Ihmiset & kulttuuri

Isän kasvattama Petteri Summanen: "Haluan, että lapseni kasvavat kahden vanhemman perheessä – se vaatii töitä"

Eroperheen lapsi Petteri Summanen seurasi lapsuutensa isänsä perässä varuskuntapaikkakunnilla.
Kalle Keskinen
Yösyöttö-elokuvan pääosassa näytellyt Petteri Summanen on itsekin isän kasvattama poika.

Joskus lapsena ystävän luona kylässä käydessään Petteri Summanen jähmettyi keittiön ovelle katselemaan kummallista näkyä. Siellä oli nainen laittamassa ruokaa.

"Ystäväni äiti. En ollut tottunut sellaiseen näkyyn. Se oli minusta kovin erikoista", muistelee näyttelijä.

Summasen vanhemmat erosivat, kun Petteri oli vain 3-vuotias.

"Asuin isäni kanssa Porin prikaatin varuskunta-alueella Säkylässä. Isäni oli upseeri. Sehän oli sellainen perustarina. Yksinhuoltajaisä ja lapsi."

Kaikkea muuta kuin perustarina.

Säkylästä isä ja poika muuttivat Rovaniemelle. Petteri tapasi äitiään koulun loma-aikoina, mutta arki kulki miesten keskellä.

"Asuin lukioajan 16-vuotiaasta setäni Mikko Summasen perheen luona Taipalsaarella. He ottivat suojiinsa, kun pohjoisessa elettiin hankalampia aikoja. Minusta voi kai sanoa, että olen miesten kasvattama poika."

Säkylästä Rovaniemen kautta Lappeenrantaan lapsena muuttanut poika ehti omaksua monta murretta.

"Tajusin lapsena, että mitä nopeammin nappaan murteesta kiinni, sen nopeammin sulaudun joukkoon. Jos puhuu satakunnan murretta Napapiirillä, sillä voi olla sosiaalisia vaikutuksia."

Kun Petteri Summaselta kysyttiin, haluaisiko hän osallistua Yösyöttö-elokuvan koekuvauksiin, mies ei kauaa pohtinut asiaa.

"Siinä oli jotain vaaraa. Olen kiertänyt kaukaa sellaiset ideat, joissa haisee varmistelu. Yösyöttö haisi uhkalle, hullulle idealle. Siitä tykkäsin."

Vaikka Summasella on takanaan merkittävä näyttelijän ura ja toistakymmentä elokuvaroolia, täyspitkässä elokuvassa hän ei ollut näytellyt vuosikymmeneen. Rooli yksinhuoltajaisänä oli jotain, mikä piti tehdä.

"Se oli mun rooli. Minulle itselleni yksinhuoltajaisän poikana aihe oli herkkä. Mietin miten sitä voi käsitellä komediana. Olisiko se minulle liian rankkaa?"

Vastanäyttelijätkään eivät olleet helpoimpia – vauvoja.

"Vauvojen kanssa pitää olla sukkasilteen. Mutta vauvat ovat myös mahtavia."

Miehen otteista näkee, että vauvoja on tullut käsiteltyä ennenkin. Kolmen lapsen isä siirsi oman kokemuksensa valkokankaalle.

"Niiden kanssa pitää osata olla. Temput eivät auta. Vauva huomaa heti, jos aikuinen on epävarma."

Taustalla vahtivat äidit seurasivat haukkoina myös.

Lauritsalan lukiosta ylioppilaaksi vuonna 1988 kirjoittanut nuori mies aloitti teatteriharrastuksen jo lukiolaisena.

"Pääsin toisella yrittämällä teatterikorkeakouluun ja sitä myötä muutin Helsinkiin."

Isä kannusti poikaansa luovalle alalle, vaikka paperitehtaan vierestä muut nuoret tuntuivat suuntaavan konkreettisemman leivän perään.

"Moni lähti ammattikouluun, kun tiesi leivän tulevan tehtaasta eikä mielikuvituksesta. Isä oli kuitenkin sitä mieltä, että unelmia pitää seurata."

Omille siiville lähteminen ei pelottanut. Summanen on sitä mieltä, että kotoa lähteminen tekee ihmiselle hyvää.

"Pidän epäilyttävinä kaikkia ihmisiä, jotka ovat elämänsä aikana päässeet kotoa alle 50 kilometrin päähän. Ei sillä tavoin pääse irti tissistä."

Teatterialan valitseminen ei kuitenkaan ollut helppo tie sekään. Vastavalmistunut näyttelijä sai kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin. Oli lama-aika.

"Olin onnekas, kun sain töitä. Töitä sitten riittikin. Se oli totaalista. Niin totaalista, että päätin lähteä. Halusin tehdä muutakin."

Epävarmuutta ja työttömyyttäkin koettuaan Summanen päätyi tekemään Isänmaan toivoja ja Studio Julma huvia. Sitten tuli eteen Levottomat-elokuva.

"Sen jälkeen ei ole tarvinnut kärsiä työttömyydestä. Suomessa ei näyttelijän töillä rikastu, mutta laajasti kaikenlaista tekemällä voi elättää itsensä ja perheensä."

Summanen päätyi tekemään Putousta, mutta huomasi kolmannella kaudella kuluvansa kovaa tahtia loppuun.

"Minua pyydettiin sitten Aleksanteri-teatteriin ja sen jälkeen Linna-teatteriin. Ohjaamisen kanssa meni useampi vuosi."

Vuoden verran tuotantoyhtiö Zodiak Finlandin kehityspäällikkönä työskennellyt Petteri Summanen tunnustaa olevansa nyt unelmatyössään.

"Minulla on mahdollisuus toteuttaa ideoita, jotka haluaisin nähdä televisiossa tai jopa elokuvassa.

Prosessit ovat kuitenkin hitaita.

"Eilen syntynyt idea nähdään ehkä televisiossa kolmen vuoden päästä."

Vaimonsa Petteri Summanen tapasi aikoinaan jo Lappeenrannassa odotellessaan armeijan alkamista.

"Ollaan pysytty nämä kaikki vaiheet yhdessä. Opiskeltu eri kaupungeissa ja lopulta päädytty yhteen Tampereelle."

Oma perhe on miehelle elämässä ykkösasia. Lapsena Petteri tajusi jo, että kahden vanhemman perheet olivat vähän erilaisia kuin yksinhuoltajan.

"Minulle on tärkeää, että lapseni kasvavat kahden vanhemman perheessä. Tavallisessa perheessä. Se vaatii töitä."

Summanen on miettinyt asiaa niin paljon, että mielipide käy kuulijalle selväksi.

"Parisuhteen pitää perustua siihen, että rakastetaan ja arvostetaan toista ja osataan jakaa tilaa. Jos arvostava rakkaus puuttuu, koti on kylmäkiskoinen."

"En toivoisi yhdenkään lapsen kasvavan sellaisessa ympäristössä, missä vanhemmat esittävät jotain väljähtynyttä teatteriesitystä, jonka katsojana lapsi on."

Räjähtäviä perheriitoja ja tavaroiden paiskomista Summanen ei ole nähnyt ympärillään koskaan.

"Sellainen on tuttua vain elokuvista. Mutta tokihan normaaliin parisuhteeseen kuuluu ajoittainen erimielisyys. Kyllä lapset sietävät pienen riidankin kuulla. Vanhempien pitää näyttää tunteita. Ja näyttää, miten ongelmatilanteet ratkaistaan."

Lasten hankintaa harkitseville pariskunnille Summanen antaa ohjeeksi pohtia käytännön asiat auki jo etukäteen.

"Mistä ruokakassi tulee? Kumpi tykkää ruoanlaitosta? Haluaako jompikumpi oppia? Kuka tykkää siivoamisesta? Voidaanko joitain töitä jakaa? Millainen työnjako on reilu?"

Työnjako kannattaisi miehen mielestä sopia jo siinä vaiheessa, kun suhde on tuore.

"Ei niin, että kun intohimoisen rakkauden ensimmäiset jaksot on käyty läpi, alkaa keskinäinen kiukuttelu kotitöiden jakamisesta."

"Kun siihen lisätään vielä lapsi, tilanne räjähtää. On parempi, että käytännön asiat toimii. Ei tarvitse sitä lautasta ruveta heittämään seinään. Eikä mäkättämään."

48-vuotias Summanen asuu nykyään perheineen Helsingissä. Perheellä on loma-asunto isän kotiseudulla Taipalsaarella.

"Kun kävin viime viikonloppuna hirvimettällä, menin saareen ja laitoin sähköttömälle mökille tulet. Siinä hiljaisuutta kuunnellessani tajusin, ettei siellä näkynyt ketään edes kalassa."

Lapsuuden mummolamaisemat ovat muuttuneet radikaalisti.

"Kehitys on mennyt sata vuotta taaksepäin. Nyt siellä on autioita taloja, joiden navettarakennukset ovat perikuntien varastoja. Kuoppaista tietä eivät aja enää kuin vanhukset, puolustusvoimat ja mökkiläiset."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tuntuuko perhe-elämä kilpajuoksulta aikaa vastaan? Näillä neljällä neuvolla purat arkipommin ennen kuin väsyt

Salaman raiskaama tiskirätti – ja silti onnekas

Olivatko asiat ennen paremmin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen? – "nykypäivän miehet ovat parempia isiä"