Ihmiset & kulttuuri

Maitotilan emäntien Facebook-ryhmä neuvoo vasikan ripulissa, antaa parhaat lomavinkit ja pelastaa parisuhteet

Ihmiset & kulttuuri 13.02.2018

"Miehet ovat loistava keksintö, mutta tähän ryhmään he eivät kuulu."


Kari Salonen
MTK:n järjestöjohtaja Matti Voutilainen pääsi torstaina mukaan maitotilan emäntien ryhmäkuvaan Helsingissä. Emäntien Facebook-ryhmään miehillä ei ole asiaa.
MTK:n järjestöjohtaja Matti Voutilainen pääsi torstaina mukaan maitotilan emäntien ryhmäkuvaan Helsingissä. Emäntien Facebook-ryhmään miehillä ei ole asiaa.
Kari Salonen
Minna Hiiri (vas.), Terhi Unnaslahti, Johanna Heinonen ja Minna Laiho odottivat torstain eduskuntavierailua ja seuraavan aamun hotelliaamiaista.
Minna Hiiri (vas.), Terhi Unnaslahti, Johanna Heinonen ja Minna Laiho odottivat torstain eduskuntavierailua ja seuraavan aamun hotelliaamiaista. "Valmiiseen pöytään on ihana päästä!"

Mikä nauru, puheenpulputus ja halausten määrä! Energia ja elämänilo suorastaan hyökyvät MTK:n kahvioon astuvan yli.

Tältä näyttää, kun 40 samaan Facebook-ryhmään kuuluvaa maitotilan emäntää tapaa toisensa.

Osa on keskenään vanhoja tuttuja, useimmat näkevät toisensa ensimmäistä kertaa. Mutta vaikka ei ole koskaan tavattu "livenä", toisesta saattaa tietää hyvinkin henkilökohtaisia asioita – toisen melkein jo tuntee.

Viime viikon torstai oli ensimmäinen kerta, kun Facebook-ryhmä Maitotilan emännät kokoontui suurella joukolla. Alueellisia tapaamisia on järjestetty, mutta nyt Helsinkiin tultiin maan joka kolkasta.

Matkan päätarkoitus oli vierailla eduskuntatalossa. Sinne päästiin yhden ryhmäläisen, kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen (kesk.) vieraiksi.

"Vain toinen maitotilan emäntä tietää tasan tarkkaan, millaisten ongelmien ja ilonaiheiden ympärillä tiloilla pyöritään."

Näin sanoo kärköläläinen Minna Laiho, yksi ryhmän aktiivijäsenistä.

Vertaistukea ja neuvoja saa parhaiten juuri siltä, joka elää samanlaista arkea. Sellaiselle myös uskaltaa kertoa huolensa, murheensa ja heikkouden hetkensä.

Se oli ajatuksena myös eteläsavolaisella Anne Nygrenillä, kun hän lähes neljä vuotta sitten perusti ryhmän.

Salaiseen ryhmään pääsee vain toisen jäsenen suosituksesta. Pääsyvaatimuksena on päätoiminen maitotilan emännyys. "Se ei riitä, että poikaystävällä on lehmiä ja itse käy muualla töissä", hauholainen Johanna Heinonen täsmentää.

Kun tilalle tulee uusi emäntä ja vanha luopuu tilanpidosta, hän lähtee myös ryhmästä. Näin nuori saa kanavan, jossa uskaltaa olla oma itsensä. Ryhmäläisiä sitoo tiukka salassapitovelvollisuus.

Miehiä ryhmään ei huolita, vaikka he osallistuisivat karjan hoitoon tasavertaisina emännän kanssa.

"Miehet ovat loistava keksintö, mutta tähän ryhmään he eivät kuulu. Naiset ovat kautta aikain hakeneet voimaa toisistaan", Heinonen sanoo.

"Kun puolison kanssa on yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa, tarvitsee kanavan, jossa voi keskustella myös parisuhteeseen liittyvistä hankalista asioista", Laiho korostaa.

"Kuinka monta parisuhdetta ryhmä onkaan pelastanut", Heinonen tokaisee vain osittain leikillään.

Tällä hetkellä ryhmässä on lähes 900 jäsentä – kaiken ikäisiä emäntiä kaikenkokoisilta maitotiloilta ympäri maan. Moni on tehnyt lehmien parissa työtä 30 vuotta, ja porukkaan tiivistyy mahtava asiantuntemus.

"Meille ei ole väliä sillä, minkä meijerin tuottaja olet, minkä värisiä ovat lehmät tai lypsäjä tai minkä firman siementä käytät", Heinonen sanoo.

Hänelle ryhmä on melkein välttämätön osa elämää. "Luen sitä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla."

Ryhmästä löytyy se työyhteisö, joka maatilalta puuttuu.

"Siellä käydään ne kahvitaukokeskustelut, joita muut käyvät työpaikan kahvihuoneessa", kuhmoislainen Terhi Unnaslahti sanoo.

Eniten ryhmässä keskustellaan ammattiasioista.

"Jos vaikka lehmä on maannut kolme päivää ja kaikki keinot on käytetty, ryhmäläisiltä saattaa saada tepsivän neuvon", Heinonen kertoo.

"Ryhmässä aina joku on online", Laiho sanoo. "Sieltä saa apua ja neuvoja minuuteissa, paljon nopeammin kuin jostain puhelinneuvonnasta."

Jokin aika sitten ryhmässä keskusteltiin siitä, kuinka joillakin tiloilla talitiaiset olivat oppineet maitoa tavoitellessaan nokkimaan lehmien utareita, Minna Hiiri Hauholta kertoo. Seurauksen oli vammoja ja utaretulehduksia.

"Eläinlääkäritkään eivät ensin tahtoneen uskoa asiaa todeksi. Ryhmä on siitäkin hyvä, että kun jotain outoa tapahtuu, voi kysyä, onko muille käynyt samoin. Aina löytyy joku, jolle asia on tuttu", Hiiri toteaa.

Kun joku jakaa tiedon toivotun lehmävasikan syntymästä, siitä iloitsee koko yhteisö.

"Ryhmässä ei kukaan sano, että eikö se nyt ole aika tavallinen asia, että maitotilalle syntyy vasikka", Unnaslahti nauraa.

Kiusaamista tai kärhämöintiä ryhmässä ei juuri esiinny, naiset kertovat. "Jos jotain on ollut, yleensä kyse on väärinkäsityksestä ja ne oikaistaan ja sovitaan saman tien."

Elämä ei ole ryhmässäkään pelkkää maitoa. Keskusteluja käydään koulukyydeistä, hyvistä lomakohteista ja ihmissuhteista. Joku suosittelee ihanaa hiusöljyä.

"Siellä on koko elämän kirjo syntymästä kuolemaan", Hiiri sanoo.

Itse hän sai ryhmästä korvaamatonta tukea vaikeassa elämäntilanteessa.

"Yhteen ketjuun sai laittaa positiivisia luonnehdintoja toisista. Sain lukea ihania asioita, joita en silloin jaksanut itsestäni ajatella."

Aiheeseen liittyvät artikkelit