Ihmiset & kulttuuri

Sää oli kaunis, kun Eino Erkin sotatie katkesi Vuosalmella – Suomea hän puolusti kiväärillä numero 15548

Tämä tarina on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa 30.11.2007. Julkaisemme jutun nyt ensimmäistä kertaa verkossa.
MT
Juttu on julkaistu alun perin 30.11.2007.

Karjalan kannaksella Muolaassa 5. helmikuuta 1925 syntyneen Eino Erkki Joensuun tarina on vain yksi tuhansista, joka päättyi talvi- tai jatkosodan aikana Suomen itärajaa puolustettaessa. Hänen tarinansa muistavat nykyään vain muutamat perheenjäsenet, joiden joukko on yhä harvempi. Mutta on myös yksi paikka, joka ei unohda: Sota-arkisto.

Vuoden 2008 alussa osaksi Kansallisarkistoa liitetyn Sota-arkiston tiedoilla on mahdollista täydentää kirjeiden ja muistitiedon jättämiä aukkoja, joita Eino Erkin ja muiden kaatuneiden tarinoissa on.

Kun kertojia on yhä vähemmän, Sota-arkiston palveluille on tarvetta. Kantakorttien, sotapäiväkirjojen ja päiväkäskyjen kautta löytyy edesmenneistä läheistä tietoa, jota ei muuta tietä ole mahdollista jäljittää.

Eino Erkki oli Risto ja Helga-Maria Joensuun viidestä pojasta toiseksi nuorin. Vanhemmat olivat tulleet 1910-luvun vaihteessa Pohjanmaalta nälkää pakoon Karjalaan. Ensimmäisenä talvena perhe asui maakuopassa.

Pikku hiljaa elämä alkoi kuitenkin järjestyä. Talvisodan alkaessa Muolaan Määttälässä sijainnut Uutelan tila käsitti jo 160 hehtaaria maata. Oli 16 lehmää, 4 hevosta, 2 emakkoa ja lampaita.

Talossa oli myös kolme miniää. Eino Erkkikin seurusteli erään Bertta Leinon kanssa, joten väen ei odotettu vähenevän.

Jatkosodan aikana Joensuut palasivat kotiin ja Uutelan talo rakennettiin uudelleen. Sota kuitenkin päätti talon asukkaiden kohtalon uudelleen. Perhe lähti kotoaan sotaa pakoon jo toistamiseen.

Joensuiden kolme vanhinta poikaa, Tauno Kullervo, Augusti ja Vilho Veikko olivat tahoillaan jatkosodassa, kun myös Eino Erkki ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen.

Juuri 18 vuotta täyttänyt nuorukainen päätyi koulutettavaksi Lappeenrantaan. 24.3.1943 järjestetyistä kutsunnoista lähtien Sota-arkistossa olevasta sotilaskantakortista voi seurata Eino Erkin etenemistä puolustusvoimien palveluksessa.

Kantakortti kertoo Eino Erkin saapuneen Lappeenrannan Ratsuväen koulutuskeskukseen 14. huhtikuuta 1943. Hän vannoi sotilasvalansa 14. marraskuuta 1943.

Keväällä 1944 hän suoritti kaasusuojelukurssin ja nimitettiin 27. toukokuuta korpraaliksi. Hänet siirrettiin 21.5.1944 täydennyspataljoona 3:n toiseen komppaniaan ja sieltä 23.6. jalkaväkirykmentti 57:ään.

Kantakortin mukaan hänen silmiensä väri oli siniharmaa, pituutta oli 175 senttiä, painoa 71 kiloa ja saappaiden numero oli 42. Tuntolevyn numero oli 14941213.

Terveystietolomakkeen mukaan nuori mies oli ruumiinrakenteeltaan vankka ja ravitsemustilaltaan keskinkertainen. Terveydentilaltaan hänet todettiin hyväkuntoiseksi ja palveluskelpoisuusluokaksi kirjattiin AI.

Eino Erkin käytös oli hyvä eikä rangaistuksia ollut.

Sota-arkistosta löytyy kantakortin yhteydestä myös tieto varusteista, jotka Eino Erkki Joensuulle oli rintamalle annettu mukaan.

Päällään hänellä oli paita, villapaita, alushousut, housut, housunkannattimet, vyö, kesäpusero ja päällystakki sekä jalassaan kengät ja jalkarätit. Lakkiin hänellä oli kiinnitettynä kokardi.

Selkärepussaan hänellä oli henkilökohtaisten tarvikkeidensa lisäksi kenttäkeittoastia, leipälaukku, pyyheliina sekä lusikka-haarukka-yhdistelmä.

Suomea hän puolusti kiväärillä numero 15548, jonka puhdistamiseen ja huoltoon hän kantoi mukanaan puhdistuspuikkoa, puhdistusvälinepussia, rasvakuppia ja pesuria. Asettaan hän kantoi kantohihnassa ja patruunoita patruunavyössä.

Jalkaväkirykmentti 57:n yhdennentoista komppanian sotapäiväkirjassa kerrotaan 13.7.1944, että suomalaiset ovat aloittaneet hyökkäyksen tavoitteenaan vallata vihollisen hallussa ollut maastonkohta. Kymmenen miestä kaatui.

Seuraavan päivän kohdalla kerrotaan, että komppania on siirtymässä Haapasaaren maastoon. Viidentenätoista heinäkuuta Eino Erkki Joensuu siirtyi osastonsa mukana etulinjaan.

16.7.1944 päiväkirjassa kerrotaan, että ”vihollinen ampui jonkun verran kranaattia komppanian alueelle”. Tuona päivänä, vasta toisena päivänään etulinjassa, Eino Erkki Joensuu kaatui. Kotiin Muolaaseen ei ollut pitkä matka.

Sotilastoveri haki ruumiin yön hämärässä omalla vastuullaan. Hän kirjoitti perheelle kirjeen ja palautti kaatuneen kellon, raamatun ja rahat. Viestissä ystävä kertoi tehneensä Eino Erkin kanssa sopimuksen, että jos jompi kumpi kaatuu, toinen hakee hänet pois. Ystävää ei jätetä. Eikä jätetty.

Asiakirjojen mukaan Eino Erkki Joensuun ruumis evakuoitiin 17.7.1944. Sotapäiväkirjassa mainitaan kyseisen päivän kohdalla vain, että sää oli kaunis.

Pastori Allan Palmu kirjasi ilmoituksen kuolemantapauksesta ja tieto lähetettiin eteenpäin. Virkapostikortti lähti myös Muolaan kirkkoherranvirastolle, joka kirjasi kaatuneen kirkonkirjoihin kuolleeksi.

Evakossa ollut perhe sai suruviestin kaatumisesta sattumalta. Luopioisten kirkossa luettiin loppukesän sunnuntaina kaatuneiden nimiä, ensin oman seurakunnan ja sitten evakkojen.

Lopuksi kirkkoherra totesi, että listalla on myös Eino Erkki Joensuu, jonka Muolaasta kotoisin olevia läheisiä ei ole tavoitettu. Kirkkoväen joukossa oli koko perhe.

Eino Erkki Joensuu on haudattu Lappeenrantaan. Hän oli minun isoisosetäni.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden uutispäällikkö.

MT
Kantakortit antavat vihjeitä olosuhteista, joissa sotilaat ovat rintamalle lähteneet.
Lue lisää

Matti Patteri löysi lapsena lentokonehallin takaa hyljätyn suomalaisen hävittäjäkoneen ja otti tehtäväkseen sen kunnostamisen: "Minä ja Myrsky täytämme kohta 80 vuotta"

Sotaveteraani Raul Kuutma oli uranuurtaja Suomen-poikina tunnettujen virolaisvapaaehtoisten parissa tehdyssä työssä

"On se komia kones" – Puurakenteinen lentokone nousee kolmannen kerran entisöitynä siivilleen

"Kohtalon herra johdattakoon taistelumme lopulliseen voittoon" – jatkosodan alkamisesta 80 vuotta