Ihmiset & kulttuuri

Maalaustaiteeseen laajentava Heli Laaksonen kommentoi työssään maaltamuuton raskautta: "Siinä joutuu muuttamaan koko elämäntavan"

Murrerunoilija sai museolta vapaat kädet ensimmäisen taidenäyttelynsä toteuttamiseen.
Satu Tenhonen / Emil Cedecreutzin museo
Heli Laaksonen sai Emil Cedercreutzin museolta vapaat kädet ensimmäisen taidenäyttelynsä toteuttamiseen.

Tämä ei ole aluevaltaus.

Sitä runoista ja näytelmistä tunnettu murrekirjailija Heli Laaksonen korostaa kertoessaan ensimmäisestä kuvataidenäyttelystään.

"Tämä on avaus. En mielestäni lähde valloittamaan, vaan avaan yhden oven ja katson, mitä sieltä tulee", Laaksonen sanoo.

Avauksesta on syntynyt näyttely "Rakas, kutsusin meil 100 viarast", joka on ollut esillä harjavaltalaisessa Emil Cedercreutzin museossa lokakuusta alkaen.

Kirjoittaja arkaili uudelle kulttuurialalle suuntaamista, vaikka hän kertookin piirtäneensä pienestä pitäen.

Taiteilijan epäilyistä huolimatta museotoimenjohtaja Henry Flinkman päätti silti pyytää ensikertalaiselta kokonaista näyttelyä.

Idea syntyi maalaustöistä, joiden kuvia Laaksonen jakoi Facebookissa. Murremaakari sai näyttelyn toteuttamiseksi vapaat kädet.

"Tehtävänantona minulle näytettiin näyttelyhuone ja sanottiin, että tee tähän oma maailmasi", Laaksonen muistelee.

"Hän oli hyvin hämmentynyt tällaisesta pyynnöstä, mutta hän oli ilmeisesti hyvin seikkailuhenkinen ja ilmoitti myöntyvästi", Flinkman puolestaan kertoo.

Taidenäyttelyyn kuuluu kolmisenkymmentä teosta, joista monessa on mukana jokin yhteiskunnallinen näkökulma. Näyttelytilaan astuessa niistä huomion vie helposti huoneen keskelle sijoitettu Muuttoliike.

Vanhan käsikärryn kyytiin ja liepeille on sijoitettu 178 pientä puupalasta, joihin jokaiseen on maalattu omanlaisensa talo.

Talot kommentoivat maalta muuttamisen raskautta. Laaksosen muistuttaa, että kotiseutu ei vaihdu yhtä helposti kuin vaatteet, vaan lähtö repii juuria maasta.

"Ei maalta tai taajamasta muuteta noin vain kasvukeskukseen. Siinä joutuu muuttamaan koko elämäntavan ja ehkä identiteetin", taiteilija täsmentää.

Näyttelyssä on mukana myös kepeitä uutisaiheita, kuten tieto presidenttiparin vauvasta tai laulaja Robinin keikkatauosta. Molemmat on kuvattu sympaattisten eläinhahmojen kautta.

"Heli on työskennellyt helposti lähestyttävällä otteella. Vakavia, isojakin aiheita on käsitelty monesti huumorin keinoin", Flinkman luonnehtii.

"Nämä ovat hyvän mielen töitä", museoamanuenssi Satu Tenhonen täydentää.

Erikoisen näyttelyn töistä tekee se, että niistä ainuttakaan ei ole maalattu kankaalle.

Töiden alustoina ovat olleet esimerkiksi erikokoiset puupalaset, linnunpöntöt, komeron ovi, parkkikiekot ja muu Laaksosen kotoa löytynyt tarpeisto.

"Materiaalivalintojen takana on ehkä luontainen nuukuus, jota nykyään sanotaan ekologisuudeksi. Asun vanhassa talossa, ja sen nurkkiin kertyy kaikenlaista", taiteilija kuvailee.

Materiaalivalinnat vaikuttavat lopputulokseen: puulle maalatessa vuosirenkaat, oksankohdat ja kirveeniskujen jäljet muokkaavat töiden ilmettä.

Erikoisia ovat myös teosten nimet ja luonnehdinnat. Niistä osa hyödyntää Laaksoselle ominaisia murreilmaisuja tai sanaleikkejä: puun runkoihin maalattu neliosainen teos on nimeltään Runkosarja, pääsiäistipuilla täytetty linnunpönttö Kasvukeskus.

"Teoksista ja niiden nimistä löytyy ahaa-elämyksiä", Tenhonen kertoo. "Ne saavat aikaan pohdintaa."

Uuden kokeilemisesta huolimatta Laaksonen ei ole hylkäämässä vanhaa työnkuvaansa. Uusia kirjoja hän on julkaisemassa taas ensi vuonna.

"Kyllä kaikkia irvailuja olen kuullut, että koska sitten levytän", Laaksonen nauraa.

Vaikka laulu-ura jäisi toteutumatta, Henry Flinkman kertoo kävijämäärän ja palautteen perusteella, että maalaukset ovat saaneet hyvän vastaanoton.

"Minulla on sellainen tunne, että tämä ei ole viimeinen taidenäyttely, jonka Heli Laaksonen laatii", museotoimenjohtaja härnää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näin suurimmat puolueet ratkaisevat kaupungistumisen seuraukset

Mitä maalata rikkalapiolle? Rikkaruohoja tietenkin!

MT:n väellä kaksi näyttelyä Helsingissä: Stiina Hovin hevoset huokuvat voimaa, valokuvaaja Sanne Kataisen Peace Dance houkuttelee iloon