Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Ihmiset & kulttuuri

Pelinhoitaja opetteli sepäksi: "Asiakaspalvelua se oli kasinollakin, mutta rahoilleen ei saanut samalla tavalla vastinetta"

Tiia-Riitta Lahden pajassa ymmärtää kirjaimellisesti, mistä sananlasku "pitää takoa, kun rauta on kuuma" on peräisin. Ja kuinka haastavaa on, kun on monta rautaa tulessa.
Jaana Kankaanpää
Tiia-Riitta Lahden pajassa on huuvan alla viisi ahjoa. Ahjoissa poltetaan koksia.

Sepän pajan kolme ahjoa hehkuu kuumina, kun naisryhmä kuumentaa pihdeissään rautatikkuja. Kylmästä ja kovasta tikusta pitäisi vääntyä sydän.

Tiia-Riitta Lahti, 43, opastaa vaihe vaiheelta, miten homma onnistuu. Rauta pitää kuumentaa hehkuvan auringonlaskun keltaiseksi ennen kuin sitä voi takoa. Tikku ahjoon ja vähän odottelua. Sitten tikku pihtien väliin ja alasimelle.

Vasen käsi kääntelee pihtejä ja oikea takoo puolentoista kilon vasaralla tikun päätä muotoonsa. Pitää takoa, kun rauta on kuuma, muuten tikku ei muokkaannu. Ja kohta tikku uudestaan ahjoon.

Lahti liikkuu pajassa alasimelta toiselle opastamassa. Puolessatoista tunnissa jokaisen ryhmäläisen pitäisi saada tikusta syntymään pieni rautasydän. Tehtävä vaikuttaa lähes mahdottomalta. Lahti muistuttaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään.

On lohdullista kuulla, että Lahdella meni kolme vuotta opetella vasemman käden käyttöä.

Lahtikaan ei siis syntynyt sepäksi. Hänen isällään on tosin ollut metallialan yritys Artjärvellä, mutta tytär lähti toiselle alalle ja työskenteli kymmenen vuotta pelinhoitajana Helsingin Casinolla.

Kolmikymppisenä jatkuva yötyö alkoi kyllästyttää. Lahti halusi saada aikaan jotain näkyvää ja tehdä työtä käsillään. Hän aloitti metallialan opiskelut Espoossa.

Opiskeluaikana Lahti sai kuulla, että Strömforsin ruukissa Loviisassa seppä oli lopettamassa toimintaansa. Lahti tuli katsomaan pajaa ja hyppäsi opiskelukaverinsa kanssa yrittäjäksi, kun he vuokrasivat pajan. Siitä on nyt kuusi vuotta.

"Työ poikkeaa joka ikisellä mahdollisella tavalla entisestä. Oli se asiakaspalvelua kasinollakin, mutta siellä rahoilleen ei samalla tavoin saa vastinetta", Lahti naurahtaa.

Jaana Kankaanpää
Sepän paja sijaitsee rakennuksessa, joka on tehty 1800-luvulla naulapajaksi. Sen yhteydessä toimii pajamuseo.

Lahti on suorittanut metallialalta nyt neljä tutkintoa. Metalliartesaanin lisäksi hän on valmistunut hitsaajaksi, seppäkisälliksi ja seppämestariksi.

Alanvaihto ei Lahtea kaduta. Metalli on hänestä loputtoman inspiroiva materiaali, samaan aikaan kova ja herkkä. "Sitä pystyy työstämään miten vain mielikuvitus antaa myöten."

Lahdelle työssä mieluisinta on, kun saa oman visionsa tuotua metalliin ja tulos näyttää muidenkin mielestä toimivalta. Hän takoo raudasta monenlaisia esineitä koukuista ja kyntteliköistä kaiteisiin ja portteihin. Onpa häneltä tilattu taotut kihlasormuksetkin.

Jaana Kankaanpää
Rauta muokkautuu alasimella vasta, kun se on kuumennettu ahjossa hehkuvan kuumaksi.

Näin myöhäissyksyllä Strömforsin ruukissa on hiljaista. Lahti voi keskittyä tilaustöihin ja jossain välissä pitää ehkä vähän lomaakin. Mutta kesät ovat kiireisiä, kun kylä vilisee matkailijoita. Silloin Lahti työskentelee 6–7 päivää viikossa ja järjestää pajamuseossa taontanäytöksiä. Kaksi tuntia kestävässä näytöksessä saattaa olla jopa kaksisataa katsojaa.

Naispuolisena seppänä Lahti on herättänyt ihmetystä, vaikka toki naisiakin alalla on. Yhtenä syynä alan miehisyyteen Lahti pitää sitä, että työ on fyysisesti raskasta. Hartiat, jalat, ranteet ja olkapäät ovat kovilla, varsinkin jos työergonomiaan ei kiinnitä huomiota.

Lahden käsivarret muistuttavatkin Kippari-Kallen lihaksia – kuntosalilla ei tarvitse työpäivän jälkeen käydä. Jos pajalla on jotain erittäin painavaa nosteltavaa, Lahdella on luottomiesten piiri – isä, puoliso ja kylältä pari ystävää – jotka tulevat apuun.

Henkistä tukea työhön Lahti on saanut kahdelta metallinaiselta, joista toinen on muotoilija Katriina Seppälä ja toinen kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen. Kaulasen kanssa Lahti on tehnyt yhteistyötäkin esimerkiksi Mauno Koiviston muistomerkin pienoismallin teossa.

Jaana Kankaanpää
Tiia-Riitta Lahti valmistui syksyllä seppämestariksi Karjaalta.

Työnäytösten ja tilaustöiden lisäksi Lahti järjestää työpajoja erilaisille ryhmille. Pieniä taoksia ovat käyneet tekemässä niin yritys-, synttäri- kuin polttariryhmät ja jopa pariskunnat. Puolessatoista tunnissa ehtii takoa esimerkiksi rautaisen sydämen.

Meidänkin ryhmämme sydämet valmistuvat, vaikka alussa epäilytti ja kuuma ahjo vähän pelotti. Suojalasit ja hanskat olivat tarpeen.

Työpajan jälkeen jokainen ymmärsi, miten haastavaa on, kun on monta rautaa tulessa.

Lue myös:

Seppäsuvun plasmaleikkurilla syntyy tuuliviiri poikineen: "Jos ihmiset arvostavat jatkossakin suomalaista laatua, meidän tulevaisuutemme näyttää valoisalta"

Jaana Kankaanpää
Taontatyöpajassa syntyy vasta-alkajalla tikusta sydän alle kahdessa tunnissa.
Lue lisää

Seppäsuvun plasmaleikkurilla syntyy tuuliviiri poikineen: "Jos ihmiset arvostavat jatkossakin suomalaista laatua, meidän tulevaisuutemme näyttää valoisalta"

Väre-pilkit valmistetaan Tohmajärvellä – yksi hittipilkeistä veteen kuin veteen on sinikromi volframi -mormuska

Komea portti toivottaa tervetulleeksi taloon – ja kertoo paljon myös omistajastaan

Aarre-lehti: Suomen vanhin seppä takoo yhä, mutta ei juo tai käy lääkärissä – katso video