Ihmiset & kulttuuri

Lantaa Afrikkaan, liikenteeseen päästökauppa? Lahtelaisprofessori luo isoilla muutoksilla kestävää maailmaa

Ihmiset & kulttuuri 06.03.2018 Lahti

Ruuantuotannon haasteet ovat avainasemassa konfliktien ehkäisemisessä, Helena Kahiluoto uskoo.


Kari Salonen
Kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto mainitsee nuoruudestaan kolme ärsykettä, jotka kannustivat maailman ongelmien ratkaisemiseen: sinilevä, nälänhätä ja muiden ihmisten ymmärtäminen.
Kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto mainitsee nuoruudestaan kolme ärsykettä, jotka kannustivat maailman ongelmien ratkaisemiseen: sinilevä, nälänhätä ja muiden ihmisten ymmärtäminen.
Kari Salonen
Kahiluodon mukaan tieteenalalla pyritään hahmottamaan kokonaiskuvaa: ympäristön ja ilmaston kestävyyteen liittyvien ratkaisujen tulee sopia keskenään yhteen.
Kahiluodon mukaan tieteenalalla pyritään hahmottamaan kokonaiskuvaa: ympäristön ja ilmaston kestävyyteen liittyvien ratkaisujen tulee sopia keskenään yhteen.

Helena Kahiluoto on lajinsa ensimmäinen.

Kun Lappeenrannan teknillinen yliopisto perusti kesällä 2016 kestävyystieteen professorin viran, se oli ensimmäinen laatuaan Suomen historiassa.

"Kansainvälisestikin se on vain kymmenisen vuotta vanha tieteenala", professori lisää.

Alan uutuus ei Kahiluotoa haittaa. Tieteenalalla katse on nimittäin suunnattu tulevaan, ihmiskunnan kohtalonkysymyksiin.

Alan tavoitteena on ymmärtää maapallon kestävyysongelmia ja niiden välisiä yhteyksiä. Sen jälkeen ratkotaan, miten en voi kääntää terveemmille urille.

"Kestävyystiede tarkastelee koko yhteiskunnan muutosta."

Suoria esikuvia Kahiluodolla ei nuorena ollut. Kestävyystieteilijäksi hänet vei halu ratkaista maailman ympäristöongelmat ja huutava epäoikeudenmukaisuus.

Niihin hän muistaa kiinnittäneensä huomiota pienestä pitäen.

"Muistan, kun makasin laiturilla lapsuudenmaisemissa Vesilahdessa, ja ympärillä lellui vihreä sinileväkasvusto. Uimaan ei päässyt."

Muistikuva liittyy 1960-luvun loppuun, jolloin rehevöitymiseen ei vielä puututtu.

Samaan aikaan tuhansia kilometrejä etelämpänä Biafrassa nähtiin nälkää. Kahiluoto leikkasi huoneensa seinälle punaisesta kartongista nälkiintyneen, pöhöttävämahaisen lapsen profiilin.

"Se teki todella ison vaikutuksen. Globaalit kysymykset herättivät huomiota. Niitä jaksettiin kuvata ja katsoa uutisissa", hän muistelee.

Suomalainen sinilevä ja nigerialainen nälänhätä vaikuttavat irrallisilta, mutta asioiden välisten yhteyksien pohtiminen on Kahiluodolle luontevaa.

"Siitähän kestävyystieteessä on kysymys: rakennetaan kokonaiskuvaa."

Professorin mielestä avain maailman kriisien ratkaisemiseen on ruuantuotanto.

"Ruoka on asioiden ytimessä, koska me kaikki tarvitsemme sitä", Kahiluoto kertoo.

"Niinpä menin opiskelemaan kestävää maataloutta Viikkiin, vaikka taustani oli kaupunkilainen."

Hänellä oli jo kytkös maatalouteen. Hänen isänsä hyvä lapsuudenystävä piti maatilaa Vesilahdessa, ja perhe asui kesät tilalla.

Maatilan askareita ja maaseudun arkea tekivät tutuksi myös kaksi parasta ystävää, jotka asuivat naapuritilalla.

"Ajoin traktorikortin ennen ensimmäisiä maatalouden oppitunteja, mikä herätti vanhoissa koulukavereissa hilpeyttä."

Opinnoissaan 1970-luvun jälkipuoliskolla Kahiluoto perusti muiden opiskelijoiden kanssa opintopiirin, jossa pohdittiin kestävyyteen liittyviä kysymyksiä.

"Siinä oli mukana kriittinen näkökulma senaikaiseen tehomaatalouteen ja kytkökset rakennemuutokseen, ilmastonmuutokseen sekä ruuan riittävyyteen ja laatuun."

Haasteita globaalilla ruuantuotannolla riittää. Kahiluodon puheissa singahtelevat rehevöityminen, nälänhätä, pakolaiset, metsien hakkuut ja ilmastonmuutos.

Ongelmille on tyypillistä, että ne kytkeytyvät toisiinsa. Metsien hakkuut kiihdyttävät ilmastonmuutosta, mikä vuorostaan vaikeuttaa maataloutta.

"Ruuan puute laukaisee konflikteja ja saa ihmiset liikkeelle", Kahiluoto korostaa useaan kertaan.

"Arabikevät käynnistyi poikkeuksellisen korkean ruuan hinnan aikaan, ja Syyriassa oli usea menetetty sato ennen sotaa."

Koska ongelmat kytkeytyvät toisiinsa, ne ovat luonteeltaan globaaleja.

Esimerkiksi soijaperäisen rehun käyttäminen karjankasvatukseen vaatii sademetsien uhraamista soijanviljelylle Latinalaisessa Amerikassa, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään.

Siksi paikallisesti tehtävien ratkaisujen pitää sopia keskenään yhteen. Yksi ratkaisu ei saa pahentaa toista tai kymmentä muuta ongelmaa.

Muuttoliike, ilmastonmuutos ja terrorismi ovat puhuttelevia oireita maapallon haasteista. Ympäristö ja yhteiskunta ovat kestävyystieteessä oleellisessa roolissa.

"Jos emme pysty varmistamaan, että ihmiset kaikkialla saavat tyydytettyä perustarpeensa, he tulevat tänne, ja ongelmat on ratkaistava sitten täällä."

Pellottomasta ruuantuotannosta professori innostuu. Esimerkiksi sirkkojen kasvatus ei vaadi peltopinta-alaa – se jää metsien käyttöön tuottamaan happea ja sitomaan hiilidioksidia.

Haastava yhtälö on, että ympäristön kestävyyden vuoksi ravinteiden käyttöäkään ei voi lisätä. Kahiluoto kannattaakin kiertotaloutta.

"Silloin ei tarvitse ottaa uusia ravinteita käyttöön maaperästä vaan kierrätetään sitä, mitä systeemissä jo on."

Kahiluoto ei ajattele kiertotaloutta vain paikallisesti, tilakohtaisesti. Osa suunnitelmista on hyvin suurisuuntaisia.

"Jos mietitään globaalia oikeudenmukaisuutta, meidän pitäisi viedä lannan ravinteita alueille, joilla pelloista on ravinto ryöstöviljelty ja lanta poltetaan energianlähteeksi."

Ylimääräiset, rehevöittävät ravinteet kulkisivat laivoilla tiiviissä muodossa. Ylimääräisten ravinteiden vienti voisi olla lisäansio viljelijälle, Kahiluoto visioi.

Korkealentoisiltakin kuulostavat ideat voivat professorin mukaan saada siivet alleen. Yritykset, kaupungit, ja kansalaiset ovat ketteriä kokeilijoita.

"Olemme päässet yli poliittisesta ajattelusta, jonka mukaan nykymallille ei ole vaihtoehtoja. Ongelmat tulevat syliin. Kaikki tajuavat, että olemme helisemässä ja jotain täysin uutta on keksittävä."

Kestävyystiede ei ole pelkkää ruokaa. Kahiluodon työskentelykaupungissa Lahdessa alkaa yliopiston aloitteesta kolmivuotinen liikkumiskokeilu.

Hankkeen ydin on henkilökohtainen päästökauppa. Vapaaehtoisilla osallistujilla on omat päästökiintiöt, joita he saavat myydä toisilleen – tai joutuvat ostamaan, mikäli omat kiintiönsä ylittävät.

Kokeilu voi tarjota esimerkkiä jopa kansainväliselle päästökaupalle.

Liikkuminen määrittää myös Kahiluodon elämää. Hän asuu Juvalla metsän keskellä järven rannalla kodissa, jossa on kasvattanut kaksi poikaansa.

"Hiihtäminen metsässä ja luistelu järven jäällä ovat talvella tärkeät jutut."

Täysi-ikäisiksi kasvaneet lapset opiskelevat ja toimivat yrittäjinä pääkaupunkiseudulla. Heitä nähdäkseen professorilla on majapaikka Helsingissä.

Kulkeminen tapahtuu junalla. Työpaikka sijaitsee kätevästi näiden kahden paikan välissä Lahdessa, jossa Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on toinen toimipiste.

Suomen lisäksi professorin aikaa kuluu työn merkeissä kehitysmaissa. Kahiluoto on perehtynyt ruuantuotannon haasteisiin Indonesiassa, Nepalissa ja Etiopiassa.

"Nuorena seinälläni oli leikattuna myös Amerikan intiaanien sananlasku: älä tuomitse toista, ennen kuin olet kulkenut kuukauden hänen mokkasiineissaan."

"Pelkkä turistimatka ei riitä ymmärtämään, miten eritaustaiset ihmiset ajattelevat. Töissä pääsee vuorovaikutukseen ihmisten kanssa ja ratkomaan ongelmia käytännössä."

Matkoilla hän on myös nähnyt, miten ihmiset tulivat toimeen vähällä ja olivat kuitenkin onnellisia.

"Sosiaalinen turvaverkko on todella vahva. Se on välttämätöntä, jotta puutteellisessa elinympäristössä voi tulla toimeen."