Ihmiset & kulttuuri

Arvio: Kriittisessä näytelmässä muoviroskan keskelle on haravoitava polku, jotta yleisö pääsee katsomoon

Ylioppilasteatterin esitys pohtii ihmisen suhdetta meitä ympäröivään luontoon.
Deniz Kaya / Ylioppilasteatteri
Ksenia Lelouch (vas.), Kaisla Puura, Sami Harjula ja Saga Sormunen näyttelevät Järkeni ei riitä -esityksessä. Myös näytelmässä rakennetaan maja.

Näyttelijä tulee yleisöä aulaan vastaan. Kun hän alkaa puhua, kaikki hiljenevät, vaikka keskustelu vieruskaverin kanssa olisi jäänyt puolitiehen. Niin teatteri toimii: esiintyjät puhuvat ja yleisö kuuntelee.

Ei näyttelijä suinkaan ole aulassa vain alkumonologinsa tähden. Tarvitsemme häntä, jotta pääsemme istumaan paikoillemme. Helsingin Ylioppilasteatterissa velloo nilkkaan asti muovijätteitä, jonka keskellä loput näyttelijöistä uivat. Meille haravoidaan polku aina muovilla verhottuun katsomoon asti.

Ylioppilasteatterin näytelmä Järkeni ei riitä pakottaa pohtimaan suhdettamme meitä ympäröivään luontoon. Ihminen on synnyttänyt valtavan jätevyöryn, jonka alle on hautautunut jo lukemattomia eläin- ja kasvilajeja. Ehkä jossain vaiheessa sama kohtalo osuu myös meidän itsemme kohdallemme.

Lattialla pyörivät muovit ovat samanlaisia kuin oman kodin roskiksessa. On leipäpusseja, pesuainepulloja, leikkelerasioita. Pienistä muovipusseista on tehty ballerinamainen hame ja joku painaa einesaterian muovilautasen korvalleen kuin suuren simpukan sisälle kätkeytyvää merta kuunteleva lapsi.

Järkeni ei riitä koostuu lyhyistä monologeista ja keskusteluista, joissa pohditaan suhdettamme luontoon ja itseemme. Varsinaista juonikulkua esityksessä ei ole, ja suurin osa sanoista soljuukin korviin jättämättä mieleen suurempia muistijälkiä. Tärkeämpiä ovat näytelmän luomat tunnelmat ja ajatukset.

Muutama näyttelijä nousee luontevuudellaan esille muita paremmin, mutta monien harrastajateatterin kroonista vaivaa kiusaannuttavuutta ei illan aikana esiinny. Mukana on myös runsaasti lahjakkaita laulajia. Vaatii taitoa loihtia yksinkertaisista ja koruttomista melodioista huumaavaa musiikkia.

Näytelmä pakottaa miettimään myös omaa elämäänsä. Kuinka nopeasti samainen esitystila olisi täynnä roskia, jos sinne kantaisi muovijätteet omasta kodistaan? Miten elämänsä saisi muutettua ekologisemmaksi ja onko siitä enää hyötyä? Entäpä metsä. Miten välillä niin turvallinen ja rauhoittava paikka voi olla seuraavassa hetkessä pelottava ja uhkaava?

"Rikoinko luonnon, kun siinä on mun jälki?"

Järkeni ei riitä Ylioppilasteatterissa Helsingissä 26.1.2018 saakka.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teatteriarvio: Pieni merenneito luo uskomattoman merenalaisen maailman estradille

Teatteriarvio: Näin häikäilemättömän hyvää ja kimaltelevaa nunnakuoroa ei ole kuunaan nähty

Teatteriarvio: Ylioppilasteatterilaiset haaveilevat metsään muuttamisesta ja luovat ikioman metsästrategiansa