Ihmiset & kulttuuri

Lihaa tuottava Anne Kalmari kokee olevansa ympäristön asialla – lypsylehmistä luovuttiin miehen allergian takia

Ihmiset & kulttuuri 22.04.2018

Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari uurastaa sen eteen, että ruuan tuottamisesta maksetaan enemmän kuin monimuotoisuuden suojelusta.


Kari Salonen
Anne Kalmari täyttää 50 vuotta. Kansanedustajana hän on toiminut vuodesta 2007. Nykyään hän johtaa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa.
Anne Kalmari täyttää 50 vuotta. Kansanedustajana hän on toiminut vuodesta 2007. Nykyään hän johtaa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa.
Sini Hakkarainen
Anne Kalmarin tilalla on ylämaankarjaa. Lypsylehmistä luopuminen vähensi työmäärää huomattavasti.
Anne Kalmarin tilalla on ylämaankarjaa. Lypsylehmistä luopuminen vähensi työmäärää huomattavasti.

”Odota hetki”, keskustan kolmannen kauden kansanedustaja Anne Kalmari sanoo ja kaivaa laukustaan korkokengät.

Ne on ujutettava varovaisesti jalkaan kuvauksen ajaksi, sillä nilkka on turvoksissa. Kipsi on poistettu edellisenä päivänä.

Liukastuminen sattui helmikuussa eduskuntatalon edessä. Silloin Kalmari sai maistaa, miksi hänen omien sanojensa mukaan tekeviä käsiä lisäävälle ja byrokratiaa vähentävälle ­sote-uudistukselle on tarvetta.

Leikkaukseen pääsyä olisi pitänyt odotella Helsingissä neljä päivää, mutta lopulta potilaalle järjestyi kyyti Keski-Suomeen saamaan hoitoa.

”Jos operaatioihin pääsy kestää luvattoman kauan, se aiheuttaa kustannuksia toisesta päästä.”

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa luotsaava Kalmari paiskii 12-tuntisia työpäiviä kerrostalojen uumenissa.

Viikonloppuisin kädet ovat syvällä Kivijärven savessa. Kansanedustajalle talikon heiluttelu ja hydrauliletkun vaihto ovat tuttua puuhaa.

Kalmari muistelee ensimmäisen kesäistuntovapaansa alkua juhannuksen korvilla.

”Lähdin hakemaan lypsykarjaa kylätietä pitkin. Aamu-usva leijaili ja linnut lauloivat tien vieressä. Kun mäen päältä kutsuin niitä lehmiä, kävi semmoinen kohahdus, kun ne nousivat ruohosta ylös. Mietin, että tästä ihminen maksaisi.”

Kalmari ehti pyörittää miehensä Riku Kalmarin kanssa maitotilaa 25 vuotta. Sitten mies allergisoitui ja lypsykarjasta piti luopua itkun siivittämänä.

”Se oli kova paikka, koska kyseessä on kotitilani ja siihen­astinen työura viljelijänä oli koostunut maitotilan kehittämisestä.”

Tilalle tuli ylämaankarjaa, jonka nuppiluku ylittää nyt 30. Tähtäimessä on ensialkuun määrän tuplaaminen sitä mukaa, kun vasikoita syntyy.

”Työmäärä on vähentynyt, joten monina viikonloppuina en tee tilan töitä. Kesällä sitten taas korvamerkitsen ja ruokin, koska tykkään touhuta eläinten kanssa.”

Luksukseksi mielletty ylämaankarjan liha tarjoaa kohtuullisen toimeentulon. Asiakkaita liitetään rinkiin sitä mukaa, kun tuotanto kasvaa.

”Hyvä aviomies.”

Kalmarin ei tarvitse kauaa miettiä jaksamisensa salaisuutta.

Pariskunta tapasi lukiossa Saarijärvellä. ”Enempi olen elämästäni ollut Rikun kanssa kuin ilman.”

Myös maaseudun välittömät ihmiset ja luonto lääkitsevät stressiä.

”Asun sellaisessa herrankukkarossa, että kun Kivijärvi-kyltti häämöttää, niin tulee hyvä mieli ja hartiat vaipuvat rentoutuneina alas.”

Ajatus politiikkaan lähtemisestä heräsi aikoinaan järjestötoiminnassa. Ihmiset kehottivat aikaansaavaa Kalmaria pyrkimään Arkadianmäelle. Paikka avautui toisella yrittämällä.

Inspiroivimpia hetkiä ovat ne, jolloin kauan valmistellut asiat nytkähtävät eteenpäin. Vastikään sellainen oli, kun harvaanasutun maaseudun parlamentaarisen työryhmän päätökset varmistivat, että laajakaista saavuttaa pian yhä syrjäisemmät pirtit.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa tapahtuu paljon vielä tällä vaalikaudella. ”Maakuntauudistus, eläinsuojelulaki syksyllä ja EU:n rahoituskauden uudistus”, Kalmari luettelee.

”On tärkeää, että tehdään uudistus, jonka avulla maataloutemme tuottaa lisäarvoa mahdollisimman paljon vähällä byrokratialla. Yritän pitää huolta, että ruuan tuottaminen on keskiössä, eikä pelkästään monimuotoisuudesta huolehtiminen.”

Uransa suurimpana saavutuksena Kalmari pitää hallitusohjelman toteutumista biotalouden osalta. Kalmari veti biotalouden kirjauksia isoimman hallituspuolueen vastuullisena.

”Luonnonvarojen kestävällä käytöllä on saatu kasvua Suomeen ja uskon, että se kasvu jatkuu”, hän toteaa tyytyväisenä.

Toteutuneista tavoitteista Kalmari mainitsee esimerkiksi metsien sukupolvenvaihdosten helpottamisen, puukaupan vilkastumisen ja elintarvikkeiden viennin edistämisen.

”Hallituskauden alussa ­Venäjän vastapakotteet olivat lopettaneet viennin ja mietimme, uskallammeko kirjata 500 miljoonan euron lisäystavoitteen elintarvikesektorin kauppataseeseen. Nyt vienninlisäys on toteutunut.”

Onnistumisen taustalla Kalmari näkee pitkäjänteisen työn suomalaisen elintarviketurvallisuuden hyväksi. Se pitää sisällään niin kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisen kuin eläintuotannon antibiootti- ja salmonellavapaudenkin.

”Ehkä suomalainenkin kuluttaja huomaa, että tuotteet viedään pian käsistä, jos emme itse arvosta niitä. Kauppakin joutuu miettimään, että arvokkaasta tuotteesta pitää saada lisää hintaa tai se mahtuu kokonaisuudessaan maailmalle.”

Kalmari herättelee myös kuntia suosimaan kotimaista. Tehtävää varten hän on laatinut valtuustoaloitepohjia.

Maatalouden tilaan Kalmari ei ole täysin tyytyväinen. Valiokunnan puheenjohtajana hän lupaa paiskia töitä reilujen elintarvikemarkkinoiden eteen ja ohjaamaan maataloustukia lisäarvon tuottamiseen.

Hallituksen norminpurkutalkoot ovat poistaneet maataloudesta toistasataa normia. Kalmarin mukaan niitä pyritään purkamaan lisää sitä mukaa, kun ongelmia tulee ilmi.

Kalmarin omalta tilalta löytyy esimerkki elinkeinoa vaikeuttavasta sääntelystä. Nautoja teurastettaisiin mielellään läheisessä elintarvikekäyttöön hyväksytyssä hirvihallissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista muinaisesta BSE-kriisistä aiheutuneen ylivarovaisuuden vuoksi. Eläimet joudutaan kuljettamaan yli kahden tunnin ajomatkan päähän Pedersöreen, josta ruhot tuodaan takaisin Saarijärvelle paloiteltaviksi.

Kalmari kokee olevansa hyväntekijä kasvattaessaan nautoja, jotka pitävät yllä kulttuurimaisemia ja monimuotoisuutta.

”Usein puhutaan vain metaanipäästöistä ja unohdetaan, että kun lannoitetaan karjanlannalla, ei tarvitse käyttää öljypohjaisia keinolannoitteita. Typpikilon valmistukseen kuluu kilo öljyä.”

Kalmarin mielestä laskelma pitäisi sisällyttää maatalouden päästövähennyksiin. Sama pätee eloperäisten maiden viljelyyn, mikä vähentää typpilannoituksen tarvetta.

”Ylipäätään on surullista, että ilmastonmuutoskeskustelussa syyllistetään metsänomistajia ja viljelijöitä, vaikka juuri he voivat torjua ilmastonmuutosta.”

Kalmari kertoo kantavansa ylpeänä maaseudun puolustajan leimaa otsassaan. Hän puolustaa muun muassa parjattuja parsinavettoja. Niiden lehmät pääsevät ulkoilemaan.

”Eläimet saavat yksilöllisen hoidon ja kuluttajat rapsutetun lehmän maitoa. Pihatoissa on omat hyvät puolensa, mutta itse tuotantotapa ei ole tässä se autuaaksi tekevä asia. Hyvää hoitoa voi saada molemmissa.”

Asiat harvoin ovat mustavalkoisia, vaikka niistä sellaisia yritetään politiikassa usein vääntää.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT