Ihmiset & kulttuuri

Matkalla takaisin juurille Varkauteen, nyt pastorina: ”Tajusin, että nyt on tehtävä jotain, jos vielä haluaa ehtiä”

Kaarinalainen Liisa Loiri vaihtoi äidinkielenopettajasta seurakuntapastoriksi ja sai viran Varkaudesta.
Johannes Tervo
Liisa Loiri on iloinnut työstään Ylistaron kappeliseurakunnassa ja työkavereistaan. Kolmen viikon kuluttua edessä on muutto lapsuuden kotiseudulle Varkauteen, mistä hän on innoissaan.

50-vuotissyntymäpäivän tienoilla Liisa Loiri alkoi pohtia, että elämää on vähemmän edessä kuin takanapäin. Kaarinassa sijaitsevan koulurakennuksen käytävät ja luokkahuoneet tuntuivat äidinkielenopettajasta tutuilta ja turvallisilta: siellä hän oli työskennellyt jo vuodesta 1995.

Mieleen hiipi ajatus, että elämässä voisi kokeilla muutakin kuin opettaa, ehkä lähteä opiskelemaan uutta alaa, vaikka opettaminen olikin hänestä antoisaa.

”Tajusin, että nyt on tehtävä jotain, jos vielä haluaa ehtiä. En voisi odottaa, että olen eläkkeellä ja sitten vasta vaihdan alaa”, 57-vuotias Loiri kertoo.

Hiljalleen hänelle kirkastui kutsumus papin ammattiin. Kotoa oli tullut kristillisen kasvatuksen perintö. Käteensä hän oli saanut ensimmäisen Raamatun neljävuotiaana, ja pyhäkoulu oli siivittänyt hänen lapsuuttaan. Hengellisyys ja kristillisyys olivat luonteva osa elämää.

Opinnot aukenivat ensin avoimeen yliopistoon ja sitä kautta Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan maisteriohjelmaan.

”Kaikki järjestyi todella hyvin, ja pääsin opintovapaalle äidinkielenopettajan työstäni. Kirkon linja oli alusta lähtien selkeä valinta.”

Elämänmuutos vaati erityisesti taloudellista uskallusta jäädä opintovapaalle ja aloittaa uusi työ. ”Toisaalta minulla oli koko ajan taustalla ajatus siitä, että voin milloin vain palata opettajaksi. En hävinnyt opiskelussa mitään.”

Moni kehui Loirin rohkeutta. Ihmiset iloitsivat siitä, että hän lähti seuraamaan omaa unelmaansa.

Tutkielmapaperit kolahtivat postiluukusta huhtikuussa 2021 kahden vuoden opiskelun jälkeen. Pappisvihkimyksen hän sai, kun saman tien valmistumisen jälkeen hänelle avautui puolen vuoden sijaisuus Seinäjoen alueseurakunnan seurakuntapastorina.

”Epävarmuuden tunteita ei ehtinyt tulla, kun tämä on mennyt vähän kuin juna eteenpäin. Ajattelin aluksi, että Turusta voisi ehkä löytyä töitä. Sitten ymmärsin, että on rikkaus, kun voin muuttaa työn perässä myös toiseen maakuntaan.”

Loiri katselee Ylistaron jylhää kirkkoa. Kolmipappisessa maalaisseurakunnassa hän on saanut parhaan mahdollisen alun papin työn monipuolisuuteen.

”Papin työ on vastannut odotuksiani. Tiesin, että työ tulee sisältämään kohtaamisia kaikenikäisten ihmisten kanssa vauvasta ikääntyneeseen, ja se onkin rikkaus. Hienoa on se, kun saan olla mukana ihmisten tärkeissä hetkissä.”

Esimerkiksi nyt pariin viikkoon on sisältynyt koko ihmiselämän kirjo: kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen, hartauksia nuorille ja eläkeläisille sekä luomakunnanmessu.

Seurakuntapastorin sijaisuutta on jäljellä kolme viikkoa ennen kuin koittaa muutto kotiseuduille Pohjois-Savoon.

Laaja-alaisen seurakuntatyön lisäksi hänen erityisalaansa ovat nuoret ja rippikoulutyö. Se, että on työskennellyt aiemmin nuorten kanssa äidinkielenopettajana, on ollut etu papin työssä.

”Ensimmäinen rippileiri ei jännittänyt kesällä yhtään. Minulla on jonkinlainen tuntemus nuorten ajatusmaailmasta, mistä on ollut valtavasti hyötyä.”

Loirilla ei ole sukujuuria Etelä-Pohjanmaalla. Silti silmiin kantamattomat peltomaisemat ovat miellyttäneet häntä. Niitä hän katselee erityisesti ajomatkoilla Seinäjoelta Ylistaroon.

Lapsuutensa Loiri vietti Mäntyharjulla. Perhe asui Tuustaipaleen huoltolassa, jossa hänen isänsä toimi johtajana. Paikka oli päihderiippuvaisten huolto- ja kuntoutuslaitos; sitä ennen se oli toiminut työlaitoksena. Huoltola sijaitsi kahden järven välissä, luonnonkauniilla sijainnilla.

”Huoltolan läheisyydessä oli viljelyksiä, joissa osa alkoholisteista teki maataloustöitä. Uskon, että siitä paikasta kumpuaa maaseutu- ja luontorakkauteni.”

Maatalossa kasvanut isä vei välillä Loiria ja hänen sisaruksiaan huoltolan omistamalle kalamökille, joka sijaitsi venematkan päässä. Rannalle piti mennä pyörillä metsätietä pitkin. Äiti pakkasi heille eväitä matkalaukkuun.

”Se oli lapsuuteni onnela, vaikka mökillä ei ollutkaan mitään mukavuuksia. Isäni välitti minulle luonnon arvostuksen.”

Mökillä kuunneltiin lintujen melodioita, heitettiin mato-onkia veteen, saunottiin, uitiin ja käytiin metsässä.

Lukion jälkeen hän kävi puoli vuotta Mikkelissä metsäkoulua, jossa pääsi istuttamaan metsää ja opettelemaan raivaussahan käyttöä. Koulu jäi kuitenkin kesken, kun kiinnostus opetusalaan vei voiton.

Tänä kesänä Loirin silmiin osui avoin työnhakuilmoitus, jossa haettiin Varkauden seurakuntaan vakituista seurakuntapastoria. Hän päätti hakea virkaa kotiseuduiltaan. Äiti oli kotoisin Leppävirralta, ja siellä äiti ja Lappeella syntynyt isä perustivat perheen.

Elokuun lopulla valinta virkaan vahvistui.

”Juurilleen paluu jännittää. Luulen, että edessä on paljon tuttuja asioita, kuten Savon murre ja savolaiset luonteenpiirteet. Tuntuu tavallaan siltä kuin olisi menossa kotiin.”

”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän juuret merkitsevät minulle”, hän mietiskelee.

Asunto on juuri löytynyt Varkauden keskustasta. Muuton jälkeen hän aikoo tutustua rauhassa Varkauden alueisiin ja etsiä sitten pysyvän asunnon alueelta.

”Tavallaan on haikeaa jättää Turku taakseen, koska olen asunut siellä yli 30 vuotta. Turussa on kulttuuria ja kauniita maisemia. Toisaalta ajattelen, että sinnekin vielä pääsee ja voin palata Turkuun vaikka eläkkeellä takaisin, jos siltä tuntuu.”

Loiri suree, että Turkuun jää hänen aikuinen tyttärensä. Hän uskoo ja luottaa kuitenkin siihen, että 27-vuotias tytär pärjää.

”Viestintävälineet ovat nykyisin niin hyviä, että yhteydenpito on helppoa. Eikä Turkuun hurauta Varkaudesta kuin nelisen tuntia”, hän sanoo.

Suunnitelmissa on testata Varkauden kaikki luontopolut ja pururadat. Loirin mielestä ihanaa on alueen järvien runsaus, sillä hän on enemmän sisävesien ihminen. Joskus vapaapäivänä on tarkoitus mennä käymään Valamon luostarissa Heinävedellä.

Myös kulttuuritarjonnasta hän aikoo nauttia. Kuopioon ja Mikkeliinkään ei ole kovin pitkä matka, jos konsertteihin tai teatteriin mielii mennä.

Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa asuvat Loirin tädit ja serkkuja. Sukulaiset ovat olleet Loirin mukaan innoissaan siitä, että hän muuttaa Varkauteen.

”Tätini ja serkkuni ovat sanoneet, että tulevat sitten jonain sunnuntaina jumalanpalvelukseen, jossa olen saarnaamassa”, hän hymyilee.

Korjattu otsikkoa 21.9.2021 kello 14.09: Otsikossa puhuttiin aikaisemmin lipereistä, mutta ne ovat miespapin asuste.

Käytännönläheinen työ, jossa saa kohdata erilaisia ihmisiä, puhuttelee Liisa Loiria. Hänet kuvattiin nykyisessä työpaikassaan Ylistaron kirkossa.

Liisa Loiri

  • Työskentelee Seinäjoen alueseurakunnan pastorin ­viransijaisuudessa, pääosin Ylistaron kappeliseurakunnassa.
  • Sai vakituisen viran Varkauden seurakunta­pastorina.
  • Työskennellyt reilu 25 vuotta äidinkielenopettajana Kaarinassa.
  • Syntynyt Mäntyharjulla vuonna 1963. Asuu vielä toistaiseksi Seinäjoen ­Nurmossa ja Kaarinassa.
  • Yksi aikuinen tytär, eronnut.
  • Vapaa-ajallaan kävelee luonnossa, pyöräilee, hiihtää, laulaa sekä käy konserteissa ja teattereissa.
  • Motto: Kyllä se siitä.

Lue lisää

Suomen olympiajoukkueen kisapastori Leena Huovinen on kokenut elämässään paljon – eräs musertava hetki pysäytti hänet ajattelemaan, mistä hän todella saa lohtua

Johanna Koivu vaihtoi ammattia Elonkerjuun kiertuevuosien jälkeen – "Tuntuu kuin olisin elänyt silloin jonkun muun ihmisen elämää"

Ihminen, missä olet? Ehkä lapsuuden piirrokset ennakoivat tulevaa

Kodinkoneyrittäjästä papiksi vaihtanut Petri Paasikallio: "Parasta on, kun ei tarvitse enää myydä kenellekään yhtään mitään”