Ihmiset & kulttuuri

Taiteilija ikuisti aikansa suurtapahtumat betoniveistoksiin – aiheita olivat niin Juha Mieto kuin omat häät

Väinö Ylen innostui patsaista kansalaisopiston kipsikurssilla. Betoniin hän päätyi välttääkseen ylimääräisen sotkun.
Väinö Ylenin naapuri ja taidekotiyhdistyksen hallituksen jäsen Sinikka Suominen (oik.) ja taidekotiyhdistyksessä toimiva Mirja Mattila tutustuvat näytteillä oleviin teoksiin.

Jos taiteilija Väinö Ylen (1908–2000) eläisi, hän taitaisi veistää tänä vuonna patsaat kultamitalisti-hiihtäjä Iivo Niskasesta sekä Yhdysvaltain Donald Trumpin ja Pohjois-Korean Kim Jong-unin tapaamisesta. Niin osuvasti hän on poiminut töihinsä 1970- ja 1980-luvun suurtapahtumia.

"Väinö Ylen oli muurari, mylläri ja maanviljelijä, joka innostui eläkkeelle jäätyään 1970-luvun alussa taiteesta", kertoo Ylenin naapuri ja taidekotiyhdistyksen hallituksen jäsen Sinikka Suominen.

"Ensimmäiset patsaat hän kertoi tehneensä vuonna 1971 myllyssä odottaessaan."

Patsaiden teko sai alkunsa kansalaisopiston kipsikurssilta.

"Betoni oli hänelle kuitenkin tutumpi materiaali, ja betonilla työ oli hänen mielestään vähemmän sotkuista."

Niinpä hän ryhtyi tekemään patsaita betonista, ja kun alkuun päästiin, niitähän syntyi. Ainakin 600 kappaletta 20 vuoden aikana.

Teoksissa kuvataan isojen maailmantapahtumien ohella rakkaan kotikunnan Kodisjoen tapahtumia. Kerjäläismummon taivalta kylän raitilla, koulun paloa, peltotöitä. Myös oman perheen ja suvun ikimuistoiset päivät on ikuistettu: muun muassa Väinö Ylenin ja hänen vaimonsa Hilman häät talvisodan kynnyksellä.

Sota-aikana taiteilija askarteli puhdetöinä pienoismallin talosta, jonka hän rakentaisi kotiin päästyään vaimolleen ja itselleen kodiksi. Näin tapahtuikin.

Lapseton pariskunta testamenttasi talon ja tilan kirkolle, ja nykyään erillinen toimikunta ja taidekotiyhdistys hoitavat navettaan koottua taidenäyttelyä ja taloa. Pariskunnan kodista on tullut nyt tapahtumien ja muiden taiteilijoiden näyttelyiden tyyssija.

Talo itsessäänkin on pieni nähtävyys. Se on säilytetty entisten asukkaidensa sisustamana; elävänä esimerkkinä siitä, miten sodanjälkeisinä vuosikymmeninä asuttiin.

Kodisjokelaisilla on iso urakka taidekodin ja -näyttelyn ylläpitämisessä, mutta talkoohenkeä yhteisöstä löytyy yllin kyllin. Kylässä vaalitaan myös 1850-luvulla rakennettua sepän taloa ja oma kirkkokin on aikanaan rakennettu paikallisista hirsistä valtaosin talkooväen voimin.

"Ainoastaan kirvesmies sai kirkon työmaalla palkan", kertoo taidekotiyhdistyksessä toimiva Mirja Mattila.

Kodisjoki liitettiin Rauman kaupunkiin vuonna 2007. Se on ollut yksi Suomen pienimmistä kunnista.

"Kuntaliitoksen aikana meillä oli runsaat 500 asukasta", Mattila muistelee.

Väinö Ylenin veistosnäyttely on avoinna 5.8. saakka ke, to, la ja su klo 12–16 ja Pitsiviikolla (vko 30) joka päivä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomen pienin osuuskauppa pitää Haapasaarta hengissä – Kotkaan kuuluva saari on kuin idän Utö

Tapahtumatuottaja Ilkassa: Isojen kaupunkien jättikonsertit voivat tulevaisuudessa tulla myös maakuntiin

Suomalainen vaatevalmistaja Voglia tuo markkinoille ennakkotilaukset ja vuokrauspalvelun – johtoon nousi 28-vuotias Katriina Virtanen