Ihmiset & kulttuuri

Antaa palaa, kun siltä tuntuu, kannustaa Katri Helena

Ihmiset & kulttuuri 22.06.2018

Katri Helena viettää tänä vuonna 55-vuotistaiteilijajuhlaansa. Uran alku ei ollut sattumaa, vaan nuori tohmajärveläistyttö pyrki määrätietoisesti iskelmälaulajaksi. 72-vuotiaan artistin kesä kuluu keikkaillen.


Kari Salonen
"Ilo on sallittua, se on välttämätöntä", sanoo Katri Helena, joka tunnustautuu myönteisyyden matkasaarnaajaksi.
Kari Salonen
55 vuoteen artistina mahtuu paljon, vaikeitakin vaiheita. Silti kaiken yli kantaa kiitollisuus.
55 vuoteen artistina mahtuu paljon, vaikeitakin vaiheita. Silti kaiken yli kantaa kiitollisuus. "Olen niin kiitollinen näistä kaikista vuosista", Katri Helena sanoo.

Voisi kuvitella, että kun takana on 479 äänitettyä laulua ja valtava määrä superhittejä, 480. biisi menisi purkkiin rutiinilla. Mutta ei.

"Jännitti!" Katri Helena tunnustaa yllättäen.

"Studiossa jännitti, saanko siihen lauluun vielä iloa", Katri Helena täsmentää. Sillä ilo on se, mitä hän on halunnut laulullaan jakaa.

Ei huolta, äänessä soi yhä ilo ja valo. Ja rakkaus elämään.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 55 vuotta siitä, kun Katri Helena oli ensimmäisen kerran studiossa ja keikkaili yhtyeen kanssa. "Olen niin kiitollinen näistä kaikista vuosista", hän sanoo.

Se, että 17-vuotias tohmajärveläistyttö päätyi iskelmälaulajaksi, ei suinkaan ollut sattumaa. "Olin määrätietoinen ja unelmoin niin voimakkaasti. Unelmat luovat tilaisuuksia", Katri Helena toteaa.

Kauppakoulussa Joensuussa luokan pojista pari soitti Gunnar Pedersenin yhtyeessä, jossa oli jo solisti. "Sanoin heille, että osaan kaikki nämä laulut, siltä varalta, että jossain tilanteessa tarvitsette solistia", Katri Helena muistaa.

"Jotenkin siinä kävi niin, että he sitten tarvitsivat solistin ja sain pestin kesäksi."

Pedersenillä oli yhteyksiä Helsinkiin levy-yhtiöön ja hänellä oli myös Katri Helenalle sopiva kappale. "Hän esitti levy-yhtiölle, että tässä olisi teille laulu ja tyttö."

Poikien kuvat -kappale levytettiin elokuussa 1963.

Pohjoismaisen Sähkön studiolla Helsingissä touhu oli hiukan toisenlaista kuin nykyään. Kaiku otettiin rappukäytävän kautta. "Jos joku kulki rappukäytävässä, otos meni uusiksi", Katri Helena naurahtaa.

Maaliskuussa 1964 levytettiin Puhelinlangat laulaa, ja tähti oli syttynyt.

Katri Helena kävi keväällä kauppakoulun loppuun ja pääsi levy-yhtiön konttoriin pariksi kuukaudeksi juoksutytöksi.

"Sen jälkeen en ole sitten oikeita töitä tehnyt", laulaja toteaa.

Keväällä julkaistu Jos se on palavaa -kappale on tehty Katri Helenalle juuri tähän juhlavuoteen. Sopivaa laulua etsittiin pitkään. Lopulta sanoja vielä muokattiin Katri Helenan toiveiden mukaan.

"Jos se on palavaa, mitä sitä sammuttaa", hän laulaa.

"Se on se, mitä haluan sanoa ihmisille: Antaa palaa, kun siltä tuntuu", Katri Helena toteaa. "Mitkä asiat elämässä tuntuvat oikeilta, niihin pitää satsata."

Se on ollut Katri Helenan punainen lanka koko elämän ajan. Uraa ei ole leimannut suunnitelmallisuus, vaan oikeisiin asioihin tarttuminen.

"Joskus matkan varrella olen tehnyt asioita vain näyttääkseni jotain, eivätkä ne jutut ole kantaneet. Mutta niistäkin on aina oppinut jotain. Hiteissä ei ole ollut väkisin tehdyn makua. "

Nyt, 72-vuotiaana, Katri Helena on oman tiensä kulkija. Nuorta, omaa tietään etsivää Katri Helenaa katsoessaan hän näkee nuoren iskelmätähden maneerit ja tarpeen miellyttää muita.

"Itsenäistyin aika myöhäisessä vaiheessa. Vasta myöhemmin tulivat kysymykset: Kuka olen, mitä varten olen täällä."

Uran alkuun liittyy monia kiitollisuuden aiheita. "Minulla on ollut ympärillä paljon hyviä ihmisiä opastamassa ja auttamassa. Aina olen saanut tehdä hyvien huippumuusikoiden kanssa töitä ja itse kehittynyt siinä samalla."

Erityisen tärkeä ihminen matkan varrella oli puoliso Timo Kalaoja, joka oli Katri Helenan rinnalla vuodesta 1973 kuolemaansa saakka vuonna 1988.

"Hänen kanssaan kuljimme 15 vuotta yötä päivää yhtä matkaa. Tehtiin töitä kahdestaan ja orkesterin kanssa. Lapset olivat isovanhempien hyvässä hoidossa, kun oltiin reissussa, se oli ihanaa aikaa."

Musiikkibisnes on muuttunut vuosikymmenissä paljon. Tärkein on kuitenkin pysynyt: yhteys yleisöön. "Kun on läsnä siinä mitä tekee, se menee perille. Olen vaan siinä hetkessä niitä ihmisiä varten, jotka on tulleet mua kuuntelemaan."

Suhde julkisuuteen muotoutui luonnollisesti. "Kaikkeen sai tottua pitkän kaavan mukaan. Tähän työhön kuuluu julkisuus, jos ei kestä sitä, ettei se ole aina miellyttävää, ei ole tähän työhön", Katri Helena sanoo.

"Mulla on aina ollut maalaisjärki mukana."

Maalainen, sitä Katri Helena on ehdottomasti. "Parasta maalla asuminen on tämmöisinä kesäpäivinä, kun voi kävellä ulos paljain varpain tai vaikka pyjama päällä, eikä se haittaa ketään."

"Kesä on ihanaa, mutta tykkään kaikista vuodenajoista. Syksystä, kun maisema muuttuu graafiseksi. Talvesta, kun on lunta, sillä hiihtäminen on ihanaa. Myös kevät haavanlehtineen ja silmuineen on ihanaa. Tykkään hurjistakin säistä, luonto kaikkineen ja sen voimat puhuttelevat."

Maalaistytön tie vei kuitenkin lapsuusmaisemista Tohmajärveltä kaupunkiin. "Se on vaihe, joka kuuluu olla, ettei sitten myöhemmin haikaile, ettei ole nähnyt maailmaa", Katri Helena toteaa.

"Nuorena oli hienoa lähteä kaupunkiin: ensin Joensuuhun kouluun ja sitten Helsinkiin."

"Mutta kun tuli perhettä, muutimme ensin Vantaankoskelle ja sitten Jyväskylän maalaiskuntaan. Sen jälkeen olen aina asunut maalla ja veden vieressä."

Lukuun ottamatta kymmentä kuukautta kaupungissa, kun nykyistä kotia remontoitiin. "Se todisti, että kaupunki ei ole mun paikka", ikuinen maalaistyttö hymyilee.

Nyt Katri Helena on asunut jo toistakymmentä vuotta Askolassa, matalan lintujärven rannalla. "Se on semmoinen muuttolintujen ABC. Kuikat, sorsat, lokit tiirat ja joutsenet levähtävät siellä. Hanhiparvi laskeutuu yöksi porisemaan ja lähtee sitten."

Katri Helena on saanut aitiopaikalta seurata kurkien soidintanssia ja silkkiuikkupariskuntaa, joka palaa aina samalle ruohikkotuppaalle pesimään.

"Yhtenä päivänä katsoin, mikä keppi siellä on rannassa. Piti ottaa kiikarit esiin: se oli haikara. Kiikarit on mulla aina saatavilla."

Vuosien varrella Katri Helenan musiikin kantavana voimana on ollut ilo. "Joskus kokeilin jotain harmaampaa kappaletta, muttei se toiminut."

Ilo on Katri Helenan mukaan sisäsyntyistä. "Äiti on sanonut, että on kastanut minut jossain ilopytyssä. Vanhemmat olivat itsekin karjalaisia iloisia ihmisiä."

"Vanhemmat ovat tukeneet ja kannustaneet minua joka käänteessä. Minun ei ole koskaan tarvinnut epäillä, olenko rakastettu ja hyväksytty. Siksi oli hyvä lähteä laulamaankin. Ajattelin, että olen aivan mahtava", Katri Helena nauraa.

Nyt äiti jo joskus arvosteleekin tyttärensä valintoja. "Mutta äiti on jo 100-vuotias, saa arvostella", artisti hymyilee.

Hyväksyvä, turvallinen lapsuus antoi myös vahvan luottamuksen maailmaan. "Se loi näkemyksen, että maailma on hyvä. Maailma on sitten näyttänyt muutakin, mutten ole paljon saanut roinaa niskaan."

Katri Helena uskoo ystävällisyyden voimaan. "Kun olen ystävällinen, se on bumerangi. Jos se bumerangi ei joskus toimi, ei tarvitse välittää. Kannattaa treenata myönteisyyttä. Negatiivisetkin tilanteet saattavat kääntyä myönteisiksi."

Taiteilija tunnustautuu suorastaan myönteisyyden saarnaajaksi. "Ilo on sallittua, se on välttämätöntä", Katri Helena painottaa.

"Ihmisillä on voimaa enemmän kuin luullaankaan. Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia tulee aina, niistä selvitään."

Vastoinkäymisiä, suruja ja murheita on Katri Helenan elämään mahtunut: puolison kuoleman lisäksi oman pojan kuolema, eroja.

Katri Helenan mukaan elämään kuuluu erilaiset vaiheet. "Kaikki eri elämänvaiheet ovat olleet tärkeitä ymmärryksen laajenemiselle ja sen oppimiselle, että tietäisin kuka olen."

"Kun menetin lasteni isän, joka oli mun paras kaveri, se oli inventaarion paikka. Menin sitten naimisiin, mikä ei ollut kummallekaan paras asia pidemmän päälle: sekin oli inventaarion paikka", Katri Helena pohtii. "Inventaarion jälkeen lähtee enemmän itsenään eteenpäin, mutta valmiiksi ei tule koskaan."

Kipeidenkin vaiheiden yli kantaa kiitollisuus. "Olen kiitollinen siitä, että pystyin säilyttämään uskon siihen, että elämä kantaa. Vaikeinakin aikoina säilyi valonkajo, jota kohti menin. Vastuu perheestä ja työstä rytmitti elämää päivästä toiseen."

Katri Helena puhuu oljenkorsista, jotka ovat auttaneet vaikeimman yli. Tärkeitä ovat tietenkin läheiset ihmiset, joille voi puhua. "Me ihmiset olemme toinen toisiamme varten. Kaikille on joku ihminen, joka kuuntelee, kun uskaltaa vain hakea", Katri Helena uskoo.

Myös lukeminen on auttanut. "Jos minun pitäisi ottaa autiolle saarelle yksi kirja, se olisi Eckhart Tollen Läsnäolon voima, se on ihan mahtava, kattaa niin paljon", Katri Helena hehkuttaa.

Kirjoittaminen on yksi oljenkorsista. "Mieheni kuoleman jälkeen aloin kirjoittaa, sanon sitä intuitiokirjoittamiseksi. Olen kirjoittanut siitä lähtien."

Vuonna 2014 ilmestyi Taivaan tie. "Jokainen lause on oljenkorsi, apu tiettyyn tilanteeseen."

"Elämä ei ole helppoa, eikä sen tarvitse olla helppoa. On vaiheita, jotka ovat hankalia ja vaikeita. Mutta mikään ei kestä loputtomasti, ei hyvä eikä huono. Aina on edessä helpotuksen vaihe."

"Eniten pitää varoa katkeruutta ja vihaa. Muuten kadottaa sen, minkä on saanut synnyinlahjaksi taivaasta: elämänilon", Katri Helena painottaa.

"Joskus, kun on raskaat ajat, minua auttaa ajatus: tästä tulee vielä hyvä."

"Nyt tiedän sen."

Katri Helena on ikoni ja monen mielissä supernainen. Hän hymähtää hieman, kun siitä mainitsee.

"En ota supernaisen viittaa päälleni, vaikka arvostan toki. Nuo ovat tulleet siitä, että näin kauan on tehnyt tätä työtä ja kaikki on mennyt suht koht siististi", taiteilija toteaa.

"Olen arkinen ihminen, tykkään lapiosta, mullasta ja heinikosta. On ihanaa olla mummi ja äiti, jolta kysytään mustikkapiirakkareseptiä."

"Olen semmoinen syrjäkylän ämmänkäppänä, mutta kun laitan hienot hynttyyt päälle, on löydettävä se stara. Ne ihmiset, jotka kuuntelevat mua, ymmärtävät sen niin", Katri Helena sanoo pilke silmäkulmassaan, mutta silti selvästi tosissaan.

Jollain tavalla se on helppo ymmärtää. Silti siinä on jotain hämmästyttävää. Katri Helena on samaan aikaan helposti lähestyttävä naapurin nainen ja ihailua herättävä tähti.

Luultavasti juuri siinä on yksi pitkän uran salaisuuksista.

Jotain kuvaavaa on, miten kesken kansikuvausta Porvoossa Katri Helenan puheille tupsahtaa nainen läheisestä putiikista pahoitellen häiriötä.

Hän haluaa lahjoittaa tekemänsä korvakorut Katri Helenalle. "Koska sinun laulusi ovat merkinneet minulle ja äidilleni niin paljon."

Siinä kadun varrella Katri Helena vaihtaa korut korviinsa ja kuvausta jatketaan. Sellainen hän on.

Katri Helenan kesäkeikat:

22.6. Somero, Esakallio Juhannus

23.6. Härmä, Powerpark Juhannus

28.6.8 Himos, Iskelmä Festivaali

30.6. Tohmajärvi, Potsitanssit

13.7. Seinäjoki, Tangomarkkinat

19.7. Kiuruvesi, Iskelmäviikko

21.7. Sotkamo, Naapurivaara

4.8. Kemi, Satama Open Air

10.–11.8. Himos, Finnhits Festivaali

Konserttitalokiertue syksyllä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit