Ihmiset & kulttuuri

Lomaviikko paimenena poiki valokuvanäyttelyn – "Lampaat olivat vekkuleita tyyppejä"

Ihmiset & kulttuuri 14.03.2018 Tampere

Taina Sahlander pääsi kuvaamaan villavia kesänaapureitaan vuonna 2016. Viikko Kuhmoisten Luutsaaressa oli kuin rauhallinen retriitti.


Kari Salonen
Harrastajavalokuvaaja Taina Sahlander oli kesällä 2016 Metsähallituksen lammaspaimenena. Viikon aikana otetuista kuvista syntyi näyttely, jonka kuvaaja toivoo antavan katsojille rauhaa ja hyvää mieltä.

Vuonna 2016 tamperelaisen Taina Sahlanderin kohdalle osui arpaonni, josta hän oli haaveillut jo muutaman vuoden ajan.

”Se oli melkein lottovoittoon verrattavissa oleva juttu”, Sahlander muistelee.

Hän oli hakenut kolmatta kertaa Metsähallituksen lammaspaimeneksi. Kuhmoisten Luutsaareen pyrki paimentöihin kolmisensataa innokasta, mutta onnetar suosi vain kymmentä. Sahlander oli yksi onnekkaista.

Puolitoista vuotta paimenpestin jälkeen Sahlanderin kerrostaloasunnon keittiön ikkunan takana avautuu maisema lumiseen metsään. Ulkona on rauhallista, vain oksat heiluvat hiljaa tuulessa.

”Tämä on niin metsässä kuin pystyy asumaan, niin että pääsee järkevässä ajassa töihin keskustaan. Kotiin ei kuulu moottoriajoneuvojen ääniä”, Tampereen kaupunginkirjastossa työskentelevä Sahlander sanoo.

Vaikka ulkona ritisee pakkanen, keittiönpöydälle on järjestetty palasia kesästä. Luutsaaressa otettuihin kuviin on tallennettu Sahlanderin lomaviikko autiosaarella yhdessä kymmenpäisen lammaslauman kanssa.

Kesän 2016 paimenpestissään Sahlander majoittui vanhassa maatalossa, jonne tuli sähkö, mutta vesi piti kantaa kaivosta noin kilometrin päästä tuvasta. Peseytyminen hoitui näppärästi järvessä, saaressa kun oltiin.

Lammaspaimenen toimi oli yksinkertainen, mutta tärkeä. Sahlanderin piti päivittäin tarkistaa, että kaikki lampaat ovat kunnossa ja niiden aitaus on ehjä. Rehun ja juoman eläimet saivat ympäristöstään ilman Sahlanderin apuakin.

”Viikko meni muuten hyvin, mutta yksi lammas alkoi ontua, joten soitin lampurille, mitä sille pitäisi tehdä. Ohjeistus oli seurata lampaan vointia, ja parin päivän päästä se olikin jo kunnossa.”

Lampaista Sahlanderilla ei ollut aiempaa kokemusta, sillä hänen lapsuudenkodissaan oli vain lehmiä, kuttuja ja kanoja. Hyvin hän silti pestistään suoriutui.

Koska lammaspaimenen työ ei suinkaan ollut täyspäiväistä aherrusta, jäi Sahlanderille paljon aikaa oleskeluun ja kuljeskeluun. Viikko oli harmaa ja sateinenkin, mutta onneksi aurinko näyttäytyi välillä.

Sahlanderilla oli nimittäin mukanaan myös kamera, jolla hän taltioi kesälomaviikkonsa hetkiä. Kuvia tallentui kameran muistikortille viikon aikana arviolta pari tuhatta.

Valokuvaamista Sahlander on nyt harrastanut kymmenisen vuotta. Paimenviikon aikana hänelle alkoi selvitä, että tästä kokemuksesta voisi hyvinkin syntyä valokuvanäyttely.

Lampaat eivät tuntuneet häiriintyvän niitä sihtailevasta kamerasta, päinvastoin. Muutama tuli uteliaana nuuskimaan linssiä.

Nopeasti Sahlander alkoi erottaa lampaat toisistaan. Joukosta löytyi selvä pomo. Jotkut lampaat taas olivat tavattoman arkoja.

”Oli muutama lammas, joita en päässyt rapsuttamaan sen viikon aikana ollenkaan.”

Kun Sahlander palasi lomaltaan muistikortti pullollaan valokuvia, hän oli yhteydessä Seitsemisen luontokeskukseen. Siellä idea lammasaiheisesta näyttelystä otettiin riemulla vastaan, joten Sahlander ryhtyi töihin.

Näyttelyyn valikoitui kolmisenkymmentä kuvaa. Suurimmissa vedoksissa pääosassa ovat lampaat, pienissä kuvissa Sahlander on kuvannut Luutsaarta niin, että niiden äärellä ikävä Suomen suvea kohtaan syttyy välittömästi.

”Halusin näyttää Luutsaaren monimuotoisuutta, mutta myös lampaiden yksilöllisyyttä ja toisaalta sitä, miten ne ovat porukassa.”

Tällä hetkellä näyttely on esillä Maatalousmuseo Sarassa Loimaalla.

”Toivon, että näyttelyvieraat saavat kuvista samaa rauhaa kuin minä koin saarella ollessani ja oppivat katsomaan lampaita uudesta näkökulmasta.”

Sahlander haluaa välittää kuvillaan myös hyvää mieltä.

”Ainakin minä naureskelin joka päivä lampaiden kanssa, ne olivat minun mielestäni niin vekkuleita tyyppejä.”

Kuvauskohteena lampaat olivat Sahlanderille uudenlaisia, sillä yleensä hän liikkuu luonnossa makrolinssi kameraansa kiinnitettynä. Häntä kiehtovat ympäristön pienet yksityiskohdat, jotka yleensä paljastuvat vasta, kun ne kuvaa oikein läheltä.

Keittiön ikkunan takana avautuvassa metsässä on loputtomasti pikkiriikkisiä kasveja ja niiden yksityiskohtia, joita Sahlander kameroineen etsii. Lumikide saattaa luoda kiinnostavan abstraktin muodon, samoin kasvin irtoava siemen.

Mistä tahansa voi löytää kauneutta. Sahlander seuraakin vaikka kuralätäkön estetiikkaa.

”Vuodenajoista syksy on suosikkini. Pidän siitä, kun luonto alkaa rapistua ja hapertua, alkaa tulla värejä.”

Paljolti makrokuvista syntyi Sahlanderin ensimmäinen valokuvanäyttely vuonna 2013. Mykkä kosketus -kokoelmassa oli muun muassa yksityiskohtakuvia syyslehdistä.

Lähikuvia ottaessa kuvan todellinen luonto ei välttämättä avaudu kuvaajalle heti. Joskus lumoavan yksityiskohdan huomaa vasta, kun kuvan on siirtänyt tietokoneelle. Välillä kuva paljastaa salaisuutensa vielä paljon myöhemmin.

”Kun olin teettänyt yhdestä kuvasta suuren näyttelyvedoksen, huomasin että yhdestä lehdestä katseli ihmishahmo. Se oli hämmentävää. Moni näyttelyvieraskin näki sen.”

Kaikista mieluiten Sahlander kuvaa yksin. Kun tietää, että kukaan ei odota kärsimättömänä tai puhise jatkamaan eteenpäin, voi mieli saavuttaa täydellisen flow-tilan, joka pyyhkii kaiken muun mielestä. Valokuvaaminen on myös sopivaa vastapainoa sosiaaliselle työlle kirjastossa.

Sahlander ottaa kameransa mukaan kävelyilleen lähimetsään. Ne lenkit ovat todella hitaita, sillä vähän väliä on pysähdyttävä katselemaan jotain yksityiskohtaa.

”Sellainen lenkkeilyhän ei paranna kuntoa. Minun piti alkaa juosta, jotta joutuisin jättämään kameran kotiin”, Sahlander nauraa.

Metsähallituksen paimeneksi ei voi päästä kahtena perättäisenä vuonna, mutta jälleen kesäksi 2018 Sahlander laittoi nimensä mukaan arvontaan. Tällä kertaa ei tärpännyt, mutta ehkä ensi vuonna.

Jotkut Sahlanderin tuttavat ihmettelivät, kuinka hän oli valmis maksamaan 400 euroa päästäkseen viikoksi töihin, olkoonkin kuinka kevyttä tahansa. Hänelle se kuitenkin oli unelmien täyttymys.

”Viikko lampaiden kanssa oli tehokkaasti palauttava loma.”

Lampaat ja mää -näyttely Maatalous­museo Sarassa Loimaalla 31.8. saakka.

Juttua korjattu 15.3. Näyttely jatkuu Sarassa 31.8. asti eikä vain kesäkuun loppuun.

Aiheeseen liittyvät artikkelit