Ihmiset & kulttuuri

Matti Patteri löysi lapsena lentokonehallin takaa hyljätyn suomalaisen hävittäjäkoneen ja otti tehtäväkseen sen kunnostamisen: "Minä ja Myrsky täytämme kohta 80 vuotta"

Suomen ainut oma, sodassa palvellut hävittäjäkone kunnostetaan entiseen loistoonsa suureksi osaksi talkoilla. Valmista pitäisi olla suunnilleen vuoden kuluttua.
Ilmailumuseo
Myrsky sinnitteli Kauhavalla 1960-luvulle saakka, ennen kuin viimeinenkin kone purettiin.

Suomen Ilmailumuseon alakerrassa ahertaa puolentusinaa miestä, joilla kaikilla on sama tavoite: nähdä Suomen historian ainoa itse suunniteltu ja valmistettu sekä sodassa palvellut hävittäjälentokone valmiina. Aikataulut ovat eläneet niin, ettei lopullista päivää ole lyöty lukkoon. Joka tapauksessa nyt ollaan ehkä vuoden päässä tavoitteesta.

Hanketta ei olisi ilman Matti Patteria, jonka ajatuksissa kone on pyörinyt alati lukuun ottamatta muutaman tunnin yöunta. Silloinkin hän prosessoi Myrskyn mielestään kirjan avulla ennen nukkumaan menoa.

"Minä ja Myrsky täytämme kohta 80 vuotta. Minulla kätilöjä tarvittiin vain yksi, kun Myrskyllä niitä on ollut monta."

Suomen Ilmailumuseossa kätilöinä on parhaimmillaan häärinyt 12 henkeä, ja nyt puolet siitä. Lisäksi väkeä on kiinni projektissa Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella, minne kone saadaan lopulta näytteille.

Työnjako on selvä: Tikkakoskella pääasiassa kunnostetaan koneen olemassa olevia osia ja Vantaalla rakennetaan uusia puuttuvien tilalle. Sitten ne kootaan yhteen.

Usealla Ilmailumuseon vapaaehtoisella on omia muistoja Myrskystä, myös Matti Patterilla. Hän varttui Lapualla, josta oli pyörämatka Kauhavan lentokentälle ihastelemaan Ilmavoimien hävittäjiä. Useat niistä odottivat jo silloin lohduttomina romuttamista. Tuttuja hävittäjätyyppejä oli "ykköshallin" takana useita, mutta yhtä hän ei tunnistanut.

"Paikalle tuli joku ilmavoimien henkilökunnasta ja kertoi kyseessä olevan kotimainen Myrsky."

Talkoomiehistä Jaakko Rantasalo muistaa parikymppisenä nuorukaisena jopa istuneensa Myrskyssä 1960-luvun alussa, jolloin koneessa oli kaikki oleellinen. Pian sen jälkeen vuonna 1965 viimeinenkin Myrsky pantiin palasiksi. Piirustukset ja koneen osia kuitenkin pelastui kuin ihmeen kautta. Alkuperäisiä osia, kuten runkokehikkoja, aseet, laskusiivekkeitä ja renkaat löytyi eri puolilta maata. Niitä on Patterin arvion mukaan koneesta noin 15 prosenttia, kun taas erityisesti puuosat joudutaan rakentamaan uudelleen.

Jarkko Sirkiä
Myrsky-projekti on jo pitkään vienyt Matti Patterin kaiken ajan.

Työläimpiä uudisosia ovat vaneriset siivet. Silti koko ei korreloi aina työmäärään. Verstaassa työstetään moottorin edessä olevaa suojapeltiä, jonka valmistukseen on uponnut uskomaton määrä ajatustyötä ja energiaa.

Piirustusten puutteellisuuden lisäksi päänvaivaa tuottaa se, että esimerkiksi juuri tuo etupelti tehtiin aikoinaan painosorvaamalla, mutta sellaista tekniikkaa, laitteita ja tekijöitä ei enää ole. Ja mistä löytyisi tänä päivänä vaikkapa lyijyruoska? Historian raitilla joudutaan suoristelemaan mutkia, mutta sen kanssa on elettävä.

Kone on silti täydellinen Myrsky kaikkine osineen. Siinä on viimeisen päälle kaikki lentämiseen tarvittava tekniikka, vaikka ilmaan koneella ei nousta. Projekti on aivan liian työläs ja kallis sellaiseen riskipeliin.

10 vuoden työhön palaa arviolta 30 000 työtuntia ja 76 000 euroa. Aikoinaan Myrskyn prototyypin valmistukseen arvioidaan kuluneen 40 000–60 000 työtuntia ja 50 koneen sarjavalmistukseen 22 000 tuntia lisää.

Jorma Laakkonen
Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella pääasiassa entistetään vanhoja osia. Siellä jo runko on varsin pitkällä, ja sen nokassa on neljä alkuperäistä konekivääriä.

Helppoa ei ollut alkuperäisenkään Myrskynkään synnytys. Suomi tahtoi säästää ja olla omavarainen, mutta sotiminen häviävän Saksan puolella tarkoitti puutetta kaikista materiaaleista. Valmistuminen venyi, ja vielä loppumetreillä työvirhe aiheutti rakenteissa tuhoisan tärinän – flutter-ilmiön – joka hajotti koneita ilmassa ja surmasi pari parasta koelentäjää ennen syyn löytymistä. Tällöin neuvostopanssarit jo rynnistivät suurhyökkäyksessä kohti Suomea.

Vika korjattiin, mutta lentäjät eivät ymmärrettävästi luottaneet siihen.

Loppujen lopuksi Myrsky oli olosuhteisiin nähden mainio kone ja aivan toista luokkaa kuin vanhentuneet hävittäjämme Brewster, Curtis Hawk ja Morane-Saulnier, joilla niilläkin Ilmavoimat joutui operoimaan myös sodan loppuvaiheessa.

Myrsky olisi luultavasti aiheuttanut tuntuvia tappiota vastustajalle, jos se olisi valmistunut muutamaa kuukautta aiemmin. Tykkiaseistus puuttui, mutta neljä järeää konekivääriä koneen nokassa olisi tehnyt selvää jälkeä monesta maavoimia kiusanneista maataistelukoneesta.

"Myrsky oli hitaampi kuin venäläisten LA-5-hävittäjä, mutta ketterä ja tulivoimainen. Uskon, että kone olisi pärjännyt taktisesti oikein käytettyinä jopa moderneille amerikkalaiskoneille, joita Neuvostoliitolla oli runsaasti", Patteri toteaa.

Myrsky kärsi alitehoisesta Twin Wasp -moottorista, joita saatiin Saksan sotasaalisvarastoista. Koneen aerodynaamisen muotoilun ja viimeistelyn ansiosta kone oli kuitenkin nopeampi kuin mikään toinen samalla moottorilla lentänyt konetyyppi.

Myrskyn suurin heikkous ilmeni viiveellä. Suomessa oli pula kaikesta muusta paitsi lentokonevanerista: moottoreista, kumista, konekivääreistä – ja valitettavasti myös liimoista. Niinpä jo Lapin sodassa saksalaisia vastaan huomattiin, että Myrskyn vanerit alkoivat kosteudessa irtoilla.

Nyt on toisin. Matti Patteri ottaa esille purkin, jossa on sellukuitua. Sitä sekoitetaan epoksihartsiin, ja lopputulosta eivät säät eivätkä myrskyt tuhoa.

Tosin loppusijoituspaikkakin on tällä kertaa armeliaampi kuin jättömaa Kauhavan varastohallin takana.

Lue myös:

Suomi osaisi suunnitella ja rakentaa Ilmavoimien tarvitseman suihkuhävittäjän myös itse, mutta yksi syy tekee urakasta järjettömän

Jorma Laakkonen
Myrsky tehtiin sodan ja materiaalipulan kourissa, joten Airamin 0,44 litran termospulloa jouduttiin käyttämään kohoamisnopeusmittarin tasauspullona.
Lue lisää

Sää oli kaunis, kun Eino Erkin sotatie katkesi Vuosalmella – Suomea hän puolusti kiväärillä numero 15548

Suomi osaisi suunnitella ja rakentaa Ilmavoimien tarvitseman suihkuhävittäjän myös itse, mutta yksi syy tekee urakasta järjettömän

Sotaveteraani Raul Kuutma oli uranuurtaja Suomen-poikina tunnettujen virolaisvapaaehtoisten parissa tehdyssä työssä

"Kohtalon herra johdattakoon taistelumme lopulliseen voittoon" – jatkosodan alkamisesta 80 vuotta