Ihmiset & kulttuuri

Veteraani Suomen-poika Raul Kuutma: ”Elämä vapaassa Virossa on yhtä juhlaa”

Ihmiset & kulttuuri 23.02.2018 Tallinna

Sotaveteraani Raul Kuutma taisteli Suomen armeijassa Viron vapauden puolesta ja melkein joutui Siperiaan sen vuoksi.


TOOMAS VOLMER
Raul Kuutma jäi eläkkeelle teollisuusosaston johtajan tehtävästä maatalousrakennusyhtiöstä. Sitä aiemmin hän oli sellu- ja paperitehtaan yli-insinööri. Diplomi-insinöörin tutkintoon kuului neuvostoupseerin koulutus.

”Se oli mahtava tunne. Se oli mahtava tunne. Sitä tunsi minusta koko kansa”, muistelee virolainen sotaveteraani Raul Kuutma hetkeä, jolloin Viro itsenäistyi toisen kerran vuonna 1991.

Sanoilla hän ei tunnetta täsmällisemmin kuvaile, mutta ilme ja madaltuva hiljainen ääni kertovat paljon.

Vielä enemmän kertoo Kuutman vuonna 1924 alkanut elämäntarina. Elämä on vienyt hänet sotaan Suomeen ja melkein miehittäjän armeijaan. Siperian tuomio oli hiuskarvan varassa.

Haave itsenäisyydestä kesti 52 vuoden miehityksen. Huomenna Viro juhlii itsenäisyyden satavuotispäivää.

”Minä olen onnenpoika, sillä Viro on täyttämässä sata vuotta. Suurin osa kanssani taistelleista on jo toisella puolella rajaa.”

Kuutma tarkoittaa niitä 3 500:aa miestä, Suomen-poikia, jotka lähtivät taistelemaan Viron vapauden puolesta Suomen armeijaan jatkosodan aikana vuonna 1943.

Heitä on elossa Virossa noin 40.

Viro ei valtiona osallistunut toiseen maailmansotaan. Neuvostoliiton ylivoima oli suuri ja häviö olisi voinut viedä koko kansan tuhoon.

Virolaisia kuitenkin soti kolmessa armeijassa. Suomeen lähteneet olivat paossa Saksan kutsuntoja. Tuhansia joutui Saksan ja Venäjän armeijoihin.

Kuutman kaksi veljeä oli Saksan armeijassa. Toinen kaatui Pietarin lähellä 1943. Toinen pääsi takaisin Viroon 1946 syksyllä.

Kuutman sotareissu Suomeen kesti yksitoista kuukautta vuosina 1943 ja 1944.

Virolaiset osallistuivat taisteluihin Karjalan kannaksella. Mielessä oli Suomen puolustamisen lisäksi Viron etu. Suomen-poikien tarkoituksena oli olla Viron puolustusvoimien perusta Suomen jääkäriliikkeen malliin.

”Mentiin Suomeen saamaan taistelukokemusta ja koulutusta Viron puolesta. Suomi koulutti meitä, vaikka Saksa vastusti sitä. Siitä olen kiitollinen. Suomi on hyvä maa, sitä kannatti puolustaa.”

Suomessa kaatui noin 200 Suomen-­poikaa.

Sodan jälkeen alkoivat elämätarinan vaikeimmat vuodet. Saksan tai Suomen armeijassa taistelleita kohdeltiin pettureina. Suomessa taistelleet olivat kansallismielisimpiä, ja heitä neuvosto­valta vihasi eniten. Tavallinen tuomio oli 10–25 vuotta pakkotyötä Siperiassa.

Kotiinpaluun jälkeen Kuutma kutsuttiin pian neuvostoarmeijaan. Hän matkusti sotakomissariaatin luo. Talo oli vanha ja kaunis. Omistajat olivat paenneet.

”Ajattelin oven takana, että nyt on minun kohtalonhetkeni. Jäin eloon, ja nyt olisi mentävä uudestaan sotaan. Ja vielä vihollisen armeijaan. Tein päätöksen, että menen kotiin, tapahtuu mitä tapahtuu.”

Kotimatkalla hän tapasi valtion metsä­alueen päällikön. Tuttu mies Rakverestä kertoi, että metsä­töitä tekevät on vapautettu sodasta.

”Seuraavana päivänä olimme naapurin pojan kanssa metsätöissä.”

Jotenkin elämää piti jatkaa. Kuutma pääsi takaisin teknilliseen kouluun, josta oli lähtenyt sotaan.

”Luokassa oli ollut 40 poikaa, takaisin tuli kymmenen. Muut olivat menneet sodan mukana, kaatuneet tai paenneet ulkomaille.”

Koulussa Kuutman sotatarina ei paljastunut, sillä papereita ei tarkastettu kovin tarkasti. Neuvostoliitto tarvitsi teknistä väkeä jälleenrakentamiseen.

Kuutma oli kertonut olleensa sodan aikana keuhkotaudissa. Siitä piti kuitenkin olla todiste.

”Keuhkotauti oli silloin yleinen. Menin keuhkosairaalaan, valitsin virolaisen lääkärin nimen ja pääsin hänen luokseen. Kerroin hänelle kaiken ja pyysin todistusta. Hän sanoi miettivänsä muutaman päivän. Se oli hänelle vaarallista.”

Lääkäri suostui ja kirjoitti todistuksen ei-aktiivisesta tuberkuloosista, joka vapautti armeijasta.

Salainen poliisi KGB kuulusteli Kuutmaa kolme kertaa. Kerran kuulustelijana oli rakverelainen mies. Kuutma oli ottamassa kuvaa armeijan junasta, joka oli täynnä ruoka­tavaraa. Miliisi pysäytti hänet, ja KGB kuulusteli kuusi tuntia.

”Jos sinulla on kuva, menet Siperiaan”, rakvereläinen sanoi hänelle.

Kuvaa ei ollut.

”Seuraavana päivänä kävin hakemassa kameran takaisin. Jos en olisi mennyt, he olisivat arvanneet, että pelkään. ”

Veljelle kävi toisin.

”Hän tapasi kerran sotakaverin kaupungilla. He joivat oluet, juttelivat ja veli tuli kotiin. Seuraavana iltana sama mies ja KGB olivat oven takana.”

Mies oli jo KGB:n kynsissä. Vuoden päästä veli vietiin, ja hän kaivoi hiiltä 15 vuotta Siperiassa.

Ajat rupesivat muuttumaan Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvulla. Vanki­leireiltä alkoi tulla miehiä takaisin. Suomen-pojista yli 400 oli joutunut Siperiaan. Heistä kuoli noin 150. Moni menetti terveytensä.

Kuutman Suomi-menneisyyttä ei kukaan paljastanut, vaikka moni sen varmasti tiesi. Jostain tuntemattomasta syystä Siperian tuomiolta säästyi myös satamäärin muita Suomen-poikia.

Kuutman johtama veteraaniyhdistys nimittäin löysi Suomen sota-arkistosta 1990-luvulla listan, jossa oli 1 752 Suomen-pojan nimet. Sodanaikaisen Suomen Valtiollisen poliisin keräämä lista toimitettiin Neuvostoliiton valvonta­komissiolle vuonna 1948.

Listaa ei koskaan käytetty, vaikka se olisi langettanut Siperian tuomion jopa tuhannelle virolaiselle. Kuutma kirjoittaa listasta kirjassaan Kaksikymmentä vuotta Viron-Suomen sillalla.

Suomen-yhteys katkesi Neuvostoliiton miehityksen ajaksi. Mutta se ei unohtunut. Suomea seurattiin televisiosta ja radiosta. Kuutma aloitti veteraanityön heti, kun se oli mahdollista 1990-luvun alussa. Työ jatkuu yhä.

Itse asiassa Kuutma oli veteraanien kanssa Suomessa elokuussa 1991, kun Neuvostoliitto alkoi natista. Matkalla oli mukana yli 400 miestä. Silloin paljastettiin Taavettiin jalkaväkirykmentti 200:n muistomerkki.

Mieliala oli korkealla, sillä Virossa oli käynnissä vuonna 1987 alkanut vapautta ennakoiva laulava vallankumous. Sen aikana järjestettiin suuria laulujuhlia, joissa laulettiin isänmaallisia kiellettyjä lauluja.

Kotimatka 19. päivä viivästyi ja mieli­ala laski. Tallinnan satama oli suljettu.

Lopulta epävarmuus jäi lyhyeksi ja Viro itsenäistyi seuraavana päivänä.

Sen jälkeen Kuutman yhteydet Suomeen ovat olleet tiiviit. Vierailuja on veteraanityön ansiosta ollut kymmeniä.

”Suhteet Suomen kanssa olivat hyvät, ja Suomi auttoi monessa asiassa. Suomessa oli myös korkeissa asemissa henkilöitä, jotka eivät halunneet olla mukana tässä prosessissa, mutta se ei merkitse mitään.”

Kuutmalla menee nyt rauhallisesti. Hän on 93-vuotias ja uskaltaa nauttia vapaudesta.

”Minulle elämä on yhtä juhlaa. Olen elossa ja kykenen ajattelemaan ja toimimaan. Käyn kotipaikalla ja vanhempien haudalla sekä Suomen-poikien hautausmaalla, jonka rakentamisen olen järjestänyt.”

Myös terveys on kutakuinkin tallella.

”Kuulo on heikentynyt. Kirjoitushommat ovat vähentyneet, mutta kirjoitan jos asiaa on, ja sitä on.”

Esimerkiksi Suomen pitäisi Kuutman mielestä liittyä Natoon. Tallinnan ja Helsingin välinen tunneli rakennetaan lopulta, hän uskoo.

Kuutma arvelee Viron pohjoismaalaistuvan. ”Arvaan, että Virosta tulee pohjoismainen, jos ei ole vielä. Se on väistämätöntä, sillä yhteydet ovat niin laajat. Tavaranvaihdon ja demokratian vaikutus on suuri.”

Nykyitsenäisyyden 27 vuotta ovat olleet vapauden aikaa. Viro on etsinyt paikkansa maailmassa ja menestynyt.

”Olemme rakentaneet ja edistyneet, olemme Euroopan unionin ja Naton jäseniä, olemme maailman vapaan demokratian yksi varma jäsen.”

Valmis Viro ei ole.

”Rikkauden jako ja verotuspolitiikka eivät ole oikein. Rikkaat maksavat veroja liian vähän. Ja valtiolta palkkaa saavien määrä on mahdottoman suuri. Syntyvyys on liian pieni.”

Kuutma juhlii itsenäisyyttä huomenna Tallinnan kaupungin vieraana.

”Itsenäisyys on Virolle suuri lahja. Tärkeintä olisi, että maailma pääsisi sopuun. Haluaisin elää niin kauan, että olisin varma, että suurta sotaa ei tule.”

Toiveen suhteen hän on pessimistinen. Mahdollista tietysti on, ettei sotaa tule.

”Meillä täällä Pohjolassa pitäisi tukea toinen toista ja auttaa. Olla vaikuttamassa maailmanpolitiikkaan niin paljon kuin mahdollista.”, Kuutma ohjeistaa poliitikoita.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT