Ihmiset & kulttuuri

Arvio: Kouvolan teatterissa soi 20-luku iloineen ja suruineen

Ihmiset & kulttuuri 12.02.2018

Suosittuun Ruokarouvan tytär -romaaniin perustuva musiikkinäytelmä on runsasta väri-ilottelua.


Timo Tuviala / Kouvolan teatteri
Pariisilaiset ompelijattaret osallistuvat vuosittain juoksukilpailuun. Chanelin joukkueen teema on tällä kertaa enkelit, ja ompelijat (Rebecca Viitala, Maria Tupala) patistavat Kirstiä (Emma-Sofia Hautala) vaatteiden vaihtoon.

Opiskelijat töräyttelevät vappupillejä ja lakittavat kauniina kimmeltävän Havis Amanda -patsaan. Eletään 1920-lukua Helsingissä, ja koko maailma tuntuu olevan avoin nuorille yliopisto-opiskelijoille.

Hieman varovainen Kirsti Eriksson (Emma-Sofia Hautala) tempautuu rempseän ottosiskonsa Allin (Elina Ylisuvanto) mukana mitä villeimpiin seikkailuihin, lopulta aina Tulenkantajien eksoottisiin juhliin asti. Opinnoistaan epävarma Kirsti tie vie Pariisiinkin, jossa hän ajautuu työskentelemään muotimaailman kovimmassa ytimessä.

Pelkkää iloista charlestonia ja värikkäitä kankaita 1920-luku ei kuitenkaan ole. Itä-Karjalan pakolaiset etsivät paikkaansa uusilla kotikonnuillaan, eikä koskaan voi olla varma, iskeekö tappava tuberkuloosi omaan kotiväkeen.

Vain kahdellatoista näyttelijällä teatteri on onnistunut luomaan ylitsepursuavan ja näyttävät ylistyksen ystävyydelle ja unelmille. Musiikin tahtiin vispaavia nilkkoja katsellessa tahtoisi itsekin heittäytyä tanssin vietäväksi, mutta ei illan aikana kyyneliltäkään vältytä.

Iikka Kahrin luoma musiikki on tarttuvaa, ja se kuvaa osuvasti niin nuorta rakkautta kuin äidin huolta lapsistaan. Lavastus viuhkamaisine korokkeineen ja katosta roikkuvine kankaineen on lumoava. Myös tiuhaan vaihtuvat puvut ovat loisteliaita, ja yleisö tempautuu menneen vuosikymmenen muotileikkiin kuin itsestään.

Hieman alle 2,5 tuntia kestävään näytelmään on upotettu niin paljon yksityiskohtia, että jotkut saattavat hetkittäin pudota kelkasta. Myös hieman väsyneen mies pukeutuu naisen vaatteisiin -naureskelun olisi voinut jättää pois, vaikka se vain taustalla tapahtuukin.

Teatterilla on käynnissä myös kiinnostava kokeilu, jonka puitteissa näytelmä on käännetty venäjäksi. Tietyissä näytelmissä on mahdollisuus saada venäjänkielinen tekstitys pyörimään joko omalle tai teatterilta lainatulle tabletille.

Kaiken kaikkiaan Kouvolan teatterin suoritus on kuitenkin malliesimerkki siitä, kuinka upeaa ja kokonaisvaltaista teatteria maakunnissa tehdään. Tällaista taituruutta on ilo katsoa!

Ruokarouvan tytär Kouvolan teatterissa 12.5. saakka.

Aiheeseen liittyvät artikkelit