Ihmiset & kulttuuri

WWF:n Rohweder: "Yhteistyö innostaa" – Uusin yhteistyöhanke maaseudulla ovat tierummut

Ihmiset & kulttuuri 26.04.2018

WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder lohduttautuu vaikeissa paikoissa sillä, että asiat voisivat olla myös huonommin.


Ismo Marttinen
"Eläin tulee tai ei tule, mutta silti se kiinnostaa ihmisiä. Tämä on yksi osoitus siitä, että ihmiset tarvitsevat rauhoittumista", toteaa Liisa Rohweder norppakameran suosiosta. Hän osallistui norppalaskentaan Lietvedellä toissa viikonloppuna.

Monimuotoisuuden pysäyttämiseen pitäisi panostaa yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kun huolehdimme luonnosta, huolehdimme samalla itsestämme, toteaa ympäristöjärjestö WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

"Ilmastonmuutoksessa on puhuttu paljon kääntöpisteestä, jonka jälkeen ei ole enää paluuta entiseen. Nyt on sellainen monimuotoisuudessa. Ettei jouduttaisi esimerkiksi pölyttäjien osalta kohtaamaan tilannetta, jossa ruuantuotanto häiriytyy."

WWF ja sen energinen pääsihteeri vaikuttavat niin politiikan kuin talouden piireissä tavalla, josta saatetaan muissa järjestöissä olla jopa salaa kateellisia. Monimuotoisuus on yksi järjestön ensi vuotta varten laaditun vaaliohjelman päätavoitteista.

"Yhteistyö innostaa. Se on parasta työssäni, että yhdessä ihmisten kanssa voi ratkaista maailman polttavia kysymyksiä", tulee ripeä vastaus siihen, mistä into kumpuaa.

"Ja jos tulee huonoja hetkiä, ajattelen, että asiat voisivat olla vielä huonommin, ellei mitään olisi tehty. Se pitää myös muistaa."

Rohweder on taustaltaan kauppatieteiden tohtori erikoisalanaan kestävä kehitys.

"Ympäristön monimuotoisuus ja kestävyys on ihan samanlainen asia kuin kansantalouden hoito. Nyt eletään velaksi ja nostetaan lainaa joka vuosi, vaikka luonnon ekologinen velka pitäisi myös saada tasapainoon."

Vastakkainasettelu ei Rohwederin mukaan ole tie, jota kulkien siihen päästään.

"Katsotaan, missä ollaan samaa ja missä eri mieltä. Sitten keskustellaan. Pitää ymmärtää toisten erilaisia näkemyksiä."

Vaikka WWF:ään kohdistuu viljelijä- ja metsänomistajapiireissä myös epäluuloja, järjestön pääsihteeri kokee yhteistä löytyvän ilahduttavasti koko ajan enemmän.

Itämeren paras viljelijä valitaan kahdeksannen kerran. Kisa on voitettu Suomeen jo kahdesti, mistä Rohweder toteaa Suomen järjestön olevan todella ylpeä. Kosteikkojen rakentamisesta, suojakaistoista ja talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä ropisee myös kiitosta tiloille.

Metsänomistajien tilaisuuksissa kierretään ja keskustelu järjestön metsäoppaasta käy vilkkaana.

Uusin yhteinen urakka maaseudulla ovat tierummut. Virtaavien vesien noin 90 000 rummusta vain joka kolmas toimii riittävästi. WWF:n projekti on koettu pääsihteerin mukaan maanomistajien ja Suomen tieyhdistyksen piirissä hyvin tarpeelliseksi.

"Monet rummut ovat väärällä korkeudella, eivätkä kalat pääse puroissa kutualueille. Tämä on myös tärkeää tulvien torjuntaa, kun sateisuus lisääntyy ilmaston lämmetessä."

Punainen liha on silti aihe, jossa keskustelu jämähtää helposti vastakkaisiin leireihin. MT:n lukijakunnassa ja tuottajajärjestössä moni nousee siitä niin sanotusti takajaloilleen, koska Suomen ilmasto ja maaperä suosivat nurmivaltaista tuotantoa.

WWF:ssä nähdään, että järjestön ruokaoppaita ei ole välttämättä luettu kunnolla. Kuluttajia kannustetaan syömään vähemmän lihaa, mutta koko lihansyöntiä ei suinkaan tuomita. Lihaopas kiinnittää ennen kaikkea huomiota sademetsien raivaamiseen naudanlihan ja soijan tuotantoon.

"Miten saataisiin lisää luonnonlaitumilla tuotettua lihaa? Mikä organisaatio lähtisi edistämään sitä?" Rohweder haastaa.

Samaan syssyyn hän kuitenkin toteaa yksioikoisesti, että runsas lihankulutus on selitys sille, miksi ruoka aiheuttaa Suomessa ja Ruotsissa viidenneksen kaikista ilmastopäästöistä. Sitten hän ikään kuin huomaa itsekin astuneensa lihakeskustelun perusasetelmaan ja palaa pohtimaan, miten edetä:

"Pitäisi yhdessä kehittää viestiä niin, että kerrotaan ruuasta kokonaisvaltaisemmin – ei vain niin että on lihaa tai kalaa tai kasviksia. Ruoka, jonka alkuperä tunnetaan ja jolla on tarina, selvästi kiinnostaa nyt ihmisiä."

Kuluttajien kiinnostusta tulisi syventää niin, että se näkyy myös arjen valinnoissa: "Me suomalaiset olemme aika kilttejä kuluttajia. Ruotsalaiset boikotoivat herkemmin tuotteita, joita ei ole tuotettu vastuullisesti."

Suomi on sitoutunut kansainväliseen sopimukseen, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden heikentyminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä. Siihen ei ylletä, vaikka takarajaa on jo kertaalleen siirretty.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n viimeinen arviointi on parin vuoden takaa. Silloin lajiston uhanalaistuminen oli hidastunut metsissä ja kulttuuriympäristöissä, mutta kiihtynyt soilla, vesistöissä, rannoilla, kalliolla ja tuntureilla.

Liisa Rohweder kantaa silti huolta erityisesti talousmetsien monimuotoisuudesta, kun hakkuumääriä nostetaan. Samaan aikaan luontomatkailu lisääntyy. Lisäksi metsien yhteydestä ihmisten terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin on saatu yhä selvempiä tutkimustuloksia.

Rohwederin mukaan metsäneuvontaa ei edelleenkään suunnata tarpeeksi metsänomistajien arvojen mukaan niin, että jatkuvapeitteisissä talousmetsissä taloudellista tulosta ja monimuotoisuutta edistettäisiin rinnan.

"Muutokset ovat liian hitaita. Esimerkiksi lahopuuhan on elämän kehto, mutta niiden määrä on edelleen vähäinen."

Suojeluun tarvittaisiin myös lisää rahaa. WWF toivookin jatkoa MTK:n kanssa onnistuneelle vaikuttamiselle Metso-rahoituksen nostossa.

Metsähallitukselle menee myös selvä viesti: "Metso-kelpoisiin metsiin ei tulisi kajota. Se olisi valtiolta selvä teko, miten edistää ekologisen velan pienentämistä."

Liisa Rohweder saa voimansa niistä hetkistä, kun porukassa otetaan edistyksen askelia. "Voimattomuus tulee väliin siitä, että pitäisi saada muut ymmärtämään kiire – se, ettei ole aikaa lykätä muutosta."

Parhaisiin puoliin kuuluu pääsihteerin mukaan yhteishenki luonnon puolesta toimittaessa. Talkooleireille ja vapaaehtoistoimintaan osallistuu ihmisiä kaikista ikäluokista, ammateista ja koulutustaustoista.

Yhteensä talkoolaisia on järjestön rekisterissä liki yhdeksän tuhatta. Suurin osa heistä osallistuu öljyntorjuntaryhmiin.

Rohweder palaa pohtimaan, onko suomalaisessa ympäristökeskustelussa liikaa vastakkainasettelua. Suomen hyvä puoli, mutta myös sen ongelma, on pieni koko. "Suomi on vähän kuin perhe. Joka perheessäkin kuuluu keskustella", hän vertaa.

"Jos olisimme aina samaa mieltä, olisimmeko tarpeeksi kunnianhimoisia? Ratkaisut haastavat meitä mutta ne vievät myös meitä eteenpäin."

Aiheeseen liittyvät artikkelit