Ihmiset & kulttuuri

Essee: Maapallon toivo löytyy feminismistä, jota Suomenkin on edistettävä kaikin keinoin

Ainoa kestävä keino päästöjen vähentämiseen on väestönkasvun hillitseminen. Ja siihen taas kannattaa valjastaa avuksi maailmanhistorian tehokkain ehkäisykeino: feminismi.
Juho Rahkonen
Madagaskarissa, kuten monissa muissa köyhissä maissa, ihmisillä ei ole paljon mitään.

Todetaan heti alkuun kylmä tosiasia: mukava, virikkeellinen ja vaihteleva elämäntapa aiheuttaa runsaasti päästöjä ja kuluttaa luonnonvaroja.

Kaikki alkaa siitä, kun heräämme aamulla ja laitamme esimerkiksi kännykän lataukseen. Kun napsautamme kahvinkeittimen päälle, energiaa kuluu vielä enemmän.

Jos ihmisten pitäisi tuottaa tarvitsemansa energia pelkästään syömästään ravinnosta, niin kuin eläimet tekevät, elämämme olisi äärettömän alkeellista. Maksimaalisella hapenkulutuksella ihminen pystyy tuottamaan suunnilleen yhden kilowatin tehon, ja senkin vain lyhyen aikaa.

Perheautossakin on helposti parisataa kilowattia.

Tavallisen ihmisen perusaineenvaihdunnan teho on noin sata wattia. Vaikka polkisimme koko päivän kuntopyörää, johon on kytketty dynamo, saisimme hädin tuskin pidettyä muutaman lampun toiminnassa. Perunoiden keittämisestä oman kauramoottorin voimin olisi turha haaveillakaan.

Normaalien perusasioidenkin pyörittämiseen tarvitaan siis runsaasti energiaa, joka on tuotettu jossakin, luonnonvaroja tavalla tai toisella kuluttaen ja päästöjä aiheuttaen.

Ihmiskunnan pitää vähitellen päästä eroon fossiilisista polttoaineista, mutta helpolla se ei onnistu, sillä öljy on äärimmäisen energiapitoista polttoainetta.

Öljy on syntynyt miljoonien vuosien aikana pieneliöiden hajoamisen tuloksena, ja öljyn muodossa energiaa on erittäin helppo varastoida ja siirrellä. Litra kevyttä polttoöljyä sisältää energiaa noin 10 kilowattituntia. Sillä kilowattituntimäärällä sähköauto kulkee jopa sata kilometriä, kun taas dieselauto tarvitsee samalle matkalle öljyä yli viisi litraa.

Sähköauto on siis teoriassa energiatehokas, mutta haasteena on energian siirtäminen ja varastointi: dieselpolttoaineessa on energiaa noin 12 kilowattituntia kiloa kohden, kun litiumakussa energiaa on kilossa vain 0,1 kilowattituntia.

Tuhannen kilometrin toimintasädettä varten tarvittaisiin siis jopa tuhannen kilon painoinen akku, kun dieselauto selviää samasta taipaleesta 50 kilon painoisella polttoainemäärällä. Onhan siinä eroa.

Koronan takia tehdyt yhteiskuntien sulkutoimet vähensivät maailman kasvihuonekaasupäästöjä, mutta vain muutaman kuukauden ajaksi. Jo vuoden 2020 loppupuolella päästöt olivat palanneet koronaa edeltävälle tasolle.

Tämäkin kuvastaa sitä, kuinka vaikeaa päästöjen vähentäminen on. Jopa itse Pentti Linkola totesi aikoinaan: niin kauan kuin meidän on mahdollista hankkia ulkomaanmatka tai katumaasturi, sen me hankimme.

Juho Rahkonen
Madagaskarissa ei juuri ole kauppoja, joista voisi ostaa ruokaa tai käyttötavaroita. Kauppaa käydään toreilla ja teiden varsilla.

Olin hiljattain parin viikon seikkailu- ja valokuvausretkellä Madagaskarissa. On ironista, että päästäkseni havainnoimaan maailman köyhimpiin kuuluvan maan arkitodellisuutta minun piti lentää maapallon toiselle puolelle – pelkästään siitä tuli syntilistalleni päästöjä enemmän kuin keskiverto madagaskarilainen aiheuttaa vuodessa.

Madagaskarissa, kuten monissa muissa köyhissä maissa, ihmisillä ei ole paljon mitään.

Kun yritin pestä vaatteitani majoitushökkelin nurkasta löytämässäni pienessä peltikulhossa, ajattelin että jo yhden euron muoviämpäri – sellainen, joita suomalaiset jonottavat – aiheuttaisi valtavan kehityssysäyksen työn tuottavuuteen!

Madagaskarissa minusta tuli entistä myönteisempi kehitysyhteistyötä kohtaan, sillä näin kuinka lähes nollatasolta lähdettäessä hyvinkin pienillä summilla voi saada ihmisten arkielämään huomattavaa helpotusta.

Suurin osa madagaskarilaisista viettää koko elämänsä samassa kylässä.

Löysin 27 miljoonan asukkaan maasta vain yhden ainoan kunnollisen kaupan, ja se vastasi kooltaan ja valikoimaltaan meikäläistä S-markettia. Useimmissa kaupungeissa ei ollut ainuttakaan putiikkia, josta olisi voinut ostaa evästä, saati minkäänlaisia käyttötavaroita.

Turhaan siellä kauppoja olisikaan, koska useimmilla ihmisillä ei ole käytännössä lainkaan rahaa.

Tuollainen paikallaan pysyttelevä ja olemattomaan tavaramäärään perustuva elämä tuottaa vain vähän päästöjä – ehkä kymmenesosan siitä, mitä keskivertosuomalaisen elämästä aiheutuu.

Mutta käsi sydämelle: kuinka moni meistä haluaisi elää yhtä vähäpäästöisesti kuin madagaskarilainen?

Jokainen ihminen tuottaa päästöjä. Vaikka suomalaiset aiheuttaisivat henkeä kohti kymmenen kertaa enemmän päästöjä kuin jonkin kehitysmaan asukkaat, erohan kuittaantuu jo pelkästään sillä, että kehitysmaassa on 55 miljoonaa asukasta.

Juho Rahkonen
Asuinolot madagaskarilaisessa kylässä ovat alkeelliset. Saaren tiestö on huonokuntoista, eikä saaren päätie – valtatie – vastaa länsimaista käsitystä valtatiestä (kuva keskellä).

Ainoa kestävä keino päästöjen vähentämiseen on väestönkasvun hillitseminen. Ja siihen taas kannattaa valjastaa avuksi maailmanhistorian tehokkain ehkäisykeino: feminismi.

Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on, aivan kuten pitääkin olla, yksi Suomen kehitysyhteistyön painopisteistä. Monet Afrikan ja Aasian maat eivät kaipaa mitään niin paljon kuin feminismiä.

Voimme täyttää lähiöiden parkkipaikat Tesloilla, lisätä tuulivoimaloita ja kehittää energiatehokkuutta ja raaka-aineiden kierrätystä. Se on tärkeää työtä, mutta päästöjen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet nollautuvat sitä mukaa kuin maapallolle tulee lisää nälkäisiä suita ruokittaviksi miljardi toisensa perään.

Mitä paremmin kehitysmaiden tytöt pääsevät kouluun, opiskelemaan ja taloudellisesti riippumattomiksi, sitä tehokkaammin väestönkasvu hidastuu. Lisääntymisikäiset naiset ovat väestönkasvun portinvartijoita.

Alistavien alkukantaisten heimokulttuurien ei saa antaa viedä naisilta pois heidän luontaista valtaansa päättää omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään.

Suomen ja Japanin kaltaiset maat ovat hyviä esimerkkejä väestönkasvun hillitsemisestä, joskin täällä se on mennyt jo liiankin pitkälle yhteiskunnan taloudellista kantokykyä ajatellen.

Maahanmuutolla sitten paikataan oman työikäisen väestön vajetta ja pidetään väestökehitys nipin napin plussan puolella, mutta eihän se maailman mittakaavassa merkitse yhtään mitään.

Suunta on kuitenkin rohkaiseva, sillä monessa aikaisemmin kehittymättömässä maassa naisten ja tyttöjen asema on vähitellen parantumassa ja sitä myöten pahimmat ennusteet jopa 20 miljardiin ihmiseen yltävästä väestöräjähdyksestä tuskin toteutuvat.

Kirjoittaja on Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja.

Juho Rahkonen
Madagaskar tunnetaan maki-apinalajeistaan, joista moni on uhanalainen.
Lue lisää

Etätyö, kapitalistin märkä unelma, on tuonut Suomen talouteen tuottavuusloikan

Vapaus on suurin syy suomalaisten onnellisuuteen

Autoilun sädekehä hiipuu – ja se on ympäristön kannalta hyvä asia

"Tyypillinen suomalainen on Donald Trumpin vastakohta - jäyhä ja vaatimaton, joka ei tuo itseään esiin"