Ihmiset & kulttuuri

Islannilla on oma Lauri Markkasensa – syrjäkylässä kasvanut lammaspaimen aloitti koriksen vasta 15-vuotiaana

Ihmiset & kulttuuri 26.01.2018

Nuorukainen nousi lammaslaitumelta Espanjan liigajoukkueeseen vain reilussa kolmessa vuodessa.


Lehtikuva/Roni Rekomaa
Pohjois-Islannista lammastilalta kotoisin oleva Tryggvi Snær Hlinasonin ura muistuttaa komeettaa tai tuhkimotarinaa: hän koski ensi kertaa koripalloon 15-vuotiaana, ja pelasi jo 18-vuotiaana nuorten ja sitten miesten maajoukkueessa, ja vain 3,5 vuotta ensimmäisistä harjoituksista hänet kiinnitettiin Espanjan kärkeen kuuluvaan Valencian joukkueeseen.
Pohjois-Islannista lammastilalta kotoisin oleva Tryggvi Snær Hlinasonin ura muistuttaa komeettaa tai tuhkimotarinaa: hän koski ensi kertaa koripalloon 15-vuotiaana, ja pelasi jo 18-vuotiaana nuorten ja sitten miesten maajoukkueessa, ja vain 3,5 vuotta ensimmäisistä harjoituksista hänet kiinnitettiin Espanjan kärkeen kuuluvaan Valencian joukkueeseen.
Eija Mansikkamäki
Finnur Freyr Stefánsson on vaikuttunut Lauri Markkasesta, mutta valmentaa islantilaisia omintakeiseen pelityyliin.
Finnur Freyr Stefánsson on vaikuttunut Lauri Markkasesta, mutta valmentaa islantilaisia omintakeiseen pelityyliin. "Olemme tarpeeksi tyhmiä ajattelemaan, että voimme pärjätä."

Koripalloilija Lauri Markkanen sai Suomen sekaisin EM-kisoissa viime kesänä.

Hiukan samoin on käynyt 334 000 asukkaan Islannissa. Saarivaltion oma sensaatio Tryggvi Hlinason on 216-senttinen, 20-vuotias nuorukainen, jonka tarina kuulostaa liian satumaiselta – jopa satujen saarelle.

Hlinason kasvoi 11-henkisessä perheessä maatilalla Koillis-Islannissa. Pienessä Pingeyjarsveitin kylässä on 900 asukasta ja tunnin matka lähimpään ruokakauppaan. Jos sää huono, sieltä ei lähdetä minnekään.

Hlinason vietti lapsuutensa ja nuoruutensa paimentamalla lampaita, niittämällä niille heinää ja ajamalla traktoria. Poika harrasti sitä mitä muutkin maalla: yleisurheilua ja moottorivehkeitä. Maalaiselämä ja ruumiillinen työ kasvattivat hänestä vahvan ja vetreän.

"Tein töitä ja harrastin kaikkea mahdollista, liikuin ja sain kehooni liikkuvuutta. Olen tietämättäni valmistautunut tähän koko elämäni", hän on sanonut haastatteluissa.

Tarvittiinkin vain yksi päivä, joka muutti nuorukaisen elämän. Poika oli aloittanut Akureyrin kaupungissa lukion ja aikoi palata digioppeja saaneena maatilalle töihin. Setä kuitenkin vinkkasi 15-vuotiaan kokeilemaan koripalloa, ja nuorukaisen päästyä eksymisen jälkeen lopulta hallille, valmentaja näki heti, että kentällä oli poikkeusyksilö: vahva ja taitava pelaaja, joka ei ollut koskaan koskenut koripalloon, mutta osasi jopa donkata.

Hlinasonin pelityyli oli aluksi hiomatonta, mutta koko ja lahjakkuus korvasivat puutteet.

"Nopea oppimaan, nöyrä, jalat maassa, maalla kasvaneena kova tekemään työtä. Vain taivas on rajana hänelle", maailmalla ammattilaisena pelannut Jón Stefánsson on sanonut nuorukaisesta.

Hlinason olikin nostamassa Islannin U20-joukkuetta kahdeksan parhaan joukkoon ja maajoukkuetta toista kertaa historiassa EM-kisoihin viime kesänä.

Viime kesänä – vain reilut kolme vuotta ensi kosketuksesta koripalloon – Hlinason napattiin Espanjaan Valencian riveihin, ja hän on myös yksi nuorista NBA-lupauksista.

"Tiedän Markkasen, olen seurannut häntä", sanoo MT:n Reykjavikissa tapaama Finnur Freyr Stefánsson.

Hän on valmentanut 20-vuotiaiden miesten U20-maajoukkuetta ja oli sen mukana myös Suomessa viime kesänä. Aiemmin hän on valmentanut naisia, tyttöjä ja nuoria reykjavikilaisessa KR-joukkueessa.

Hlinasonia Finnur Freyr Stefánsson kuvaa Hollywood-tarinaksi: mies tuli ei-mistään ja pelaa yhtäkkiä arvojoukkueessa. Se on hyvän fysiikan, oikean asenteen ja maalaistaustan ansiota, valmentaja kiittelee.

Markkasen ja Hlinasonin erona on tausta: Islannin ihme syntyi pohjoisislantilaisella maatilalla ja paimensi lampaita, kun taas Markkasen suonissa on virrannut korisveri pienestä pitäen: sekä äiti että isä ovat olleet maajoukkuepelaajia, mies itse harrastanut lajia pitkään, joten odotuksiakin oli.

Mutta mikä ihme islantilaisia on siivittänyt menestykseen? Stefánssonin mukaan helppo vastaus on, että olosuhteet ovat hyvät: kentät, valmennus ja harrastusten organisointi, vanhempien ja kuntien tuki, porukkahenki ja terveiden elämäntapojen tuleminen muotiin.

"Mutta on islantilaisilla omat erityispiirteensäkin: olemme tarpeeksi tyhmiä ajattelemaan, että voimme pärjätä. Me vain teemme."

Asenne siis ratkaisee. Pelikentällä se tarkoittaa, että tehdään toisin kuin muut. Jos koossa tai tekniikassa on vajetta, se paikataan vikkelyydellä.

"Koripallossa pelaamme ärsyttävästi, olemme kuin hyttyset vastustajan kimpussa", Stefánsson kuvaa. Monet maajoukkueessa ovat myös pelanneet pitkään ja kasvaneetkin yhdessä.

Haasteena on Islannissakin saada nuoret jatkamaan harrastuksia murrosiän yli. Maan menestys arvokisoissa voi auttaa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT