Ihmiset & kulttuuri

Lapsettomuuden kriisi voi toistua vanhemmalla iällä, kun läheiset saavat lastenlapsia

Lapsettomien yhdistys Simpukka on lohduttanut lapsettomuudesta kärsiviä 30 vuotta. Puheenjohtaja Minna Wikströmiä onnisti lapsettomuushoidoissa.
Kari Salonen
Lapsettomuushoitojen aikana Minna Wikström ja hänen miehensä ammensivat voimaa luonnosta, liikunnasta, suomalaisen designin keräilystä ja harrastusluonteisesta opiskelusta. Nyt Wikström luotsaa Simpukkaa, joka järjestää vertaistukea lapsettomille ja julkaisee lehteä.

Omakotitalon pihassa on trampoliini ja autokatoksen seinustaan nojaa vaaleanpunainen lastenpyörä. Mitä ihmettä, asuuko täällä lapsia?

Lapsettomien yhdistys Simpukan puheenjohtaja Minna Wikström, 40, avaa oven valoisaan kotiinsa. Hän on niin sanottu lapsellinen lapseton. Tukiyhdistyksen jäsenistössä on sellaisia paljon. Lapsettomuuden kokemus harvoin katoaa, vaikka onnistuisikin saamaan kauan kaivattuja jälkeläisiä.

Pieksämäellä, kaksilapsisessa perheessä varttunut Wikström ei nuorempana haaveillut isosta perheestä, eikä ollut erityisen lapsirakas. Monien tapaan Wikströmkin ajatteli jättää lastenhankinnan kypsemmälle iälle. 25 vuotta täytettyä sisäinen kello alkoi kuitenkin tikittää.

Kuten yleensä, lastensaannin vaikeus tuli yllätyksenä. Ovulaatioiden mittaamisesta ja peittojen heiluttelun ajankohdan suunnittelusta tuli arkea. Lopulta pari hakeutui lapsettomuushoitoihin. Ennen niiden alkua Wikström huomasi yllättäen olevansa raskaana.

Vuonna 2008 perheen esikoinen syntyi kuolleena. Suru oli musertava ja pelko lapsettomaksi jäämisestä vyöryi yli.

"Yhtäkkiä oli 30 vuotta plakkarissa, eikä kauan odotettu lapsi tullutkaan perheeseemme."

Tarve vertaistuelle heräsi. Wikström etsi kohtalotovereita ensin blogeista ja löysi sitten Simpukan. Yhdistys toimii suuren joukon äänitorvena, sillä yksi viidestä pariskunnasta kokee lapsettomuutta jossain elämänsä vaiheessa.

Vuonna 2010 lapsettomuushoidot tuottivat vihdoin tulosta. Perheeseen syntyi terve tyttö, vaikka raskausaikaa varjostikin jatkuva huoli.

Pian pariskunta alkoi toivoa tytölle sisarusta. Wikström piikitti jälleen hormoneita ja ravasi hoidoissa. Tällä kertaa ne eivät tuottaneet tulosta. Koeputkihedelmöityshoitojen saldona oli yksi keskenmeno.

Wikström ja hänen miehensä päättivät, että kymmenisen vuotta kestänyt murehtiminen riitti. Oli aika suunnata aika ja rahat johonkin muuhun ja keskittyä nauttimaan elämästä yhden lapsen kanssa.

"Mehän olemme hirveän onnekkaita. Tämä ekaluokkalainen on meille maailman keskipiste. En voi samaistua ihmiseen, joka ei ole saanut lasta, vaikka tiedän sen luovuttamisen tunteen."

Wikström tiedostaa, että lapsettomiksi jääneillä kriisi voi toistua hedelmällisen iän jälkeen, kun kaverit alkavat saada lapsenlapsia. Silloin joutuu taas läpikäymän tunteen, että "tätäkään minä en kokenut".

Lapsettomuuden kokemus kulkee mukana loppuelämän ja ulottuu kaikkiin perheenjäseniin.

"Tytär kysyi juuri pari päivää sitten, että mitä se oli joitakin vuosia sitten, kun sinä pistit mahaan piikillä. Olemme avoimesti puhuneet asiasta ja käymme isosiskon haudalla. Tytölle on luonteva asia, että jotkut tarvitsevat apua lasten tekemiseen, eikä hän voi saada sisarusta."

Elämäntilannelapsettomuus on kasvava ongelma. Wikström viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jossa 35-vuotiailta kysyttiin syytä lapsettomuuteen. Miehistä puolet ja naisista liki 40 prosenttia kertoi, ettei ole löytynyt sopivaa kumppania.

"Puhutaan sen ikäisistä naisista, joilla fertiliteetti laskee jyrkästi."

Wikströmin mielestä hedelmällisyyden laskua pitäisi pitää esillä opetuksessa ja terveydenhuollossa.

"Nykypäivänä julkkikset saavat lapsia hyvinkin varttuneina. Harvemmin paljastetaan, että todennäköisesti on käytetty lahjamunasoluja. Yli 42-vuotiaista käsittämättömän pieni määrä voi saada biologisia lapsia ja hoidoillakin vain parikymmentä prosenttia."

Wikström kaipaa Suomeen perhepolitiikkaa, joka kannustaisi kansalaisia lisääntymään hedelmällisessä iässä.

Simpukan 1 500-päisessä jäsenistössä on sekä miehiä että naisia. Usein pariskunnat liittyvät yhdistykseen yhdessä. Heiltä on kysytty lapsettomuuden vaikutuksia parisuhteeseen. Avioerot eivät ole yleisempiä kuin muun väestön keskuudessa. Jos ero on tullut, ei ensisijaisena syynä usein ole lapsettomuus.

Wikströmin mukaan kokemus ennemminkin lujittaa suhdetta. Vastoinkäymisten jälkeen tuntuu, että kumppanin kanssa selviää mistä vaan.

Simpukka järjestää parisuhdepäiviä ja Rikasta minua -viikonloppuja, jotta ihmiset muistaisivat huolehtia parisuhteestaan.

Wikströmin vetämissä tilaisuuksissa on käynyt ilmi, että miesten kokemukset lapsettomuudesta ja hoidoista ovat keskenään hyvin samanlaisia.

"Usein he kokevat olevansa hieman ulkopuolisia, eivätkä tiedä, mitä missäkin kohtaa pitäisi sanoa ja tehdä."

Vertaistukiryhmät antavat monelle eväitä kumppanin tukena toimimiseen puolin toisin.

Simpukassa seurataan, mitä sote tekee lapsettomuushoidoille. Erikoissairaanhoidon keskittäminen eriarvoistaa eri puolilla asuvia. Esimerkiksi Joensuusta lopetettiin hoidot ja siirrettiin Kuopioon. Matkat venyvät pitkiksi.

Eriarvoistavaa on sekin, ettei julkinen puoli tee lahjasoluhoitoja. Se on etenkin sateenkaariperheiden ongelma, jotka joutuvat turvautumaan kalliisiin yksityisiin hoitoihin. Wikström ei myöskään ymmärrä, miksi sijaissynnytys kiellettiin Suomessa kymmenisen vuotta sitten. Ulkomailla niin sanottuun kohdunvuokraukseen liittyy eettisiä ongelmia, mutta Suomessa olisi edellytykset hoitaa asiat kunnolla.

Pääsääntöisesti lapsettomien asiat ovat Wikströmin mielestä Suomessa hyvin. "Ihmiset pääsevät laadukkaaseen hoitoon pienin kustannuksin."

Tosin klinikoiden lapsettomuushoitojen onnistumisprosentit vaihtelevat suuresti. Jossakin onnistuu vain 12 prosenttia hoidoista, kun taas toisaalla 30 prosenttia asiakkaista saa lapsen.

"Valinnanvapauden kannalta olisi tärkeää julkistaa tilastot, jotta hoitotuloksia pääsisi vertailemaan."

Lapsettomuus näyttäytyy maaseudulla erilaisena kuin suuremmissa kaupungeissa. Simpukan jäsenistössä jakolinja menee niin, että Etelä- ja Länsi-Suomi ovat aktiivisia alueita ja Itä- sekä Pohjois-Suomi hiljaisia alueita.

"Mitä pienemmille paikkakunnille mennään, sitä yksinäisempää lapsettomuus on. Ei siitä puhuta. Lapsettomuuteen liittyy häpeäntunne kyvyttömyydestä onnistua maailman luonnollisimmassa asiassa."

Wikströmillä on vinkki lapsettomuudesta kärsivien läheisille. "Unohtakaa hyvät neuvot. Ne on varmasti jo kuultu ja mietitty. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella."

"Lapseton ei välttämättä kykene kriisin keskellä tulemaan joka ikisiin babyshowereihin tai tapaamisiin, joissa on lapsia mukana. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänet pitäisi jättää kutsumatta."

Simpukassa Wikström on nähnyt lapsettomuuden kirjon. Siitä kärsitään niin uusperheissä, sinkkutalouksissa kuin sateenkaariperheissäkin. Heitä kaikkia voi muistaa lapsettomien lauantaina, jota vietetään äitienpäivän aattona.

Simpukan vuosijuhlat lapsettomien lauantaina 12.5. klo 17.30 ravintola Palemassa Helsingissä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uutissuomalainen: Puolet suomalaisista sallisi sijaissynnyttämisen, naiset hieman sallivampia

Lapsitoive kuljettaa Ouluun Utsjoelta saakka – Suomessa julkisen puolen hedelmöityshoidot on keskitetty viiteen yliopistosairaalaan

Yhä useampi lapsi saa alkunsa maljalla – hedelmöityshoidot ovat merkityksellisiä syntyvyyden kannalta