Ihmiset & kulttuuri

Työkoneita rassaava baletin taiteellinen johtaja tuo Kansallisbaletin lavalle traktorin ja heinäseipäitä

Kalevalanmaa on Kansallisbaletin jättävän Kenneth Greven kunnianosoitus Suomelle ennen muuttoa ranskalaiselle maatilalle.
Kalle Keskinen
Kansallisbaletin ja -oopperan Suomi 100 -esitys on nimeltään Kalevalanmaa ja se on baletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven kunnianosoitus Suomelle. Vapaa-ajallaan Greve korjaa mieluusti vanhoja traktoreita, joten esityksessä käytettävä ajokki on hänelle mieluinen.

Kansallisbaletin kulisseissa valmistaudutaan illan esitykseen, mutta baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve haluaa näyttää jotain. Estradin reunassa heinäseipäiden vieressä on kauniisti parkkeerattu punainen traktori peräkärryineen – ei mikään tavallinen baletti­lavaste.

”Tämä on ihan oikea, otimme vain moottorin pois ja muokkasimme kärryn aisaa niin, että se kääntyy pienessä tilassa”, Greve selittää ja napsauttaa sähkömoottorin päälle.

Hän peruuttaa ajokkia hieman taakse ja nytkäyttää sen takaisin omalle paikalleen. Traktorin ratin takana baletin ammattilainen on istunut aiemminkin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Tanskalainen Kenneth Greve saapui Suomeen lähes kymmenen vuotta sitten ottaakseen vastaan pestin Kansallisbaletin taiteellisena johtajana. Tuolloin hän ei osannut aavistaakaan, että viettäisi Helsingissä vuosikymmenen.

”En jätä asioita kesken. Ajan kanssa aloin ymmärtää kuinka paljon työtä täällä on ja mitä kaikkea voisin tehdä. Tietysti siitä tuli innostava haaste.”

Työrupeaman kruunu on marraskuun alussa kanta­esitetty Kalevalanmaa, jonka koreografia on Greven käsialaa.

”Idea oli katsoa maata, joka juhlii sataa itsenäistä vuottaan, mutta se ei ole koko tarina. Sen takia menen 11 000 vuotta taakse­päin aikaan, kun jää suli pois eteläisestä Suomesta.”

Kalevalanmaan aikana Aino kulkee läpi Suomen historian luolamaalauksista lähtien kohti itsenäisyyshaaveita ja sotien kautta hyvinvointi­yhteiskuntaan, joka on lähettänyt maailmalle lauman vihaisia lintuja ja Daruden Sand­stormin.

Esitystä varten Greve sukelsi syvälle piskuisen valtion historiaan ja kävi läpi suomalaisten rakkaimpia maalauksia sekä sävellyksiä. Tanssin keinoin hän muun muassa maalaa lavalle elävän version Hugo Sim­bergin Haavoittuneesta enkelistä, jota kuoro säestää Suojelusenkeli-kappaleella.

”Aloin ymmärtää, että tässä olisi ainekset aivan valtavaan esitykseen. Olisimme voineet tehdä enemmänkin, mutta halusin antaa painoa kehitykselle, jonka ansiosta Suomi on nykyään näin uskomaton yhteis­kunta elää.”

Tärkeä hahmo on hopea­pukuinen Sisu, joka muistuttaa paljon Pikku prinssiä.

”Muinaisessa Suomessa on ollut pakko olla jokin voima, joka on ajanut taistelemaan luontoa vastaan. Se sisu piti materialisoida. Mikä kuvaisi sisua paremmin kuin pieni hymyilevä poika, joka ei pelkää mitään vaan on valmiina hyppäämään ensimmäisenä kylmään veteen ja rohkaisee ihmisiä nousemaan kun heitä pelottaa?”

Kalevalanmaa on saanut kiittäviä arvioita, Greve odotti kriitikoilta jopa tiukempaa vastaanottoa. Kun yhden maan historian yrittää ahtaa alle kolmeen tuntiin, karsiutuu väistämättä monia keskeisiä asioita pois, kun taas toisia korostetaan.

Lavalla nähdään esimerkiksi viisi Kekkosta, mutta ei yhtään Mannerheimia. Myös muumit ovat jääneet laaksoonsa, sillä Greve ei kunnioituksesta Tove Janssonia kohtaan halunnut tuoda hahmoja lavalle yhdessä Tom of Finlandin kanssa.

Sen sijaan on Nokiaa, jääkiekkoa, eukonkantoa, alko­holia ja laudat ikkunoihinsa saaneita rintamamiestaloja, joiden entiset asukkaat ovat muuttaneet töiden perässä maalta kaupunkiin.

”Tätä kaikkea on suomalainen identiteetti. Joka sanoo muuta, elää romanttisella ajalla. Tämä ei ole Kafka tai Dostojevski. Tämä on Suomi.”

Greven piti varoa myös liiallista Suomi 100 -tunnelmointia. Sen vuoksi esitys päättyy vuosisadan bileisiin, joissa katsojat johdatetaan kohti seuraavaa sataa vuotta.

”Tämä esitys ei ole kriitikoille vaan yleisölle, joka on tullut viihtymään. Kalevalanmaassa on paljon viittauksia todellisuuteen, mutta jossain vaiheessa täytyy sanoa, että tämä on esitys eikä historiallinen luento tai tulevaisuus­seminaari.”

Keväällä Greven on aika väistyä uuden taiteellisen johtajan tieltä. Silloin on myös aika jättää Suomi.

”Olen kymmenen vuotta saanut toteuttaa unelmaani ja lapsemme ovat aikuistuneet. Nyt on vaimoni vuoro päättää, mitä seuraavaksi.”

Suunnitelmat ovat jo selvillä: perhe on jo vuosia viettänyt lomansa maatilallaan Ranskassa.

”Vaimoni on kotoisin Etelä-­Ranskasta, ja hän rakastaa lämpöä. Se on ainoa asia, jota en voi hänelle täällä antaa, ellen vie häntä saunaan.”

Ranskaan Greveä vetää muukin kuin vaimon toive lämpimämmästä ilmastosta. Ehkä ennemminkin Suomesta häntä työntää pois kymmenen vuotta kestänyt raju myllytys.

”Tarvitsen hieman taukoa itsestäni. Annan haastatteluja itsestäni, teen balettia, jossa nimeni tulee esille. Olen hieman väsynyt itseeni.”

Vaikka Kansallisbaletin tuotannot ovat valtavan työ­ryhmän yhteisponnistus, nousee taiteellisen johtajan nimi usein esille muita isompana. Ei Greve siitä valita, ovathan huomio ja kiitokset hyvästä koko seurueelle.

”Mutta en tarvitse enempää. Nyt tyytyväisyyteni tulee sellaisten tavoitteisen saavuttamisesta, jotka ovat hiukan vaatimattomampia.”

Mitä Ranskan tilalla perhettä sitten odottaa? Ainakin hehtaari persikoita, kaksi hehtaaria omenoita sekä yksitoista hehtaaria oliiveja.

”Ja vähän viiniä”, Greve lisää silmäkulma tuikkien.

Greven vanhemmilla on ollut sikoja, lampaita ja kanoja, mutta eläimiä hän ei ole omalle tilalleen ottamassa. Luomu sen sijaan kiinnostaa.

”Mutta ei tästä silti minun päätyöni tule eikä minusta farmaria.”

Koska vuodet Suomessa ovat pyörineet lähinnä Greven työn ympärillä, aikoo hän antaa nyt enemmän aikaa perheelleen. Nuorempi poika tanssii klassista balettia, esikoispoika puolestaan on alkanut säveltää ja esittää omaa musiikkia. Isä aikoo auttaa nuorta laulajaa saamaan uransa alkuun.

Ei Greve tietenkään ole balettia jättämässä, ei suinkaan. Hän täyttää ensi vuonna vasta 50 vuotta, eikä selvästikään ole valmis eläköitymään, mutta tulevaisuuden tanssikuvioista hän ei kerro vielä mitään.

Sen sijaan hän innostuu puhumaan jälleen traktoreista ja muista koneistaan. Tieto­koneen kuva-arkistoista löytyy otoksia trukista, kaivinkoneesta ja valtavasta autosta. Ne kaikki ovat käyneet hänen korjaushallinsa kautta.

”Tykkään ostaa, tuhota ja rakentaa uudelleen. Oikeastaan rakentelen niitä mieluummin kuin ajan. Tämä on vähän outo harrastus baletti-ihmiselle, mutta siitä minä pidän.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pohjoismaiden suurin ammattiteatterifestivaali alkoi tänään Tampereella – jakamistalous häämöttää myös sen tulevaisuudessa

Arvio: Kansallisbaletin klassikkosatu säkenöi kuin henkiin herätetty satukirja

Sadan kohdan lista kertoo, missä kaikessa Suomi on maailman paras – professorin mukaan menestykselle on yllättävä syy: "Kutsun sitä historian paradoksiksi"