Ihmiset & kulttuuri

Vastuullinen vaatekuluttaja hankkii, hoitaa ja luopuu kestävästi – jo pari prosenttia elastaania tekee vaatteesta vaikean kierrätettävän

Trashionista Outi Pyy puhuu nyt myrkyttömän mutta huolellisen pyykinpesun puolesta. Muodin massakuluttamisesta kärsivät kaikki: tehtaiden työntekijät, luonto ja kuluttajat.
Juho Leskinen
Outi Pyy tuli tunnetuksi kierrätysmateriaaleja hyödyntävistä vaatteistaan. Hän on koulutukseltaan mittatilausompelija.

”Se reissu oli käänteentekevä. Täydellinen kulttuurishokki.”

Vaatesuunnittelija, bloggari ja kouluttaja, trashionistana tunnettu Outi Pyy vieraili Kiinassa vuonna 1998. Vaikka hän oli matkaa ennen matkustanut paljon Euroopassa, Kiinan vaatetehtaat tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

”Hallissa oli todella kuuma ja 50 ompelijaa ompeli samaa kymmenen sekunnin saumaa koko päivän. Vaatteet kertyivät ihmisen kokoisiksi pinoiksi”, Pyy kertoo.

”Kyseessä ei ollut mikään hikipaja, vaan ammattimainen ja siisti paikka. Vaikka kukaan ei erityisesti kärsinyt, tajusin, mitä etuoikeus tarkoittaa. Itse en olisi selvinnyt siellä hengissä edes yhtä päivää.”

Hän lähti Kiinaan opiskelujensa harjoittelujaksona. Pyyn äiti teki uransa urheiluvaate­firman ostajana ja järjesti reissun kahden tehtaanomistajan perhemajoituksena.

”Matka käänsi ajatteluni. Sen jälkeen en pystynyt osallistumaan muotialaan perinteisesti. Jouduin keksimään muita tapoja.”

Pyy päätyi vaatealalle hieman vahingossa: hän kertoo olleensa lapsena todella epämuodikas. Lukiossa pukeutumiskokeilut kiinnostivat, erityisesti se, miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat samaan henkilöön eri vaatteissa.

Pyy otti lukiossa jotain käsityökursseja ja teki himoamiaan vaatteita itse työväenopiston kursseilla.

Lukion jälkeen yhteishaku meni huomaamatta ohi ja Heinolan käsi- ja taideteollinen ammattikorkeakoulu oli ainoa yhteishaun ulkopuolella oleva oppilaitos. Sinne Pyy pääsi toisella hakukierroksella.

”Valmistuin sieltä mittatilausvaatteiden ompelijaksi. Koulu oli todella hyvä ja siellä oli myös laaja kirjasto, jossa tutustuin kierrätysmateriaaleista valmistettuihin vaatteisiin.”

Valmistuttuaan Pyy sai työpaikan farkkumerkin maahantuojalta, Dieseliltä. Bloginsa hän perusti vuonna 2007, ensimmäisten suomalaisten bloggarien aallossa.

”Netti mullisti tiedon hakemisen ja jakamisen. Perustin blogin, koska halusin tuoda kestävyyttä esiin muotibisneksessä ja jakaa ideoita kierrätysmateriaalien hyödyntämisessä käsitöissä.”

Pyy on suunnitellut ja tehnyt kierrätysmateriaaleista uniikkeja vaatteita ja asusteita, esimerkiksi juhlapukuja. Näyttelijä Laura Birn käytti nahkatakeista Pyyn ohjeella valmistamaansa iltapukua Linnan juhlissa vuonna 2012.

Samana vuonna julkaistiin Pyyn Trashion!-kirja, joka sisälsi ohjeita vaatteiden muokkaukseen ja materiaalien uudelleenkäyttöön.

Kirja oli iso projekti.

”Se oli urallani tietynlainen päätepiste tee se itse -projektien osalta. Nyt haluan puhua tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksista ja siitä, miten kuluttajat voivat tehdä eettisempiä ja ekologisempia valintoja.”

Kuluttaja onkin merkittävä vallankäyttäjä. Vaatteen alkuperään on tärkeää kiinnittää huomiota, mutta suuri merkitys on myös vaatehuollolla.

”Pyykin peseminen ja tekstiilin jatkokäsittely ovat erittäin tärkeitä, niistä syntyy noin 30 prosenttia vaatteen ympäristökuormasta. Kuluttajan on huollettava vaatetta vastuullisesti.”

Hän vertaa pyykinpesua ruuan­laittoon: siinäkin lämpötiloilla ja käytetyillä aineilla on suuri merkitys lopputulokselle.

”Tahrojen poistossa on tiedettävä, mitä ainetta tahra on, mitä materiaalia vaate on ja kuinka kauan tahra on ollut vaatteessa. Pyykkikone ei ole mikään piika eikä yksi tahranpoistoaine tai pesuaine pysty poistamaan kaikkia tahroja, ainakaan ympäristöystävällisesti.”

Kun vaatteen pesee oikein ja korjaa tarvittaessa, sen käyttöikä voi pidentyä jopa vuosikymmeniä.

Lopuksi vaatteesta on osattava luopua oikein.

”Vain noin 10–15 prosenttia hyväntekeväisyyteen lahjoitetuista tekstiileistä on myyntikelpoista. 35 prosenttia sopii kuitukierrätykseen eli materiaali on uudelleen käytettävissä. Tähän sopivat yhtä kuitua sisältävät tekstiilit: sataprosenttinen villa, puuvilla tai polyesteri”, Pyy kertoo.

”Sekoitteet sekä likaiset ja rikkinäiset tekstiilit ovat valtavan suuri ongelma. Niille teollisuus ei juurikaan löydä kannattavia käyttökohteita.”

Erityisen hankalaa on tekstiiliin joustavuuden vuoksi lisättävä elastaani, joka on muovia. Jo muutaman prosentin elastaaniosuus estää puuvillakuitujen kierrättämisen uudeksi langaksi.

”Noin puolet keräyksiin päätyvistä käytetyistä vaatteista on todella tahraisia, sekoitekuituja tai sisältävät elastaania. Silloin ne yleensä päätyvät Euroopassa hyödyntämisen sijaan bulkkina myytyinä kehitysmaihin, mikä ei ole kestävää kierrätystä.”

Afrikassa vaatteita myydään eteenpäin esimerkiksi toreilla. Lopuksi ne päätyvät jätteeksi kaatopaikoille tai muualle ympäristöön.

Paikalliset saattavat jopa käyttää niitä polttoaineena esimerkiksi ruuanvalmistuksessa, jolloin niiden sisältämät haitalliset kemikaalit haihtuvat myrkkykaasuina hengitysilmaan.

”Tällä hetkellä käyttöön kelpaamattoman elastaanivaatteen vastuullisinta kierrätystä on sen poltto energiana Euroopassa. Tämä on tietysti hirveää tuhlausta, koska silloin esimerkiksi puuvillan valmistukseen käytetty vesi on menetetty”, Pyy kuvailee.

Nyt osa Afrikan maista on kieltäytynyt käytetyn tekstiilin maahantuonnista. Kiina puolestaan ei halua enää käsitellä muiden maiden muovijätettä.

Tekstiilien valmistus siirtyy Kiinan elintason noustessa yhä enemmän Afrikkaan.

”Se on hyvin ongelmallista, koska tekstiiliteollisuus on erittäin janoinen bisnes. Tekstiiliteollisuus käyttää valtavat määrät makeaa vettä – yksi farkkupari vastaa 10 000 litraa makeaa vettä.”

Kun vesi juotetaan ihmisten ja peltojen sijaan vaateteollisuudelle, ei ole Pyyn mukaan mikään ihme, jos syntyy sosiaalista epävakautta, jopa sisällissotia.

”Niin kauan, kun ostat halpoja tekstiilejä, tuet sosiaalista epävakautta ja modernia orjuutta.”

Muodin vakavista ympäristö­vaikutuksista puhuminen ei ole helppo ammatti. Pyy on miettinyt alanvaihtoa moneen otteeseen.

”Koen, että keskustelun jatkaminen on velvollisuuteni. Haluan tarjota vaatteiden kuluttajille konkreettisia ohjeita siihen, mitä hänen pitäisi tehdä.”

Muodin massakuluttaminen ei ole hyväksi kuluttajillekaan.

”Jokainen nainen tietää, miten epämiellyttävää ja hankalaa sopivien ja toimivien vaatteiden löytäminen voi olla. Kun on kerran löytänyt hyvän vaatteen, sitä pitäisi pystyä käyttämään mahdollisimman pitkään.”

Pyy suositteleekin tukemaan paikallisia yrityksiä ja ompelijoita teetättämällä heillä muitakin kuin juhlavaatteita – arjen perusvaatteita. Silloin ne istuvat varmasti juuri sinulle, ne on valmistettu laadukkaasti, ja niiden käyttöikä on pitkä.

Katso myös video:

Video: Outi Pyy näyttää, kuinka teet itse nestemäisen pyykinpesuaineen

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomalaisista tekstiilialan yrityksistä yksi kolmesta menestyy, yksi tekee tappiota

Biopussien ja kestokassien ympäristövaikutus voi yllättää – pahamaineinen muovikassi saattaa sittenkin olla kaikkein ekologisin valinta

Näin valitset vastuullisen vaatteen – tällä viikolla tehdään vaatevallankumous kuudetta kertaa