Ihmiset & kulttuuri

Kun Johanna Järvinen juoksi ensimmäisen metsälenkkinsä, tulivat onnenkyyneleet – nyt 73 kiloa pudottanut nainen kertoo elämänsä mullistaneensa leikkauksesta, johon liittyy myös virheellisiä käsityksiä

Lihavuusleikkauksien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Johanna Järvinen sai leikkauksen avulla elämäänsä liikunnan riemun.
Sanne Katainen
Mahalaukun ohitusleikkauksen läpikäynyt Johanna Järvinen pudotti 73 kiloa ja löysi 30 vuoden tauon jälkeen tiensä takaisin koripallon pariin. "Ekaa kertaa kun otin koripallon käteeni ja vedin koripallotossut jalkaan ajattelin että wau: en olisi uskonut, että tulen tällaista tekemään." Hän pelaa kuntokoripalloa kerran viikossa aloittelijoiden jatkoryhmässä.

Useinkaan ihminen ei ymmärrä todistavansa ihmettä.

Se mikä ulkopuolisen silmiin on koripallon pompottelua, on inkoolaiselle Johanna Järviselle ihme.

Hän ei olisi joitakin vuosia sitten uskonut, että voisi vaivatta kyykistyä sitomaan kengännauhansa saati juosta koripallon perässä.

46-vuotiaan Järvisen elämä on kokenut täyskäännöksen lihavuusleikkauksen jälkeen.

Ennen pääsyään leikkaukseen hän suorastaan vihasi liikuntaa.

”Jopa niin pitkälle, että olin saanut itseni uskomaan, että se on luonteessani.”

Ainoa siedettävä laji oli uinti, koska vedessä saattoi olla ketterä painosta riippumatta.

Hän on kamppaillut ylipainon kanssa nuoresta saakka. Kyse ei ollut muutamasta lisäkilosta: Korkeimmillaan Järvinen painoi lähes 160 kiloa. Painoindeksi osoitti sairaalloista lihavuutta.

Matkalle mahtui useampi jäsenyys painonvartijoissa sekä liuta dieettejä: tutuiksi tulivat pikadieetit, ketodieetit ja karppaamiset. Painoa lähti aina joksikin aikaa, mutta kilot tulivat lopulta takaisin – korkojen kera.

Liityttyään Facebookissa lihavuusleikkauksia käsittelevään tukiryhmään hänelle on valjennut, että monen leikkaukseen päätyneen historia on samantyyppinen. Vaikka dieetit toivat muutoksia, ne eivät ole olleet pysyviä.

Ylipaino ja sen mukanaan tuomat liitännäissairaudet ovat kulkeneet suvussa voimakkaasti, hän kertoo. Laihduttaminen tuntui hallitsevan elämän juhlavimpiakin hetkiä.

Järvisen työssä terveydenhoitoalalla voimakas ylipaino tuntui myös stigmaattiselta. Painosta seuranneet hormonaaliset ongelmat vaikeuttivat jopa raskaaksi tulemista.

”Ylipainossa on ollut paljon omaa elämää, kehonkuvaa ja äitiyttä leimaavaa.”

Eräänä päivänä Järvinen mursi selkänsä kaatuessaan.

Suurena osasyynä onnettomuudessa oli paino ja sen tuoma kömpelyys, hän uskoo. Murtuman vakavuus oli pysäyttävä: hän oli saanut liukastumisesta auto-onnettomuuteen verrattavia vammoja.

Työterveyslääkäri otti puheeksi lihavuusleikkauksen.

Järvinen oli kuullut aiheesta. Lihavuusleikkaus kuulosti etäiseltä tositv-sarjojen draamalta, jossa kotinsa vangiksi joutunut amerikkalainen pelastetaan hampurilaispakkauksien keskeltä kaatamalla ensin seinä ja raahaamalla sitten leikattavaksi.

Nyt aihe upposi kuitenkin otollisiin korviin. Selkärankamurtuman takia Järvinen oli kuukausia liikuntakyvytön, mikä oli kerryttänyt lisää kiloja. Viimeinen tikki olivat ylipainon ruokkimat liitännäissairaudet.

”En ollut 40-vuotiaana valmis siihen, että mulla on 80-vuotiaan lääkelista.”

Lihavuusleikkaukseen voi päästä, jos painoindeksi on yli 35. Myös liitännäissairaudet voivat olla leikkauksen peruste.

”Korkea verenpaine, kakkostyypin diabetes, astma, kihti, uniapnea, nivelrikko... Lähestulkoon kaikki mulla on ollut, eikä mitään niistä ole enää.”

Lihavuusleikkauksia on useampia tyyppejä. Järviselle tehtiin niistä ylivoimaisesti suosituin, eli mahalaukun ohitus. Avaintekijä leikkauksessa on se, että ihminen syö vähemmän, eikä käytä ravinnon sisältämää energiaa yhtä tehokkaasti hyödykseen kuin ennen.

Diabetekseen liittyvä lääkitys sekä verenpainelääkitys pystyttiin jättämään pois heti leikkauksen jälkeen.

Jo leikkaus auttaa yleensä laihduttamaan jonkin verran, mutta pitää olla myös valmis muuttamaan omaa syömistapaansa.

Leikkausta varten on käytävä myös ravitsemusterapeutin ja lääkärin vastaanotolla. Liian suurten ruokamäärien syöminen väkisin voi jopa vaurioittaa ruuansulatuskanavaa. Leikkauksen jälkeisenä aamuna Järvinen pystyi syömään vain tulitikkuaskin verran.

Nykyisin hän syö vähän ja usein, muutaman tunnin välein. Heti syömisen yhteydessä ei juoda, sillä se täyttää ruuansulatuskanavaa.

Ensin vaatteet eivät kiristäneet, sitten ne alkoivat jäädä suuriksi. Nyt pudonneita kiloja on 73.

”Onhan se aika käsittämätöntä: yhden kokonaisen ihmisen verran.”

Viimeiset kolme vuotta paino on pysynyt tasaisesti 83–85 kilon paikkeilla, mikä on 180-senttiselle naiselle optimaalinen lukema.

Nykyiseen kehonkuvaansa Järvinen on hyvin tyytyväinen.

”Ylimääräistä ihoa on, mutta en koe sitä hirveän suurena ongelmana.”

Leikkaus ei silti tarkoita, että hänet olisi operoitu hoikaksi.

”Yllättävän moni sekoittaa lihavuusleikkauksen rasvaimuun tai puhuu laihdutusleikkauksesta.”

Leikkaus ei ole myöskään oikotie helppoon elämään.

Haastavia voivat olla niin sanotut dumping-oireet, joita lihavuusleikkauksen jälkeen voi saada, jos syö liian nopeasti, liian rasvaista tai liian hiilihydraattipitoista ruokaa.

Oireisiin kuuluvat esimerkiksi sydämen tykytys, voimakas hikoilu ja pahimmillaan jopa hetkellinen kuolemanpelko. Hieman samoja tuntemuksia kuin diabeetikolla, kun verensokeri tippuu, Järvinen selittää. ”Monia asioita joita himoitsin, en pysty juuri syömään. Juhlissa otan paljon mieluummin voileipäkakkua kuin siivun pullaa.”

Leikkauksen jälkeen myös alkoholi imeytyy aiempaa herkemmin.

”Olen juonut lasin viiniä ja kokenut olevani sopimattoman juovuksissa tilanteeseen nähden.”

Esimerkiksi sitrushedelmät ja parsa ovat sen verran huonosti sulavia, että hän mieluiten välttelee niitä.

Tavallinen kotiruoka sopii ruokavalioon mainiosti. Pääasia on syödä tarpeeksi hitaasti, jotta huomaa ajoissa tulevansa täyteen. Loppuelämän ohje on mennä proteiini edellä.

Johanna Järvisen kotialbumi
Vaikka Järvinen eli aikaisemminkin aktiivista elämää, painon kanssa tasapainoilu tarkoitti kieltäytymistä ja herkuttelusta seurannutta syyllisyydentuntoa

Järvisen kokemus on inspiroinut tuttavapiiristä seitsemän muuta ihmistä menemään leikkaukseen.

Korona-aikana lihavuusleikkausten kysyntä on suorastaan räjähtänyt, kertoo Eiran Painonhallintaklinikan sairaanhoitaja Erja Juvonen.

Suosioon ovat vaikuttaneet muun muassa julkisuudessa olleet esimerkit. Osa on myös käynyt aiemmin Tallinnassa leikkauksessa, mutta koronan takia hakeutunut yksityisvastaanotolle Suomessa. Julkiselle puolelle jono on parin vuoden luokkaa, hän arvioi.

Leikkauksen onnistumisprosentti on Juvosen mukaan nykyisin hyvin korkea. Leikkauskomplikaatiot ovat vähäisiä, sappileikkaukseen verrattavia.

”Muistan pikkutyttönä 60-luvulla kun naapurin poika kävi leikkauksessa ja kuoli. Niitä ei osattu tuolloin tehdä.”

Nykyisin riskit ovat enemmänkin psyykkisiä: oma keho voi tuntua vieraalta, Juvonen kertoo.

”Osalle voi tulla masennusta. Ihmiset kuvittelevat että kun laihdun 50 kiloa, kaikki muuttuu tosi hyväksi ja ihanaksi. Kun niin ei käykään, se on pettymys. Suurin osa pärjää kuitenkin hyvin.”

Myös alkoholismin riski voi kasvaa, kun mielihyvää haetaankin ruuan sijaan pullosta.

Sanne Katainen

Järviselle suurin yllätys oli se, mitä hän saattoi uudella kehollaan tehdä. Yhtäkkiä hän pääsikin kyykkyyn, alas lattialle ja sieltä ylöskin.

Pienen lapsen äidille tuo vapaus oli valtava ilon aihe. Hän oli surrut, ettei pystynyt puuhastelemaan kunnolla tytön kanssa. Nyt lapsen kanssa saattaa vierähtää tallilla koko päivä.

Järvinen muistaa yhä kirkkaasti, kun juoksi ensimmäisen metsälenkkinsä. Oli alkusyksy, eikä leikkauksesta ollut puoltakaan vuotta.

Hän osallistui tyttärensä kanssa lapsille ja vanhemmille tarkoitetulle seikkailupolulle.

Perheessä heräsi kilpailuvietti. Miehen ja lapsen silmissä kimmelsi riemu kun äiti ilmoitti suunnitelmansa: tämä mennään niin nopeasti kuin pystytään!

Reilun kilometrin lenkki juostiin hiljaista vauhtia mäntymetsässä polkua pitkin, rastilta toiselle. Aina kun he ohittivat jonkun, sisällä kupli voitonriemu. Lapsi riemuitsi vieressä äitinsä vauhdista.

Kun lenkki oli ohi, inkoolaisnainen itki onnesta. Elämään on virrannut uutta valoa, kun keho pysyy mielen mukana.

”Huvipuistojen vuoristoratoja olisin rakastanut, mutta turvakaaret eivät menneet kiinni. Nyt olen kokeillut kaikki hurjimmat laitteet siitä ilosta, että mahdun ja pääsen.”

Sanne Katainen

Lihavuusleikkaukset

Leikkaukseen pääsyä ohjaa Käypä hoito -suositus. BMI:n pitäisi olla 35–40. Lisäksi tulee olla jokin liitännäissairaus, kuten kakkostyypin diabetes. Jos BMI on yli 40, ei liitännäis­sairauksia vaadita.Leikkaustyyppejä on kaksi: mahalaukun ohitusleikkaus ja mahalaukun kavennus. Ylivoimaisesti suosituin on mahalaukun ohitusleikkaus.Mahalaukun ohitusleikkauksessa iso mahalaukku ohitetaan eikä ruoka mene sinne enää leikkauksen jälkeen. ”Uusi maha” on vanhan mahalaukun yläosa, joka on noin mandariinin kokoinen. Ohutsuolta siirretään alempaa ja liitetään uuteen mahaan. Leikkauksia tehdään niin julkisilla kuin yksityisilläkin klinikoilla. Yksityisellä leikkaus maksaa karkeasti arvioiden noin 10 000 euroa.Suomessa ensimmäiset yksittäiset lihavuusleikkaukset tehtiin 1960–70-luvuilla, mutta varsinainen buumi alkoi noin vuonna 2008, jolloin ulkomaiset kirurgit kävivät Peijaksessa kouluttamassa suomalaisia kirurgeja. Ruotsissa leikkauksia tehdään moninkertainen määrä Suomeen verrattuna.Leikkaus ei saa olla ylipainon ensisijainen hoitokeino, vaan potilaan on oltava kokeillut muitakin tapoja pudottaa painoaan. Keskivertopotilas painaa noin 120–130 kiloa ja keskivertopudotus on noin 40 kiloa.Lähde: Eiran Painonhallintaklinikan sairaanhoitaja Erja Juvonen

Lue lisää

Hallitus pääsi sopuun: kohutut kulttuurialan leikkaukset peruttu, samoin muut Veikkauksen edunsaajat saavat rahansa

Kulttuuriin, liikuntaan ja tieteeseen jyvitettiin yli 40 miljoonan leikkaukset – ministeri Kurvinen ennakoi työpaikkojen vähenevän

Menisitkö kyykkyyn, jos se tekisi kipeää? Normaalipainoisuuteen liitetään henkisiä hyveitä, vaikka paino ei kerro terveellisestä elämästä tai itsekurista

Tutkimus: Valtaosa 4–6-vuotiaista liikkuu tarpeeksi – reipasta liikuntaa pitäisi olla enemmän