Ihmiset & kulttuuri

Retkiluistelurata keskellä metsää suojaa viimalta ja avannolta – suosittu harrastus käy peruskuntoharjoituksesta matalan sykkeen ansiosta

Marraskuussa alkanut pakkaskausi antoi mojovan alkupotkun luistelukaudelle. Retkiluistelu lisää suosiotaan.
Johannes Tervo
Inka, Kirsi ja Kira Muukkonen nauttivat luistelusta Kalajärven jäädytetyllä radalla tapaninpäivänä. Retkiluisteluradalla pyritään houkuttelemaan alueelle lisää talvimatkailijoita, jotka voivat levähtää läheisen kodan ja ravintolan suojassa.

Luistelukausi on päässyt vauhtiin ympäri maata pakkasen otettua Suomen syleilyynsä jo alkutalvesta.

Tapaninpäivän aamuna 1,5 kilometrin pituisella jäädytetyllä luisteluradalla oli jälkiä liikkujista Peräseinäjoen Kalajärvellä, vaikka lunta oli tuiskunnut taivaalta läpi joulun.

Kirsi Muukkonen ja Manu Lenkkeri lapsineen sulatteli joulun ajan herkkuja radalla pian auratraktorin jäljiltä. Seinäjoen kaupungin ylläpitämä liikuntapaikka on Nummelan lentokentän ohella yksi maan monista jäädytetyistä luisteluradoista. Lisäksi tulevat jäälle auratut reitit.

Luistelu metsässä ei vedä vertoja luisteluseikkailulle saariston sopukoissa, mutta sillä on myös muutama etu puolellaan: jää ei ikinä petä alta, eikä kylmä viima iske liikkujaan yhtä rajusti kuin avojäällä.

Innokkaimpien harrastajien kausi alkaa pohjoisen Suomen järvien saadessa jääpeitteen. Sen jälkeen kohteiksi tulevat pienemmät järvet sisämaassa, kunnes pakkanen jäädyttää myös isot järvialueet ja merenrannikon.

Merelle ja järville suuntaavat luisteluryhmät ovat ehtineet tehdä jo arviolta yli tuhat retkeä luonnonjäälle ennen lumentuloa.

Kangasalla asuva Skrinnari ry:n aktiiveihin kuuluva Veikko Iittainen kuvailee alkukautta erittäin hyväksi. 13.12. mennessä oli tehty 750 retkeä, mutta sen jälkeen tulivat parhaat kelit, mikä saattoi jopa kaksinkertaistaa luvun.

"Pakkanen tuli ajoissa eikä tullut lunta, se olisi saanut jäädä tulematta. Nyt Sipoon ja Inkoon saaristossa on jonkin verran avointa jäätä. Kun jäälle tulee lunta, railoja ei osaa varoa ja kaatumisriski kasvaa merkittävästi", Iittainen sanoo.

Railot saattavat tehdä jääpeitteen petolliseksi. Näsijärvellä sattui tapaninpäivänä onnettomuus, jossa luistelurataa lumesta aurannut traktori vajosi jäihin. Hytin kattoluukun kautta pelastautunut kunnossapitäjä sai apua paikalle osuneilta luistelijoilta.

Johannes Tervo
Kira Muukkonen otti lähituntumaa 1,5 kilometriä pitkän radan jäähän.

Retkiluistelussa avojäällä nautitaan uusista maisemiin, jolloin turvavarustus pitää olla mukana: kaulassa roikkuva naskali jääsauva, kelluttava reppu ja heittoköysi.

"Kelluttava reppu auttaa merkittävästi, koska plutaaja ei uppoa syvälle ja voi näin potkia itsensä vaakatasossa takaisin jäälle. Naskalit pitää säilyttää kaulalla, jotta ne ovat helposti saatavilla."

Iittaisen mukaan matkaan tarvitaan aina myös kaveri, jolta köyden voi saada avantoon putoamisen – plutaamisen – osuessa kohdalle.

Syksyisin retkiluisteluseuran tulokkaille järjestetään kurssituksia, joissa hiotaan talven pelastautumistaitoja harjoittelemalla muun muassa plutaamista veden varassa.

Viime talvi oli jäiltä vaihtelevaa, ja plutauksia tuli tavanomaista enemmän.

"Kun jää välillä sulaa ja jäätyy uudelleen, pitää olla tarkkana. Jos tänään on luistelukeli, huomenna sitä välttämättä ei enää ole. Pitää aina selvittää kestääkö jää."

Johannes Tervo
Lapualainen Jari Luoma sai kunnon vauhdit hokkareihinsa metsän siimeksessä.

Iittainen sanoo, että aikoinaan Ruotsista rantautuneen retkiluistelun suosio kasvaa nyt koko ajan.

"Korona on tuonut väkeä harrastuksen pariin. Suomessa on noin 5 000 retkiluistelijaa, ja suurin osa jäsenistämme asuu Helsingissä. Rannikkoalueilta laajentunut seuratoiminta täyttää 30 vuotta keväällä. Tampereella seura on toiminut parikymmentä vuotta", Iittainen sanoo.

Luisteluretkiä järjestetään korona-aikana enimmillään kymmenen hengen ryhmissä. Viime aikoina omatoimiretkien määrä on kasvanut. Heille on tarjolla omia kursseja, ja retkille mennään omin vastuin – mutta varusteet ja kaveri mukana.

Paras juttu Iittaisen mukaan harrastuksessa on yhdistelmä luontoa, liikuntaa sekä porukassa kokemisen tunnetta.

"Ryhmille on eri nopeusluokkia, joten kenenkään ei tarvi rehkiä jaksamisen rajoilla. Neljän viiden tunnin peruskuntoharjoituksena tämä on hyvä liikuntamuoto, sillä keskisyke voi olla vain 85, kun vedän ryhmää Tampereelta Kuruun."

Radallakin voi Iittaisen mielestä olla ihan kivaa, mutta hän suitsuttaa retkeä Kurusta myötätuulella kohti Tamperetta, kun aurinko paistaa vastaan.

"Se vie helposti mennessään."

Lue myös:

Juvalla Salajärven retkiluistelureittiä aurataan ja höylätään neljän vapaaehtoisen voimin

Lue lisää

Yle uutiset: Päättyvä jäätalvi jää historiaan keskimääräisenä: Perämerellä tarvitaan vielä murtajia

Arktinen merijää suli kesällä mittaushistorian toiseksi pienimpään kokoonsa

Etelämantereen merijääpeite laajeni vuosikymmeniä, mutta ei enää

Potkukelkat tekivät Köyliönjärvestä talviliikunnan ihmeen – katso video