Äiti otti vuoden vuorotteluvapaata ja perhe muutti unelman perässä: Porokuningas ponnisti pienestä pitäjästä liigakiekkoilijaksi - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Äiti otti vuoden vuorotteluvapaata ja perhe muutti unelman perässä: Porokuningas ponnisti pienestä pitäjästä liigakiekkoilijaksi

Matti Lambergin tie ammattijääkiekkoilijaksi ei ollut aivan tavanomainen. Matkan varrella tarvittiin palavaa intoa ja omaisten tukea.
Jussi Partanen
Matti Lamberg viihtyy hyvin Porissa ja kaupungin kiekkoylpeys Ässissä. "Kaupungin historia työläiskaupunkina näkyy myös jääkiekossa. Täällä uskotaan kovaan työntekoon, ja se sopii hyvin minulle", hän sanoo.

Porin Ässien laitahyökkääjä Matti Lamberg, 24, muistaa elävästi elämänsä ensimmäiset jääkiekkoharjoitukset Posion ulkojäillä.

Pakkanen paukkui ja jää narskui luistinten alla. Vaihtoaitiossa värjöteltiin vilttien sisällä ja kuumaa sekamehua juoden.

"Samassa joukkueessa pelasi tyttöjä ja poikia eskarilaisista kuutosluokkalaisiin asti. Kentän laidalle parkkeeratusta Hiacesta töötättiin vaihdon merkiksi", Lamberg kertaa nostalgisena kuusivuotiaana kokemaansa.

"Vaikka puitteet olivat vaatimattomat, koimme aitoa liikunnan iloa."

Lamberg syntyi Kiimingissä. Sieltä perhe muutti Mourujärven kylälle 30 kilometrin päähän Posion keskustasta. Opettajaäiti Leena meni töihin kyläkouluun.

Pojan ollessa seitsemän muuttokuorma suuntasi etelämmäksi Haapavedelle. Jääkiekkoon hurahtanut poika ilahtui siitä, että uudella kotipaikkakunnalla oli jäähalli ja oikea jääkiekkojoukkue, Haapaveden Urheilijat.

Lambergin perheessä ei tiedetty lätkästä juuri mitään, mutta into oli kova. Hän muistaa lapsuudestaan hauskan tapahtuman.

"Olin seitsemän vanha, kun suutuin ja pistin mailani päreiksi. Isä meni paikalliseen urheiluliikkeeseen ja toi mukanaan uuden mailan. Harjoituksissa meille naurettiin, että tuohan on kaukalopallomaila. Emme ymmärtäneet isäni kanssa, että mailoilla on jotain eroa."

Jääkiekon ohella Lamberg harrasti yleisurheilua ja jalkapalloa, lauloi kirkkokuorossa ja soitti rumpuja. Lopulta liikunnasta tuli ykkösjuttu.

Pienen paikkakunnan etu oli, että jäähallia sai käyttää aina, kun kaukalo oli vapaana.

Kymmenvuotiaana Lamberg päätti, että hänestä tulee ammattikiekkoilija.

"Luin lehdestä jääkiekkoilijan haastattelun, jossa hän kertoi, että kesäharjoitteluun kuuluu rappusjuoksua ja mäkivetoja. Tein oman harjoitusohjelman, johon sisältyi rappusia ja mäkijuoksua."

Sitten Leena-äiti päätti, että jääkiekkouran eteen tehdään kaikki mahdollinen. Äiti otti vuoden vuorotteluvapaata ja perhe muutti pojan unelmien perässä juniorijääkiekon mekkana pidettyyn Ouluun.

13-vuotiaana Lamberg aloitti pelit Oulun Kärppien joukkueessa.

Vuorotteluvapaan jälkeen perhe muutti takaisin Haapavedelle, mutta Matti jäi asumaan yksin Ouluun. Tukena olivat kaupungissa asuvat isovanhemmat Eeva ja Matti.

Koulu ei hyväksynyt järjestelyä, joten pojan oli palattava Haapavedelle. Kärppien harjoituksiin oli kuitenkin päästävä. Niinpä poika reissasi junalla kolmesti viikossa Haapaveden ja Oulun väliä.

"Äiti pääsi töistä kolmelta ja vei minut juna-asemalle, jonne oli kotoa 35 kilometriä. Junamatka Ouluun kesti tunnin. Harjoitusten jälkeen isovanhemmat toivat eväät Oulun juna-asemalle. Juna oli perillä Haapavedellä puolen yön maissa. Kotiin pääsin taksibussin kyydissä."

15-vuotiaana Lamberg muutti lopullisesti pois kotoa. Perheen talous oli tiukoilla. Vuokraan, varusteisiin ja kuukausimaksuihin hankittiin rahaa talkootyöllä ja sponsoreilta. Lamberg toteaa, että ilman saamaansa tukea hän ei pelaisi ammatikseen.

Hän on usein kysynyt äidiltään, että miksi hän teki niin isoja uhrauksia jääkiekkoharrastuksen eteen.

"Äitini on tunneälykäs ihminen. Hän sanoi nähneensä silmissäni niin palavan innon, että asioiden oli pakko järjestyä. Itseisarvo ei ollut se, että minusta tulee ammattilainen. Äidistä oli tärkeintä, että sain toteuttaa intohimoani ja kasvaa ihmisenä."

Kiekkoilija oppi pärjäämään omillaan jo nuorena. Vastuunkannon myötä kotitöistä ei tarvinnut enää kinastella kotona.

"Opin arvostamaan sitä, että kotona on aina siistiä ja ruoka valmiina: kuinka paljon se vaatii vanhemmilta, että lapsena ei tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin kotitöiden eteen."

Lamberg katsoo puhuessaan silmiin ja vastaa kysymyksiin pitkästi ja syvällisesti. Pohjoisen murre on tallella.

Lambergin edesmennyt isä oli Marokon berbereitä. Hänen vanhemmat tapasivat maailmalla ja asettuivat asumaan Kiiminkiin.

Ennen Suomeen muuttoa Lambergin isä kiersi töissä maailmalla ja oppi kymmentä kieltä. Posiolla hän hoiti naapuritilan poroja. Lamberg muistelee, että paikalliset olivat ihmeissään, kun marokkolainen mies paimentaa poroja.

Posiolla vietetty vuosi oli onnellista ja muistorikasta aikaa.

"Posion ajasta ei tule mieleen yhtään huonoa asiaa. Se oli loistava kasvuympäristö, jossa riitti luontoa, missä temmeltää. Isäni koki täyttymyksen Lapin luonnosta ja eläinten kanssa työskentelystä. Hän menehtyi yhdeksän vuotta sitten. Hänen tuhkansa on siroteltu erään tunturin laelle."

Lapsuusvuosilta Haapavedeltä on myös ikäviä muistoja. Erilaisuuden ja tummien piirteiden vuoksi Lamberg kävi kovan koulun jouduttuaan ala-asteikäisenä ammattikoulupoikien kiusaamaksi.

Tilanteeseen puututtiin lopulta kovin keinoin ja kiusaaminen saatiin loppumaan.

"Olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että nuori ikä suojeli minua. En ymmärtänyt kuinka vakavasta asiasta oli kyse, kun koulun juoksukilpailuissa minulle huudeltiin rasistisia solvauksia. Lapsi mukautuu ympäristöönsä ja toimii senhetkisillä työkaluilla."

Lambergin mukaan ikävät kokemukset ovat muovanneet häntä ihmisenä.

"Kaikista kokemuksista on kehittynyt minulle omat arvot. Myös isältäni perityt luonteenpiirteet ja arvot ovat itselleni suuri rikkaus."

Lamberg ei ollut lapsena suuri juniorilupaus. Kärpissä hän pelasi nelosketjussa pieniä minuuttimääriä. Nuorukainen puhkesi kukkaan vasta 17-vuotiaana ja pääsi pelaamaan nuorten maajoukkueeseen. Vuonna 2012 hän teki sopimuksen Helsingin Jokereiden kanssa. Tie kiekkopiireihin aukesi Stadin kirkkaissa valoissa.

Jokeri-fanit ottivat kovaa taklaavan hyökkääjän avosylin vastaan ja nimesivät hänet Porokuninkaaksi. Hän sai lahjaksi poronnahasta tehdyn viitan.

Lamberg on kärsinyt urallaan pahoista loukkaantumisista. Kiekkoura oli päättyä kaksi vuotta sitten jalkavammaan, mutta sisukkaana miehenä Lamberg kuntoutti itsensä. Viime vuonna hän solmi kaksivuotisen sopimuksen Porin Ässien kanssa.

Pitkien kuntoutusjaksojen aikana hän matkusteli ulkomailla ja punnitsi elämänarvoja.

"Olen maksanut kovan hinnan loukkaantumisillani, mutta saanut myös arvokasta oppia. Moni urakeskeinen nuori ihminen kasvaa henkisesti vasta, kun joku asia pysäyttää hänet. Niin kävi minullekin", lätkämies puntaroi.

"Onneksi jääkiekko on oikeasti vain murto-osa elämää. Kun laittaa elämänarvot balanssiin, mielekkäitä asioita löytyy muiltakin osa-alueilta. Toki huonoimmillaankin jääkiekko antaa hyvin paljon."

Lambergin tavoitteena on pelata jääkiekkoa mahdollisimman pitkään. Ensi kesänä hän matkustaa ensimmäistä kertaa Marokkoon tapaamaan sukulaisiaan. Sukulaiset löytyivät onnekkaan etsinnän tuloksena Marokon pohjoisosasta Meknesistä.

"Tulossa on erikoislaatuinen reissu. Uteliaisuus maailmaa kohtaan on muutenkin kova. Haluaisin muodostaa kokonaiskuvan siitä, että missä maapallolla mennään. Sitä ei tiedä ennen kuin matkustaa paikan päälle katsomaan", kokenut reppureissaaja tietää.

Lue lisää

Porissa on mitattu vuorokauden sade-ennätys

Rasismiko on Yhdysvaltain vaalien tärkein teema?

SPR:n Kontti-myymälään myyntiin tuotujen tavaroiden joukosta löytyi käsikranaatti Oulussa –"Lahjoitusesine, todennäköisesti vanha sotamuisto"

Mississippin osavaltion päättäjät äänestivät sen puolesta, että vanha sisällissodan aikainen symboli poistetaan osavaltion lipusta