Ihmiset & kulttuuri

Taiteilija Outi Heiskanen opetteli piirtämään talleissa ja navetoissa – kuvataiteilijan hieno elämäkerta on kiehtovaa ja koukuttavaa luettavaa

Tuula Karjalaisen kirja Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani avaa Heiskasen elämää intiimisti ja syvällisesti.
Tor Wennstrom/Ateneum
Outi Heiskanen kuvattuna vuonna 2000.

Tuula Karjalaisen elämäkerta Outi Heiskasesta on nautinnollista luettavaa. Heiskanen on elänyt pitkän ja monivaiheisen elämän, jota Karjalainen pystyy läheisenä ystävänä arvioimaan intiimisti.

Karjalainen on taidehistorioitsija ja tietokirjailija, joka on toiminut muun muassa Helsingin kaupungin taide­museon ja Nykytaiteen museon Kiasman johtajana.

Outi Heiskanen on puolestaan yksi Suomen tunnetuimmista kuvataitelijoista, joka esiintyi aikaisemmin paljon julkisuudessa. Hän oli tuttu esimerkiksi Kymppitonnin katselijoille.

Piirtämistä Heiskanen harjoitteli talleissa ja navetoissa kiertäessään eläinlääkäri-isänsä kanssa maatiloilla. Eläimillä ja eläinten ja ihmisten sekamuodoilla oli hänen tuotannossaan hyvin tärkeä rooli, samoin luonnon ilmiöillä ja mystiikalla.

Isä ja navettamatkat edustivat Heiskaselle kotoisuutta ja pysyvyyttä.

Sen sijaan äitinsä ja tyttäriensä kanssa Heiskasella oli ongelmallinen suhde.

Kirjaa lukiessa tuntuu, että 1937 vuonna syntynyt Heiskanen kärsi nimenomaan naiseuteen liittyvistä rooleista ja odotuksista. Neitsyys on hänelle eri töissä toistuva teema, jonka kautta Heiskanen käsittelee elämänsä suurinta järkytystä.

Hän tuli seksuaalisesti kokemattomana opiskelijana raiskatuksi ja kuvasi raiskaajan ”pilanneen” itsensä. Trauma heijastui parisuhteeseen tulevan aviomiehen kanssa ja Heiskanen pidättäytyi seksistä ennen avioliittoaan ”puhdistautuakseen”.

Taiteilija koki raiskauksen siirtäneen itsensä suoraan lapsuudesta mummouteen niin, ettei hän koskaan saanut kokea naiseutta. Ajatus yhden väkivaltaisen teon vuosikymmeniä kestävistä vaikutuksista on surullinen ja suututtava. Se varjosti Heiskasen pitkää avioliittoa ja perhe-elämää, jonka äidin ja vaimon roolit hän koki ahdistaviksi.

On mielenkiintoista pohtia, kuinka traumaattinen kokemus vaikutti Heiskasen tarpeeseen luoda taidetta ja käsitellä sitä kautta traumaansa. Joustavampi ja tiedostavampi nuoruuden suhtautuminen seksuaalisuuteen sekä trauman ammattitaitoinen hoito olisivat ehkä voineet eheyttää repivää rikkoutumisen kokemusta.

Taiteilijana ja persoonana Heiskanen oli hyvin voimakas. Hän odotti myös perheensä ja lähipiirinsä elämän pyörivän oman uransa ympärillä.

Heiskasen myöhemmän iän intohimoinen, avioliiton ulkopuolinen suhde huomattavasti nuorempaan ruotsalaismieheen sekä riskialtis matka Tiibetin Kailasvuorelle kertovat elämyksien ja fyysisyyden kaipuusta.

Myös mielisairauteen Heiskanen halusi sukeltaa pää edellä ja jätti sen hoitoon tarjotut lääkkeet ottamatta.

Kirjassa kerrotaan hienosti hänen valtavasta luomisvoimastaan ja innostuksestaan kokeilla uutta.

Pelottomuudella hankitut äärimmäiset kokemukset tarjosivat vahvoja raaka-aineita kuviin ja performansseihin.

Heiskanen arvosti elämää kokonaisuutena ja näki taiteen arkisia ilmenemismuotoja kaikkialla.

Hän nosti esiin esimerkiksi ite-taiteilijoita ja näytöstensä vieraita osana taidekokemusta.

Heiskanen sai akateemikon arvonimen vuonna 2004. Samoihin aikoihin hän ilmaisi ensimmäiset huolensa muistisairauden etenemisestä.

Dementia eteni vääjäämättä. Tämän hetken tilannetta kuvaillaan kirjan lopussa: ”hän ei ole kuollut, mutta ei enää tavoitettavissa”.

On hienoa, että Heiskasen työt ovat sen sijaan nyt saavu­tettavissa.

Ateneumin retrospektiivinen näyttely avautui lokakuun alussa ja se jatkuu tammikuun 9. päivään saakka.

Atekuvaamo/Ateneum
Outi Heiskasen työ Merikäärme vuodelta 1978. Värien käyttö oli Heiskaselle innostavaa ja vaikeaa sillä hän koki painetta pidättäytyä mustavalkoisuudessa.
Lue lisää

Lasitaiteilija Sini Majuri ei käynyt lapsena taidekerhoissa, vaan kalasti ja räjäytteli deodorantteja veljiensä kanssa

Paula Moilanen teki puolukkametsällä innostavan löydön, nyt kaarnasta syntyy mielikuvituksellista taidetta – "poikkeusaika on mennyt kuin huomaamatta"

Kysely: Valtaosa haluaa taidetta elinpiiriinsä, mutta verojen ohjaus taiteeseen kuitenkin jakaa vastaajat

Pikkukylässä valetaan jättimäisiä taideteoksia herkällä otteella - Jopa kärpänen voi aiheuttaa räjähdyksen