Ihmiset & kulttuuri

Lapin luonto antaa korutaiteilijalle kaiken: ”Jotta korujen valmistamisessa ylipäänsä on merkitystä nykyaikana, niillä pitää olla tarina”

Inariin juurtunut Tytti Bräysy suhtautuu intohimoisesti sääennusteisiin, sillä ulkoilma tuntuu hänestä enemmän kodilta kuin sisätilat.
Juha Kauppinen
Jalometallialan artesaaniksi opiskellessaan Tytti Bräysy oli vaihto-opiskelijana Kanadan Iqaluitissa ja sai siellä lempinimen ”Aggati ikpaktut” eli ”Tyttö, jolla on likaiset kädet”.

Esihistoriallisena aikana ihmiset liittivät koruihin merkityksiä esimerkiksi voimasta tai hyvästä onnesta, eikä meno ole vuosituhansien aikana paljoa muuttunut.

"Erittäin korkeasti koulutetut ihmiset ovat laittaneet minulle asiakaspalautetta, että he valitsevat tietyn korun aina silloin, kun heitä jännittää", kertoo korutaiteilija Tytti Bräysy.

Inarissa asuva Bräysy ammentaa koruihinsa Lapin ainutlaatuisesta luonnosta.

"Minun ei tarvitse plarata Googlea, sillä luonto antaa minulle kaiken tarvittavan. En loppuelämäni aikana pysty tekemään koruja kaikesta, mihin luonto antaa inspiraatiota."

Tie hopeakorujen pariin vaati hieman turhautumista ja yhden taantuman.

Vuonna 2008 Tytti Bräysy työskenteli reseptilääkemainonnan parissa Oulussa, kunnes lama tarjosi mahdollisuuden erorahan ottamiseen ja elämänmuutoksen pohtimiseen.

Hän oli jo aiemmin käynyt muutamilla hopeatyökursseilla, ja ajatus korujen valmistamisesta alkoi tuntua kutkuttavalta. Näppäimistön naputtelun sijaan hän alkaisi nakuttaa metallia. Luovuuskin pääsisi kukkimaan aivan eri tavalla kuin tarkkaan säädeltyjen lääkemainosten maailmassa.

"Jos mietitään paperimainosten ja hopeakorujen valmistamista, on itsestään selvää, kumpi lentää nopeasti roskiin ja kumpi voi säilyä jopa sukupolvelta toiselle", Bräysy pohtii.

Vaihtoehdot käsityöalan opiskeluun olivat lähinnä Turku ja Inari. Lopulta valinta oli helppo.

Bräysy ei ollut koskaan asunut Raahea etelämpänä, joten valinta oli Inari. Hän piti Oulussa asuntoa vielä muutaman vuoden, mutta sitten olikin jo selvää, että Inarista ei ole paluuta.

Nykyään hän poistuu harvoin pohjoisesta. Syyskuun lopulla hän lähti Inaria etelämmäs ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

Luonto on ollut Bräysyn elämässä aina läsnä esimerkiksi isovanhempien pohjoispohjalaisella maatilalla. Inarissa luonto on saanut entistä suuremman merkityksen – luonto tuntuu jopa enemmän kodilta kuin sisätilat.

"Olipa ongelma mitä tahansa, itsestä maailmanmenoon, luonto puhdistaa pään ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Jos voisin suositella kaikille yhtä asiaa, se olisi luonnossa liikkuminen", hän pohtii.

Bräysy liikkuu luonnossa yleensä kamera kaulassaan. Valokuvaus on hänelle rakas harrastus, ja hän ottaa itse myös korujensa tuotekuvat.

Kuvista on myös apua uusien tuotteiden suunnittelussa. Kaamosaikaa piristää, kun voi kuvien avulla tehdä töitä myös sulan maan aiheista.

Lapin luonto on vahvasti läsnä Bräysyn koruissa. Hopea ja kultahiput yhdistyvät usein hänen käsissään eläimiksi ja kasveiksi, joilla on tarina myös koruna.

Korun tarinan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Vaikka koru olisi teknisesti kuinka taitavaa työtä, se jää sieluttomaksi ja ilman ostajaa tai ainakin ilman käyttäjää, jos sillä ei ole tarinaa. Tarinan avulla tekijä antaa metallille elämän, samoin kuin korun antaja omalla tavallaan.

Bräysy pyrkii omissa töissään siihen, etteivät korut jäisi pelkiksi pukukoruiksi.

"Maailmassa on jo paljon koruja, eikä minun ole tarkoitus täyttää maailmaa omilla koruillani. Jotta korujen valmistamisessa ylipäänsä on merkitystä nykyaikana, niillä pitää olla tarina, joka perustelee niiden olemassaolon.”

Bräysy tekee valmiiden korumalliensa lisäksi myös tilaustöitä. Usein häneen ovat yhteyksissä ihmiset, jotka toivovat korua jostain tietystä luontoaiheesta. Jos joku on esimerkiksi tehnyt väitöstutkimuksensa tietystä äyriäisestä, tohtoriksi valmistuvalle saatetaan tilata lahjaksi koru kyseisestä vedenelävästä.

Juha Kauppinen
Bräysyn korujen hopea tulee Ruotsista, korukivet oululaiselta jalokiviin erikoistuneelta yritykseltä ja kultahiput Lapista. ”Asiakkaat osaavat kysyä raaka-aineiden alkuperästä”, hän kertoo.

Keskivertopäivää Bräysyllä ei ole, mutta yleensä hän aloittaa päivänsä lukemalla sähköpostit ja pakkaamalla asiakkaiden tilaukset. Seuraavaksi onkin aika pohtia, miten pajatyöskentely ja ulkona liikkuminen kannattaa rytmittää.

"Yrittäjälle paras palkka on oma aika, joten rytmitän työni sään ja luonnon mukaan. Sääennusteet ovat intohimoni."

Lapissa valon määrä rytmittää elämää vahvasti. Bräysyllä on tapana keskittyä talvella töihin pajalla, jotta hän voi omistaa kesäkuukausista mahdollisimman suuren siivun ulkoilmaelämälle.

Bräysylle käsityöyrittäjyyden piti olla tapa vähentää läppärin näpyttelyä, mutta ei hän tietokoneesta eroon ole päässyt. Itsestään ja tuotteistaan täytyy muistuttaa mahdollisille asiakkaille.

"Totesin, että ei minun mainontaani kukaan muu tee kuin minä itse. Olisihan mainonnan voinut tietysti ulkoistaa, mutta itse tekemällä saan omannäköisen lopputuloksen juuri silloin, kun haluan, ja samalla hyödynnän toista ammattiani."

Jos Bräysy työskentelee esimerkiksi kuusi tuntia pajalla, illalla muutama tunti kuluu vielä tietokoneella uusien korumallien suunnittelussa tai juoksevien asioiden hoidossa.

Juha Kauppinen
Tytti Bräysyllä on tapana keskittyä talvella töihin pajalla, jotta hän voi omistaa kesäkuukausista mahdollisimman suuren siivun ulkoilmaelämälle.

Yrityksen kasvattaminen ei ole Bräysyllä mielessä, vaan hänelle pääasia on se, että hän saa elätettyä itsensä. Hän kokee, että käsityöyrittäjistään tunnetussa Inarissa olisi mahdollista hankkia lisää tunnettuutta esimerkiksi osallistumalla kunnan ja eri hankkeiden järjestämiin tapahtumiin.

"Annan kuitenkin mieluummin mahdollisuuden aloitteleville yrittäjille, koska tämä nykyinen tapa toimia on tuntunut riittävän itselleni.”

Monet hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tarjoutuneet auttamaan myynnin edistämisessä ja kansainvälistymisessä, mutta Bräysy on kieltäytynyt, koska pelkää, että hukkaa persoonallisen tyylinsä ja oman tapansa toimia.

Hän toteaa olevansa erakoitumisprosessissa siinä vaiheessa, että 10 vuoden päästä hän voisi hyvinkin kuvitella asuvansa askeettisemmin ja vielä syrjempänä, jos terveys sen sallii. Hän huomauttaa, että Suomessa pystyy asumaan ja yrittämään vaikka millaisessa korvessa, jos vain nettiin ajoittain pääsee ja paketit saa liikkumaan viikoittain.

Tulevaisuus tarkoittaa Bräysylle kahta tulevaa viikkoa, sillä suunnilleen sille ajalle hän tietää tulevat tilauksensa. Hänelle tärkeintä on elää tässä ja nyt.

"Eläkettä olen miettinyt vain sen verran, että laitan korujen ylimääräiset hopeajämät talteen. Siitä taitaa tulla minun eläkkeeni. Tai eläketyöni materiaali ", Bräysy naurahtaa.

Hän lisää, että tietenkin eläkemaksut tilitetään kuukausittain jo sairastumisenkin varalle, mutta epävarmuuden sietämisestä on tullut jo niin tapa, ettei tulevaa kannata liikaa murehtia.

”Kun tekee työn hyvin, se kantaa pitkälle.”

Juha Kauppinen
Monet hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tarjoutuneet auttamaan myynnin edistämisessä ja kansainvälistymisessä, mutta Bräysy on kieltäytynyt.

Tytti Bräysy

  • Syntynyt Oulussa 1973.
  • Graafisen alan artenomi ja jalometallialan artesaani.
  • Suunnittelee ja valmistaa hopeakoruja Paarma Design -yrityksessään. Paarma on Bräysyn äidin tyttönimi.
  • Ennen hopeasepäksi ryhtymistään työskenteli 12 vuotta mainosalalla.
  • Asuu Inarissa puolisonsa kanssa.
  • Harrastaa luonnossa liikkumista ja valokuvausta.
Lue lisää

Terminen kasvukausi on lopuillaan Lapissa, mutta jatkuu edelleen muualla maassa

Kirja-arvio: Lapsi lähtee karjan kanssa evakkomatkalle Lapista – yhteisellä taipaleella kaikki matkaajat kokevat uupumusta, nälkää ja pelkoa

Yle uutiset: Lapissa ei tavoitella enää Jäämeren rataa – nyt suunnitellaan Lapin pisararataa

Pohjoisessa on yhä outoa taikaa ja viehätystä – eteläisemmän Suomen asiat tuntuvat siellä jokseenkin merkityksettömiltä