Ihmiset & kulttuuri

Kyynärpäätervehdys saa Tapaseuralta täystyrmäyksen: "Mistä tämä töniminen on oikein peräisin?"

Näyttää vahvasti siltä, että siirrymme uuteen normaaliin kyynärpäätaktiikalla. Luisten ruumiin­osien kalistelu toisiaan vasten ei kuitenkaan miellytä jokaista.
Timo Filpus

Kättelystä tuli korona-aikana pahe, kun taas kyynärpäällä tökkiminen nousi arvaamatta suosioon.

Kyynärpäätaktiikkaan tuntuvat turvautuvan nyt kaikki aina kansan syvistä riveistä yritysjohtajiin. Tapa kummastuttaa monia, ja Tapaseura ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Risto Rasku on yksi heistä.

”En ymmärrä, mistä tämä kyynärpäällä töniminen on oikein tullut, ja pidän sitä hyvin outona. Onhan niitä muitakin tapoja, jos tahdotaan korvata kättely”, hän sanoo.

Kyynärpäätä enemmän perinteitä Rasku näkee jopa nyrkkitervehdyksissä ja ylävitosissa, joita suositaan poikaporukoissa ja urheiluseuroissa.

”Tuskinpa niitäkään näemme Presidentinlinnassa. En tosin tiedä, kuinka siellä olisi tervehditty viime vuonna, jos itsenäisyyspäivän vastaanotto olisi järjestetty”, hän toteaa.

Tapaseuran puheenjohtaja, kamarineuvos Kaarina Suonperä on vakuuttunut, että kyynärpää se ei olisi ollut.

”Osaava presidenttimme ei ikimaailmassa lähtisi tökkimään kyynärpäällä.”

Jonkinlaista innovatiivisuutta sen sijaan nähtiin taannoin valtionpäämiesten tapaamisella, kun Suomen presidentti Sauli Niinistö ja hänen ranskalainen kollegansa Emmanuel Macron tarttuivat toisiaan hihasta tai oikeastaan kyynärvarresta.

Suonperä vastustaa kyynärpäätaktiikkaa jyrkästi. Hänestä se on yksinkertaisesti tylyä ja epäkohteliasta.

”En suostu sellaiseen tervehdyksiin, sillä kyynärpäähän liittyy ajatus kiilaamisesta ja tönimisestä.”

Tämä todentui hiljan, kun hänen tuttunsa tuli portaissa hiljan vastaan ja kohotti kyynärpään. Suonperä ei reagoinut, mikä hämmensi vastapuolta. Tämä ihmetteli, miksi hän ei kättele.

”Sanoin ystävällisesti, että sopiihan se. Kätellään toiste. Pidän ihmeellisenä, että halutaan kosketusta ja sitten tökitään terävällä ja luisella ruumiinosalla. Katsotaan mieluummin toisiamme silmiin, nyökätään ja hymyillään”, hän sanoo.

Suonperä sanoo olevansa ”kova likka halaamaan”, mutta ymmärtää, että se on nyt monelle vaikeaa.

Ylipäätään häntä harmittaa nykyään tervehtimisen epämääräisyys.

”En halua, että läheisten ihmisten tervehtiminen muuttuu arpapeliksi.”

Hän toteaa, että meitä on jo lapsesta saakka opetettu, että kyynärpäitä ei pidetä pöydällä. Sitten meidän pitäisi yhtäkkiä alkaa kopsautella toisiamme sillä.

Timo Filpus

Tapojen kaikki asiantuntijat eivät tyrmäisi kyynärpäätaktiikkaa aivan suoralta kädeltä.

Annakaisa Suominen väitteli vuonna 2014 tohtoriksi Turun yliopistossa aiheesta Kättelyn merkitykset suomalaisessa tapakulttuurissa 1800-luvulta 2000-luvulle.

”Kyynärpäätervehdyksestä voi tulla hyvin uusi normaali, jos tavasta tulee luonteva ja kaikkien hyväksymä. Moni jää välttämään varmasti kättelyä sen epähygieenisyyden vuoksi”, hän pohtii.

Suominen muistuttaa, että kättelyn järkevyyttä on kyseenalaistettu ennenkin. Tervehtimistapoja pohdittiin esimerkiksi SARS-epidemian yhteydessä 2000-luvun alussa, ja kun sikainfluenssa pelästytti 2009. Tuolloin monilla terveysasemilla ja erilaisissa tapahtumissa kiellettiin kättely.

Niinpä Suominen muistelee kuulleensa kyynärpäällä tervehtimisestä jo vuonna 2009. Kyynärpäätervehdyksen käyttöönottoa vauhditti myös ebolaepidemia vuonna 2014 Länsi-Afrikassa.

Tämä tervehdyksen syntyjuuret lienevät spontaanit. Monelle suomalaiselle se on mieluisan etäinen mutta samalla hieman hauska ja pienen fyysisen kosketuksen sisältävä. Yläruumiit yhteen tuova halaus ja iholle tuleva poskisuudelma taas ovat monelle kiusallisen intiimejä.

Timo Filpus

Kättelyäkään eivät kaikki ennen rakastaneet, vaikka yleensä tyytyivät muristen kohtaloonsa.

”Joitain on varmasti jopa askarruttanut, mitä käsillä on viimeksi tehty ja milloin niitä on viimeiseksi pesty”, Suominen sanoo.

Hän tosin on huomannut, että jotkut ovat pohtineet myös kyynärpäätaktiikan hygieenisyyttä. Nythän kehotetaan yskimään kyynärpäähän, joten siellähän ne pöpöt ovat.

Lääkärit eivät pidä tätä tarttumistapaa todennäköisenä.

”Olisikohan niin, että jos kyynärpäällä ei sörki omaa tai kenenkään muun suuta, niin eivät ne siitä myöskään elimistöön mene”, sanoo yleislääketieteen professori Markku Timonen Oulun yliopistosta.

Kädet ovat toista maata. Bill Brysonin vuonna 2019 ilmestyneessä tietokirjassa Keho todetaan, että ihomme jokaisella neliösentillä on noin 100 000 mikrobia. Terveystarkastuksen jälkeen lääkärin olisi pestävä käsiään huolellisesti vedellä ja saippualla vähintään minuutin ajan, jotta bakteerikuorma tippuisi turvalliselle tasolle.

Timonen sanoo monen kollegan pidättäytyneen kättelystä jo ennen korona-aikaa, mutta itse hän tapasi vielä aiemmin kätellä potilaita.

”Välillä hävettää, että esittely saattaa unohtua helposti kokonaan potilaskäynnin aikana. Aiemminhan se tehtiin kättelyn yhteydessä”, hän pohtii.

Toisinaan hän sanoo käyttävänsä itämaista kumarrusta kädet vastakkain, mutta kovin teennäiseltä sekin kuulemma tuntuu.

Meihin istutettiin jo äidinmaidossa, kuinka kätellä oikein. Työhönottohaastatteluissa oli tärkeää puristaa sopivan tiukasti mutta ei liikaa. Löysä käsi saattoi olla kohtalokas erhe.

Jos kyynärpää korvaa käden, voiko siis kopsautella oikein ja väärin? Voinko iskeä liian lujaa ja hätäisesti?

Toimitusjohtaja Nina Koskinen rekrytointipalveluja tarjoavasta Alen Consulting Oy:stä ei pidä kyynärpään käyttöä varsinaisena etikettivirheenä työhönottotilanteessa puolin tai tosin.

Tervehdyksen valinnassa pätee kuitenkin yksi kultainen sääntö:

”Olisi hyvä odottaa, että haastattelija tekee ensiksi aloitteen.”

Hän itse pitäytyisi mieluiten avoimessa katseessa ja reippaassa tervehdyksessä.

Kättelyn jääminen pois on Koskisen mielestä harmi, mutta hän ei näe enää siihen paluutakaan.

Suominen puolestaan ei lähtisi luomaan erilaisia kyynärpäätaktiikoita vastapuolta hurmaamaan.

”Enemmänkin kaipaan tapakeskusteluun suopeaa lempeyttä kuin listaa etikettivirheistä, ja ajatusta toisen huomioon ottamisesta ja ystävällisyydestä”, Annakaisa Suominen sanoo.

Suominen olisi valmis kuoppaamaan kättelyn.

”Korvaavien tapojen pohtiminen on tervetullutta. Kun kerta tiedetään kättelyn levittävän tehokkaasti taudinaiheuttajia, se on minusta riittävä peruste miettiä kättelyn korvaamista.”

Tapaseuran väellä on tarjota tilalle kättä pidempää.

Risto Rasku ehdottaa tilalle esimerkiksi pientä kumarrusta ja sanallista tervehdystä sekä lähimpien kesken halausta.

Puheenjohtaja Suonperäkin toivoo ja uskoo käden paluuseen.

”Tuskin maltan odottaa, että kättely palaa. Kaipaan, että kohtaamme toisen ihmisen aidosti ja pysähdymme. Kättelemme, katsomme silmiin ja hymyilemme sekä toivotamme hyvää jatkoa toisillemme”.

Lue lisää:

Kolumni: Kyynärpäätervehdyksen väärä viesti: Käsi sydämelle, älä töni!

Presidentin kanslialta koronaohjeet: Tapaamisissa ei kätellä ja kokoukset hoidetaan etäyhteydellä – "Kyllä tästä selvitään"

Lue lisää

Ihmisillä on enemmän tauteja kuin koskaan aiemmin, etenkin kaupungeissa

Tietotyö ei palaa konttoreihin

Ikävä käytöstapoja

Aarre: Koronavirus pysäytti Juhani Aavakareen sydämen neljäksi minuutiksi – Puolen vuoden toipilasajan jälkeen hän palasi metsätöihin