Ihmiset & kulttuuri

Satavuotisen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja iloitsee alan menestyksestä: "Täällä on pitkään tehty töitä turvallisen ruuan puolesta"

Ihmiset & kulttuuri 17.01.2018 Eura

Kananmunien suosio kasvaa, mutta Siipikarjaliiton Hanna Hamina saa yhä vastata kysymykseen, miten ne kuuluu keittää.


Kari Salonen
Hanna Hamina aloitti sata vuotta täyttävän Siipikarjaliiton toiminnanjohtajana huhtikuussa 2015. Työhön antaa energiaa muun muassa kaksi kananmunaa aamiaisleivän välissä.

Sata vuotta sitten kanoja kuopsutteli lukuisissa pihoissa. Siivekkäät olivat osa maatalousyhteiskunnan omavaraisuutta, ja niiden hoito kuului elämään suurelle osalle suomalaisia.

Nykyään kananmunantuottajia ja broilerinkasvattajia on maassamme molempia muutamia satoja.

Näiden kahden todellisuuden väliin mahtuu Suomen tasavallan koko itsenäisyys – ja tänä syksyllä sata vuotta täyttävän Siipikarjaliiton toiminta.

Juhlavuoteen suuntaavan liiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina näkee alan tilanteen valoisana. Samalla liiton saavuttama merkkipaalu korostaa oman toiminnan merkitystä.

”Mennyt antaa kunnioitusta omaa työtä kohtaan. Täällä on pitkään tehty töitä sen puolesta, että kuluttaja saa turvallisen ruuan pöytäänsä”, Hamina sanoo.

Suomalaisia tuotantotapoja kehtaa hänen mukaansa korostaa ulkomaillakin.

”Olen maailmalla puhunut suomalaisen siipikarjan terveydestä ja antibioottien vähäisestä käyttötarpeesta tuotannossa. Moni maa on havahtunut vasta lähiaikoina, miten tuotantotavoilla voidaan ylläpitää kanojen terveyttä.”

Hanna Hamina on tietyllä tapaa alan tyypillinen edustaja: hän tietää, miltä tuntuu kasvattaa 150 000 lintua, lyhentää niiden takia otettua velkaa ja uskoa omaan tekemiseensä.

Oppeja Hamina ei ole tosin saanut kotoa: toiminnan­johtajan vanhemmat eivät olleet viljelijöitä, ja hän itsekin opiskeli vuosia yhteiskunta- ja taloustieteitä Jyväskylän yliopistossa.

Kyseinen urapolku sai kuitenkin jäädä, kun Hamina osti aviomiehensä kanssa appivanhempiensa tilan vuonna 1999. Vieras ala ei energistä naista pelottanut.

”Kun tila ostettiin, halusin opiskella tämän alan, ja tilalla tarvittiin työntekijää.”

Opinnoista, ja omilta vanhemmilta, kummunnut kiinnostus itsensä ja maailman kehittämiseen kuitenkin vaikutti yhä Haminaan.

Muutaman yrittäjävuoden alkaen hänelle omien sanojensa mukaan ”alkoi tulla” erilaisia luottamustehtäviä. Huhtikuussa 2015 Hamina siirtyi Siipikarjaliiton toiminnanjohtajaksi.

Aiemmista luottamustoimista poiketen kyseessä on täysipäiväinen työ. Sen myötä päävastuu tilan hoidosta on jäänyt aviomiehelle.

Organisoitavaa riittää nykyisessäkin työssä, mutta se ei tilallista hirvitä.

”Vähän kaikki suomalaiset maatalousyrittäjät ovat hyvin yrittäjähenkisiä. Ei tässä voida erottaa pyhää ja arkea, varsinkaan kotieläintilalla. Minulle ei ole mikään ongelma tehdä töitä joka päivä.”

Liiton päätehtäviä ovat yhä tiedon tuottaminen ja välittäminen. Toiminnanjohtajan työ pitää sisällään niin edunvalvontaa Helsingissä kuin neuvontaa liiton toimistolla Jokioisissa ja ympäri maan.

Osana työtään liitto pyrkii kertomaan nykyaikaisesta siipikarjatuotannosta. Se on esimerkiksi ollut järjestämässä eläinlääkäriopiskelijoille tutustumisia tuotantotiloille.

”Harva pääsee kuitenkaan käymään siipikarjatiloilla eläinten bioturvan takia. Koska emme voi järjestää avoimia ovia, täyttyy tuottaa materiaalia asiasta.”

Alan imago vaikuttaa sikäli vahvalta, että kananmunien kulutus on kasvanut kymmenen vuotta peräkkäin. Myös broilerinlihaa syödään vuosi vuodelta enemmän.

Alan menestys korostaa Haminan uskoa myytävään tuotteeseen. Hän arvioi, että kuluttajia ajavat kananmunien ja siipikarjanlihan pariin niiden ravintosisältö, monipuoliset käyttötavat ja muuta karjatuotantoa pienempi ympäristökuormitus.

Kananmunien trendikkyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, Siipikarjaliittoa lähestytään yhä tietyllä vakiokysymyksellä.

”Munia käytetään monella tavalla, mutta silti meiltä usein kysytään, miten niitä keitetään”, toiminnanjohtaja naurahtaa.

Liiton nokkahenkilö kypsyttää munat keittimessä ja rakastaa uppomunia. Keittotapoja tärkeämpää on kuitenkin saada itse ravinto pöytään.

”Aloitan yleensä päiväni paistamalla kaksi munaa ja syömällä ne ruisleipien välissä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit