Ihmiset & kulttuuri

Piilottakaa teräaseet: MT:n toimittajat paljastavat noloimmat tapaturmansa ja sen, miten ne olisi voinut välttää

Ihmiset & kulttuuri 13.07.2018

Tänään vietetään kansallista tapaturmapäivää.


Risto Jussila
Muista turvavarusteet esimerkiksi metsätöissä! Tarpeeseen voi tulla myös ensiapupakkaus.

Tänään on perjantai 13. päivä ja vietetään kansallista tapaturmapäivää. Tänä vuonna halutaan kiinnittää huomiota erityisesti miehiin: miesten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt viime vuosina, mutta edelleen työikäisten tapaturmaisesti aiheutuneista kuolemista 80 prosenttia sattuu miehille.

Lähes 80 prosenttia vammaan johtaneista tapaturmista sattuu kotona ja vapaa-ajalla. Kotitapaturmissa aiheutuneet vammat ovat tyypillisimmin mustelmia, ruhjeita tai haavoja sekä nyrjähdyksiä, venähdyksiä tai sijoiltaan menoja.

"Perehdytys ja työn suunnittelu ovat avaimia turvalliseen tapaan tehdä töitä. Kannattaa muistaa, että jopa mattoveitsi voi olla vakavia vammoja aiheuttava työkalu. Turvallisten työtapojen periaatteet kannattaa pitää mielessä myös kotona ja vapaa-ajalla tehtävissä askareissa”, sanoo Työturvallisuuskeskuksen kehittämispäällikkö Marjo Uusi-Pantti.

Myös MT:n toimittajille sattuu ja tapahtuu. Tässä he kertovat, nimimerkin suojista, mitä tapaturmia on päässyt käymään ja miten ne olisi voinut estää.

"Olin keväällä juuri lähdössä kotoa, kun huomasin keittiössä öttiäisen. Aioin tappaa sen nopeasti riuskalla huitaisulla, mutta käteni osuikin tiskipöydällä olleeseen avattuun peltipurkkiin ja sen röpelöisiin reunoihin.

Osumasta syntyi todella syvä viiltohaava ja verta oli kaikkialle: pöydällä, seinällä ja lattialla. Yllättävän paljon sitä voi sormenpäästä tulla. Öttiäinen jäi eloon.

Vedin haavaan teippiä ja laastaria moneen otteeseen, sormi oli viikon kipeä. Sen jälkeen ei ole peltipurkkeja pidetty tiskipöydällä", kertoo nimimerkki Kevätpörriäinen.

Nimimerkki Mestaritähtääjä kertoo tarinan maatalousharjoittelustaan:

"Olin ensimmäistä päivää harjoittelutilalla töissä. Edellisenä syksynä oli märkyyden vuoksi jäänyt puimatta sellainen noin 10 hehtaarin laajuinen suoperäinen kaurapelto.

Kevään alkajaisiksi mentiin polttamaan kasvusto pois tulevan kylvön tieltä. Työskentelyvälineet eivät olleet kummoiset. Kyntöauroilla vedettiin pellolle palokujia, ettei tuli päässyt leviämään. Isoja olkikasoja kokoiltiin metallivartisilla hangoilla, mutta eipä niistä paljon apua ollut, ja hiukan jo tehtävänsä täyttäneitäkin olivat.

Siinä sitten tilan nuoren isännän hangon terä irtosi. Terä saatiin takaisin paikalleen, mutta pitihän sen pysyminen varmistaa ja hän pyysi minua lyömään oman hankoni varrella terän paikoilleen. Itse hän piti oman hankonsa varresta kiinni, aika läheltä sitä hangon piikkiosaa. Tähtäsin mielestäni oikein hyvin ja osuin, en hangon piikkien väliin, vaan isännän käteen.

Säntäsin vähintään 20 metrin päähän ennen kuin mitään muuta edes ehdin ajatella. Siellä seisoi hyvin hämmentynyt isäntä, ja totesi, että aika lujaa olin iskenyt.

Onneksi ei tullut murtumia, eikä oikein ruhjettakaan. Ja se polttohommakin onnistui ilman laajaa kuloa.

Mitä tästä opin: aina yritän hakea tämmöisiin hommiin tarkemman tähtäyksen osaajan ja itse en ikinä suostu pitämään mitään paikallaan tuon tapaisissa hankkeissa."

Innokas puutarhuri sen sijaan päätyi seuraavan tilanteeseen.

"Kokeilin hedelmäpuun varttamisessa ulkomaisen oppikirjan ”brutaaliksi” kuvaamaa menetelmää, jossa perusrunko halkaistaan ja teräväksi veistetty vartettava oksanpätkä työnnetään rakoon.

Parin onnistuneen kokeilun jälkeen varttamiseen käyttämäni terävä mattoveitsi lipesi ja halkaisi peukaloni. Se harsittiin useammalla tikillä kasaan sairaalassa.

Tuon tapaturman jälkeen palasin vartoksissa perinteiseen viistoliitos -menetelmään. Vaarallinen toki on sekin, sillä varttamiseen käytettävän veitsen pitää olla mahdollisimman ohut ja terävä."

Remontit ne varsinkin vaarallisia ovat. Ainakin jos maltti ei ole mukana.

"Tein vanhaan taloon ikkunaremppaa – pokat irti, ruudut irti, pokien ja karmien kittaus, hionta, maalaus ja lopulta ruudut kiinni uusilla kittilistoilla.

Remontti oli jo hyvässä mallissa, kun ehdin siihen varaamalleni lomalle. Ohjelmaan tuli muutos.

Lämpimän kesäaamun remonttimiehen työasuna oli tietysti shortsit ja t-paita. Ensimmäinen irrotettu ruutu (n. 60x110 cm) hajosi käsissä. Suurempi lasisäle liukui maahan siististi vasemman käden keskisormenpään luuta pitkin. Verta tuli tolkusti.

Kun sormea kasattiin, terveyskeskuksen kiinalainen lääkäri teki tarkkaa työtä. Ennen haavan ompelua hän liitti pienemmällä langalla katkenneen verisuonen. Sanoi, että on mukavampi, kun sormenpäässä kiertää veri. En väittänyt vastaan.

Harmitti keskeytynyt remontti. Siihen tuli päivän tauko, ja remontin lopettelu hemmetinmoinen toppelo sormessa ei tuntunut itsestä huvittavalta.

Eniten harmitti oma hölmöily. Ei työhanskoja eikä viilloilta suojaavaa työasua. Kävi myös tavaton tuuri – lasinsäle olisi voinut yhtä hyvin osua vaikka reisivaltimoon.

Kolhuja ja arpia on kertynyt matkalla paljon. Tässä kuitenkin oma tyhmyys oli pääosassa", Hölmöilijä muistelee.

"Viimeisin oli, kun olin firman (nimi tietysti kyljessä) täpötäydellä pakettiautolla tukkureissun päätteeksi hakemassa trampoliini-pakettia kyytiin vielä lopuksi.

Yritimme sovitella kahta pitkää painavaa pahvilaatikkoa autoon, jossa oli muun muassa jääsalaattipahvilaatikoita pinossa kattoon asti.

Minä kiskoin sivuoven kautta laatikon etupäästä ja myyjä työnsi laatikkoa takaovista. Olin nostanut ulos auton viereen, pois itseni tieltä kylmälaukun, jossa oli lasipulloja. Sitten pahvilaatikon sauma repesi, ote lipesi, ja lensin takapuoli edellä ulos auton sivuovesta suoraan sen styroksisen kylmälaukun päälle, pari salaattilaatikkoa pussitettua salaattia perässäni.

Kylmälaukku hajosi, lasipullot onneksi eivät. Itse selvisin parilla naarmulla, mutta kyllä hävetti. Tämän olisi varmaan voinut välttää hieman paremmalla pakkaussuunnittelulla, ja sillä, että olisi huomannut trampoliinitarjouksen jo ennen tukkuasiointia", nimimerkki "Näitähän sattuu alati" paljastaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit