Ihmiset & kulttuuri

Visavuori kisaa suurten museoiden rinnalla – "Koko Suomen satavuotinen kuva löytyy täältä"

Kari Salonen
Visavuoren toimintaa johtavat Pälvi Myllyllä ja Juha Myllylä näyttelytilana toimivassa ateljeessa Emil Wikströmin taideteosten luonnosten keskellä.

"Tällaista museota ei saisi nykyään rakentaa."

Toiminnanjohtaja Juha Myllylä tiivistää Visavuoren museon ainutlaatuisuuden kivutessaan museoon kuuluvan tähtitornin portaita.

Rakennus kapeine puuportaineen on valmistunut 1900-luvun alussa. Nykypäivän rakennusvaatimuksia ne eivät täytä. Huonokuntoiset ja liikuntarajoitteiset vierailijat eivät torniin omin avuin pääse.

Toisaalta Visavuori lienee maailman ainoa taiteilijakoti, jonka ateljeen yhteyteen on rakennettu tähtitorni.

Ateljee yllättää muiltakin osin. Torniin noustessa pitää kulkea urkujen ohi.

Museoksi Visavuorta ei ole suunniteltu. Valkeakoskella sijaitseva yksityiskohtien aarreaitta on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti.

Nyt se on myös finalisti. Museo kisaa viiden muun suomalaismuseon rinnalla Vuosisadan museon arvonimestä.

Suomen museoliiton järjestämän kilpailun voittaja selviää 18. lokakuuta Vuosisadan kulttuurigaalassa, joka juhlistaa itsenäisen Suomen kulttuuritekoja ja -henkilöitä.

Tunnelmaltaan tämä on hyvin erikoislaatuinen paikka.

Visavuori oli Wikströmin perheen koti ja työpaikka. Sen sijainti harkittiin tarkkaan. Vanajaveden rannalle, pienen niemen nokkaan rakennetun ateljeen piti tarjota sekä työrauhaa että inspiraatiota.

"Oli ilmiselvää, että Helsinki ei kelpaa. Piti tulla tänne Suomen luonnon ja kansan keskelle, että syntyy suomalaista taidetta. Siinä oli hyvin ylevät ajatukset", museonjohtaja Pälvi Myllylä kuvailee.

Wikström oli suomalaisen kansallisromantiikan tunnistettavimpia taiteilijoita, jonka töitä ovat muun muassa Kalevalan syntyä kuvaava Elias Lönnrotin muistomerkki ja Suomen kehittymistä kansakunnaksi esittävä Säätytalon päätykolmio.

Niiden valmistus tapahtui keskellä sortokautta, varoen ja vanhojen lupien varassa. Molemmat teokset paljastettiin yöllä.

"Ne olivat sortokauden aikana itsenäisyyden puolesta hirveän näkyviä kannanottoja", Pälvi kertoo.

Kuvanveiston ohella Wikströmiltä löytyi aikaa renessanssineromaiseen harrastuneisuuteen. Tähtitornin ja urkujen lisäksi Visavuoressa on edelleen ylläpidettävä talvipuutarha ja oma pimiö.

Wikström myös toi pronssinvalannan salat Suomeen. Maan ensimmäinen valimo sijaitsi museon nykyisen kahvilan tiloissa.

Kokonaisuuden viimeistelee Kalevala-teemainen asuintalo. Hirsirakennuksen innoitus syntyi nuoren Wikströmin samoillessa Karjalassa. Näyttävän rakennuksen hän suunnitteli itse, vaikkei arkkitehti ollutkaan.

"Hän oli sellainen tyyppi, joka ei ollut ikinä jouten", Pälvi luonnehtii. "Sanottiin, että hänellä oli lapsena aina puukko ja puupalanen mukana, ettei tarvitsisi olla tyhjän panttina."

"Hän oli myös pitkäjänteinen ja rauhallinen luonne", Juha täydentää.

Visavuoren ateljeen yhteydestä löytyy muun muassa pimiö, talvipuutarha, urut ja tähtitorni. Tornista aukeaa näkymä pihamaalle. Taustalla Kalevala-teemainen asuinrakennus.

Monipuolisuus ehkä selittää, miksi Visavuori on päässyt finalistiksi arvovaltaiseen seuraan. Vuosisadan museo -kisan muut finalistit ovat Ateneum, Suomen kansallismuseo, Aboa Vetus & Ars Nova, Museokeskus Vapriikki ja Serlachius-museot.

"On hämmentävää, kannustavaa ja mielenkiintoista, että olemme näiden muiden rinnalla", Juha pohdiskelee.

Muut finalistit ovat Visavuorta moninkertaisesti suurempia. Visavuoressa vierailee vuosittain 10 000–15 000 henkeä. Kuusikon seuraavaksi pienin, Aboa Vetus & Ars Nova, keräsi viime vuonna yli 60 000 kävijää. Ateneumin asiakasmäärä on Visavuoreen nähden monikymmenkertainen.

”"Tämä on pieni ja pienillä varoilla toimiva museo. Vuosien varrella on kuitenkin tullut tunne, ettei työmme ole yhtään vähäpätöisempää kuin se, mitä isoissa paikoissa tehdään", Juha toteaa.

"Me täydennämme sitä, mitä finalistit kertovat Suomen museoista. Jos mukaan ei olisi päässyt yhtään pientä museota tai kotimuseota, se olisi tosi vääristynyt kuva Suomen museokentästä", Pälvi lisää.

Uransa 1880-luvulla aloittanut Wikström valmisti monumenttien lisäksi muun muassa mitaleja ja hautamuistomerkkejä. Hän ahkeroi loppuun asti. Hautamuistomerkeistä viimeinen jäi valamatta taiteilijan kuoltua 1942.

Visavuori jäi perheen kesäpaikaksi Wikströmin kuoltua, mutta erikoisten rakennusten ylläpitäminen oli suvulle vaikeaa.

"Kun paikkakunnalla huomattiin, että nämä olivat menossa huonoon kuntoon, nousi yleinen tahtotila perustaa Visavuori museoksi", Pälvi kertoo.

Museo avautui 1967 eli 50 vuotta sitten. Sen esineistö on Wikströmin töiden vedoksia tai perheen käytössä olleita asuja ja esineitä. Vain joitain tekstiilejä on pitänyt kopioida haalistumisen vuoksi.

"Kun kaikki liittyy yhteen ihmiseen, se on paljon voimallisempaa kuin se, että toisintaisi jonkin ajan kokoelman museointeriööriin", Pälvi uskoo.

Visavuoren vanhan laiturin suunnalta avautuva näkymä asuinrakennukseen. Emil Wikström suunnittele yksityiskohtia pursuavan rakennuksen itse, vaikkei arkkitehti ollutkaan.

Alkuperäisen kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että museo ei kikkaile ulosannillaan.

"Olemme linjanneet, että emme ala hirveästi tuomaan modernia tekniikkaa tähän miljööseen, koska se on niin vaikuttava itsessään. Se menee sisuksiin asti, kun koet sen", Pälvi perustelee.

Vaihtelevuutta ulosantiin tuovat esimerkiksi teemakierrokset. Viime vuonna Visavuoressa järjestettiin movember-teemainen opastus, tänä vuonna Roosa nauha -hengessä ihmisruumiista kertova kierros.

Ainoa suuri lisäys museon toimintaan on ollut 8 000 pilakuvan ja muiden piirrostöiden lahjoitus. Wikströmin tyttärenpoika Kari Suomalainen lahjoitti koko elämäntuotantonsa museosäätiölle 1988.

Kokoelmalle rakennettiin uusi halli, jonka tilat mahdollistavat vaihtuvien näyttelyjen järjestämisen.

Vaikka kahden taiteilijan tyylit ovat vahvasti erilaisia, Juha Myllylä arvioi niiden sopivan yhteen temaattisesti. Molemmat olivat hyvin poliittisia ja kansallismielisiä taiteilijoita sekä vaikutusvaltaisia suomalaiskuvan muokkaajia.

"Karin ja Wikströmin kautta tämä paikka kattaa itsenäisen Suomen tarinan. Koko Suomen satavuotinen kuva löytyy täältä", Juha summaa.

Karin piirtämät kuvat ilahduttavat museon Facebook-sivulla, jossa niitä silloin tällöin jaetaan. Vanhat pilapiirrokset osuvat yhä usein yksiin nykypäivässä puhuttavien teemojen kanssa.

Museolla on Facebookissa yli 13 000 tykkääjää, enemmän kuin Aboa Vetus & Ars Novalla, Vapriikilla tai Serlachius-museoilla ja lähes yhtä paljon kuin Kansallismuseolla.

Some-näkyvyys lienee auttanut Visavuorta museokisassa.

Finalistivalinnat pohjautuvat osin yleisöäänestykseen, jossa museon intohimoiset fanit kunnostautuivat.

Myllylät huomauttavat, että museon monipuolisen kokonaisuuden ansiosta sieltä löytyy jokaiselle vierailijalle jotakin.

Vaimojensa paikalle raahaamat aviomiehet kuulemma innostuvat rakennusteknisistä yksityiskohdista. Lapset ja vielä teinitkin hurmioituvat pohtimaan syntyneensä väärälle vuosikymmenelle.

"Tunnelmaltaan tämä on hyvin erikoislaatuinen paikka. Juha huomautti kerran, että kun pariskunnat tulevat tänne, he usein lähtevät käsi kädessä", Pälvi tiivistää.

Museonhoitajapariskunta ei itse ehdi vierailla museoissa niin paljon kuin haluaisivat. Ehtiessään he hakevat taidenäyttelyistä paitsi elämyksiä myös vinkkejä omaan näyttelytoimintaan.

"Jos lähdemme lomareissulle jonnekin, menemme museoon", Juha vakuuttaa.

Emil Wikströmin tyttärenpoika Kari Suomalainen lahjoitti piirroksensa Visavuoren museon kokoelmiin.
Lue lisää

Pomminkeltaisia vaatteita ja olympiavuoden huumaa – kansallispuvuissa näkyvät historian myllerrykset

Kirja-arvio: Yuval Noah Hararin suosittu Sapiens-teos taipuu viiden tähden sarjakuvaksi, jonka jatko-osaa odottaa mieli kihisten

Kirja-arvio: Luulitko tuntevasi historian läpikotaisin? Näihin jänniin tositarinoihin merirosvoista ja kurtisaaneista et varmasti ole vielä törmännyt

Rahapeliongelmiin löydettävä ratkaisu