Ihmiset & kulttuuri

Luomutilalla jorataan lounaan jälkeen ja todistetaan, että pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin on kiinnostavaa kulttuuria

Ihmiset & kulttuuri

Luomutilalla jorataan lounaan jälkeen ja todistetaan, että pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin on kiinnostavaa kulttuuria

Ihmiset & kulttuuri 26.06.2018 Kokemäki

Luomutilan pelloille ja pihapiiriin pystytetään kesäksi kuituhamppuviidakko ja joukko muita taideteoksia. Tämän vuoden Käsitekesä on toinen laatuaan.

Tuvan katossa roikkuu peilipallo, sillä ohjelmassa on heti ruokailun päätteeksi päivädisko.

"Useamman vuoden ajan olemme joranneet lounaan jälkeen, niin iltapäivästä ei tule tukkoinen", tilan isäntä Aapo Korkeaoja sanoo.

Tanssiin yhtyy Korkeaojan lisäksi viitisentoista taiteilijaa, saman verran opiskelijoita sekä joukko lapsia. Keitä nyt sattuu soppakattilan ääreen kunakin päivänä kokoontumaan.

Aapo Korkeaojan luomutilan yhteyteen Kokemäen Korkeaojan kylään on nimittäin perustettu työtiloja taiteilijoille.

Koko kesäkuun noin kolmenkymmenen hengen työryhmä on koonnut juhannuksena avattua Käsitekesä-taidenäyttelyä, joka levittäytyy tilan pihapiiriin ja pelloille.

On todella kiva, että maanviljelijänaapurikin käy täällä.

Vanhan päärakennuksen tupa on savupirtti 250 vuoden takaa, mutta ensimmäinen torppari muutti maille jo kolmisensataa vuotta sitten. Aapo Korkeaojan juuret ovat siis syvällä tässä maaperässä.

Korkeaojakin pääsi tilan töiden makuun lapsuudessaan, mutta hän kouluttautui taiteilijaksi. Viisi vuotta sitten hän muutti perheensä kanssa takaisin Kokemäelle, tilaa he ovat pyörittäneet nyt kaksi vuotta.

Pelloilla kasvaa heinää, kauraa ja kuituhamppua, mutta vähintään yhtä tärkeä on pihapiiriin muodostunut kulttuuriprojekti. Navetan ylisille on valmistumassa joogastudio, navetan alakertaan puolestaan tulee työtiloja.

Vanha päärakennus on pyhitetty taiteilijoiden residenssiksi, sillä Korkeaoja rakensi itselleen uuden kotitalon. Taiteilijoita, tutkijoita ja muita kulttuurityöntekijöitä on tarkoitus majoittaa ympäri vuoden.

Hanna Välitalon Pakettitalo-teoksessa on rakennettu metsän siimekseen maja paalimuoveista, -verkoista sekä muista maatilan muoviroskista. Kaiken keskellä kasvaa alppiruusu muistuttamassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Oviaukosta kurkistavat Välitalon mies Aapo Korkeaoja (vas.) ja tuottaja Lauri Kontula.

Neljä vuotta sitten Käsitekesä järjestettiin ensimmäisen kerran. Kävijöitä oli noin 2 500, ja keskelle maaseutua pystytetty taidetapahtuma herätti laajasti kiinnostusta.

Nyt tapahtuma järjestetään toistamiseen, tosin tällä kertaa hieman vankemman taloudellisella pohjalla, sillä apurahoja on kertynyt muutamiakin.

"Kun maataloustukihakemuksen jättää, sieltä tulee varmasti rahaa. Mutta kun taiteilija jättää apurahahakemuksen, sitä varten on tehtävä valtava työ ja otettava henkilökohtaisia riskejä, ja saattaa silti olla, että hakemus hylätään", Korkeaoja vertaa.

Neljä vuotta Käsitekesien välillä tuntuu sopivalta ajalta, sillä Korkeaojalta meni kaksi vuotta ensimmäisestä suurponnistelusta toipumiseen.

Rahoituksesta huolimatta on tänäkin vuonna saatu urakoida, etenkin kun taidetöiden lisäksi on pitänyt huolehtia kuivina pölisevistä pelloista.

"Lyhyillä yöunilla nämä syntyvät, tietenkin."

Portugalilaisen Jorge Pereiran työssä kolme öljysäiliötä on maalattu muistuttamaan raketin osia. Aapo Korkeaoja auttaa siirtämään ne traktorilla metsän laitaan, jotta näyttäisi kuin puut olisivat alkaneet versota maahan syöksyneestä raketista.

Koko kesän kestävän taidetapahtuman järjestäminen keskellä vehreintä maaseutua on Korkeaojalle aluepoliittinen puheenvuoro.

Kulttuuripiireissä saatetaan hänen mukaansa helposti päätyä ajatukseen, että Helsingin ulkopuolella ei ole juuri merkittävää kulttuuria.

"Ennen kaikkea on kysymys sivistyksestä. Mikä on se kulttuuripääoma, jonka pystymme rakentamaan maaseutuympäristöön näillä resursseilla?"

Kyse on myös kulttuurin tavoitettavuudesta. Harvoin perinteisiä taidekäsityksiä rikkovaa käsitetaidetta on tarjolla pienen hiekkatien varrella kaukana kaupungin hälinästä.

"On todella kiva, että maanviljelijänaapurikin käy täällä", Korkeaoja toteaa.

Viikkoa ennen avajaisia Mikko Ängeslevä savimajasta oli pystyssä vain luonnonkivisokkeli. Sen päälle ladotaan seinät pölkkysavitekniikalla ja majan keskelle rakennetaan tulisija. Pyöreän rakennelman kruunaa pärekatto.

Mitä sitten on tämä käsitetaide, jota on talkoovoimin pystytetty luomutilan pihapiiriin?

No esimerkiksi metsäpuutarha, jossa pellolle istutetaan puita, pensaita ja aluskasvustoa todellista metsää mukaillen. Sitten se saa kasvaa ikuisesti. Ensimmäinen tammi istutettiin näyttelyn avajaisissa, ja navetan ylisillä voi katsoa esityksiä siitä miltä metsässä näyttää sadan vuoden päästä.

Metsäpuutarhaan kohoaa myös pölkkysavitekniikalla rakennettu maja sekä lavettien päälle rakennettuja pikkutaloja, joita voi traktorilla kiskoa paikasta toiseen.

"Taloissa on olennaista urbaanista poistuminen, mutta halu olla sitoutumatta asuntolainaan, paikkaan ja aikaan. Nykyään halutaan jotain omaa, joka on kuitenkin riittävän mobiilia ollakseen vapaa", Korkeaoja selittää.

Näyttely muokkautuu kesän aikana, osin luonnon ehdoilla. Nyt jännitetään, lähteekö kuituhamppu kasvamaan, jotta pellolle saataisiin yli kolmemetrinen hamppuviidakko, jonka keskellä yleisö voisi vaellella.

Kokemäellä on ollut niin kuiva alkukesä, että Korkeaoja joutui kylvämään kasvit toistamiseen, ja niitä kastellaan lammesta pumpattavalla vedellä.

"Ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun täällä on sadetettu. On ollut katastrofaalinen vuosi. Mutta jos hamppu ei kasva, kertoohan se jotain sään ääriolosuhteista."

Käsitekesä Kokemäen Korkeaojan kylässä 24.6.–25.8. Esteettiset ekosysteemi -seminaari 26.7.

Henri Ijäs on koonnut männyn kaarnasta ja metalliverkosta onton piilokojun. Hänen tarkoituksensa on tarkkailla ympäröivää metsää puun kurkistusraoista viiden päivän ajan ja yrittää näin saada uudenlaista yhteyttä luontoon.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT