golden Dome -hotelliin, jonka koristeellisessa ravintolasalissa voin nauttia paikallisen Sandelsin Jeesuksen silmien alla.

Eija Mansikkamäki
Golden Domessa voi nauttia olutta ja ruokaa juhlavassa ympäristössä.

Maukas ja mukava retkikohde on myös Koljonvirran leirintäalue, jonne ajellessa pistäydyn Iisalmen vanhassa eli Kustaa Aadolfin kirkossa. Innokas suntio haluaa näyttää kirkkomuseon ja sakastissa olevat kirkkoherrojen muotokuvat – rivistöön kuuluvat Heikki Riihijärvi ja Per Johan Collan, Sylvian joululaulun säveltäjän isä.

Evästäkin Iisalmesta saa, vaikkapa kukkoja ja makkaroita torin sievästä kauppahallista. Väisäsen Kotiliha myy myös mykyrokkaa 5-tien varressa Taipaleessa.

Ei Iisalmea kannata karttaa. Täällä soljuisi kevyesti päivä jos toinenkin.

Eija Mansikkamäki
Kirkkoherrojen muotokuvia ei seurakunta yleensä näe, sillä ne sijaitsevat Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa.

Suosittelen sivu-Savoa muillekin. Tie Joensuusta länteen – ja myöhemmin Kuopiosta pohjoiseen – on hyvä, tarjoaa terhakkaasti kasvavaa metsää, järvinäkymiä ja levähdysalueita kauniilla paikoilla. Talojen ikkunoissa ei ole lautoja, vaan nurkat ovat suorassa ja uudisrakennuksiakin näkyy. Näkymätöntäkin elämää vietetään, päätellen poikkiteiden pitkistä postilaatikkoriveistä.

Mikäs on körötellä ja miettiä, että ei tämä ehkä ole Suomen vilja-aitta, mutta lehmille näyttää kasvavan rehua nurmesta maissiin ja vihreää kultaa tienvarret täynnä. Eikö täällä muka ole elämisen ehtoja?

Etätyöväkeäkin virtaa. Piipahdus terveyssisaren luona Joensuussa toi tietooni nuoren perheen, joka oli muuttanut Espoosta Outokumpuun, koska asunnot ovat halpoja ja metsät, kalavedet ja isovanhemmat lähellä. Eivät liene ainoita.

Kun ohitin Täyssinän rauhan rajakohdan Ohtaansalmella, mietin, että Savo käy nyt toisenlaista taistelua: muuttoliikettä, metsäsääntelyä ja ilmastonmuutosta vastaan. Hömpötystä tai ei, Savoa tarvitaan.

Ja kun näin Riistaveden kauniin kirkon ja hautuumaan, toivoin hiljaa, että täällä olisi väkeä pitämässä sankarihautojen kukat yhtä hyvässä ojennuksessa vielä 50 vuoden päästä.

Lue lisää:

Urakoitsijalla on aurauksia ja hiekoituksia edellistalvea enemmän – Tuusniemeläinen Pasi Komulainen tuuraa myös maitoauton kuljettajana

90-luvun komedia Siivoton juttu saa ensi-iltansa Iisalmen kesäteatterissa: "Näytelmä käsittelee ihmisyyttä, ystävyyttä ja yrittämistä lempeällä tavalla"

Eija Mansikkamäki
Ysitie nuolee välillä rantaviivaa ja tarjoaa silmänruokaa.
Lue lisää

Pääkaupunkiseutu on kärsinyt tänä vuonna tuntuvasta maan sisäisestä muuttotappiosta – suurimmat muuttovoitot ovat maakunnissa

Muuttoliike kaupunkeihin on ollut osittain pakon sanelemaa – entistä useammalla on mahdollisuus asua ja elää väljemmin

Maakunnista tuli Suomen kasvukeskus

Helsinki ja Uusimaa kärsivät alkuvuodesta rankan muuttotappion – Häme ja Savo voittajia