Ihmiset & kulttuuri

”Kylällä toiset sanoivat, että se on ihan noita ja yrittivät karttaa" – luomun kehitys menestyväksi maataloudeksi on ollut Urho Karille elämäntyö

Luonnonmukaisen viljelyn pioneeri halusi myrkyistä eroon jo 1960-luvulla. Seurasi yritys, erehdys ja menestys.
Upeita apilakasvustoja käytiin ulkomailtakin ihailemassa, Urho Kari kertoo. Karjalle rakennettiin pihatto jo vuonna 1974.

”Sinusta ei ole mihinkään kuin sontatunkion päälle.”

Rippi-isän lausahdus on jäänyt mieleen Urho Karille, yhdelle suomalaisen luomuviljelyn sitkeimmistä pioneereista.

”Hurjat määrät olen kompostia sitten käsitellyt.”

Kun Kari aloitti viljelyn ja maidontuotannon Lehtimäellä Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1958, ei luomua käsitteenä ollut vielä olemassakaan. Tänä vuonna sitä tuottavien tilojen määrä nousee Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ennusteen mukaan yli 5 000:een. Osuus kaikista tiloista ylittää ensi kerran kymmenen prosenttia.

Karille kiinnostus luonnonmukaisiin viljelytapoihin siirtyi vanhemmilta sukupolvilta.

”Isoäitini oli hyvin vihainen, kun peltoja piti myrkyttää. Hän hoiti peltoja sairaan isoisän sijaan ja oli erittäin taitava viljelijä: aina oli ruokaa pöydässä ja muillekin jakaa”, Kari kertoo.

Pellolle oli Karinkin päästävä. Hän tapasi vaimonsa tehdessään tämän koti­tilalla traktoritöitä.

”Kun ostimme tilan vaimon perheeltä, meillä oli kaksi lehmää, kolme ja puoli hehtaaria peltoa ja 270 000 markkaa velkaa. Siitä lähdettiin sitten laajentamaan ja nyt poika viljelee noin 300:aa hehtaaria vuokramaineen. Lypsäviä on 70, nuorta karjaa vähän toista sataa.”

Luomutrendin takana on monia tekijöitä. Kuluttajille ja poliitikoille luomutuotteet viestivät luonnon monimuotoisuudesta, eläinten hyvinvoinnista ja ravinneomavaraisuudesta.

Arvostus muuttuu riihikuivaksi rahaksi. Luonnonvarakeskus Luken laskelmien perusteella luomun kannattavuus on noussut viime vuosina selvästi paremmaksi kuin tavanomaisen maataloustuotannon.

Kannattavuuden taustalla ovat tavanomaista tuotantoa korkeammat tuotehinnat, luomutuet, suurempi tilakoko ja alhaisemmat tuotantokustannukset.

Lannoitteiden ja torjunta-aineiden hinnat ovat nousseet samaan aikaan, kun maatalouden kannattavuus on laskenut. Kari piti niitä kalliina jo 1960-luvulla.

”Luin ensimmäisen kerran biodynaamisesta viljelystä joskus vuonna 1967 Maaseudun Tulevaisuudesta. Juttu oli Aaro Rajalan tilalta Ypäjältä.”

”Jutussa kerrottiin, ettei kemiallisia lannoitteita eikä mitään rikkaruohomyrkkyjä tarvita. Ravinteita kierrätetään ja typpikin otetaan ilmasta bakteerien avulla.”

Karilla oli isoäitinsä sanojen lisäksi mielessään tila, jossa hän oli monena vuotena urakoinut leikkuupuimurilla.

”Tämä viljelijä ei tarvinnut apulantoja eikä myrkkyjä, mutta hänen viljansa oli aina kylän parasta. Isäntä antoi vain kyntää peltonsa traktorilla, muuten työt tehtiin hevosella. Hänen poikansa eivät siitä pitäneet, mutta vanha isäntä tiesi pellon tiivistymisen heikentävän kasvua.”

Biodynaaminen viljely on aivan oma lukunsa. Itävaltalaisen filosofin Rudolf Steinerin (1861–1925) esittelemät aatteet perustuvat ajatukseen, että maataloutta on harjoitettava kosmisten rytmitysten mukaan.

Käytäntöihin kuuluu esimerkiksi lantaa sisältävän lehmänsarven hautaaminen peltoon tietyksi ajaksi. Sitten lannasta valmistetaan vedellä laimentamalla preparaattia, jolla peltoja kastellaan niiden elinvoiman parantamiseksi.

Steiner uskoi, että sarvi toimii muotonsa vuoksi voimia keskittävänä antennina.

Biodynaaminen viljely omaksui varsinaisia luomuviljelyn tekniikoita niiden kehittyessä 1940-luvulla, kuten kiertoviljelyä, kesantoviljelyä ja monilajisuutta.

Myös Kari investoi preparaattilaitteistoon mutta pettyi biodynaamisiin menetelmiin.

”Sitkeistä ja kalliista kokeiluista huolimatta emme saaneet hyödyistä mitään näyttöä. Preparaatit saivat epäilijät täyteen vauhtiin”, viljelijä kertoo.

”Kylällä toiset sanoivat, että se on ihan noita. Yrittivät karttaa, eivät pitäneet oikeana maanviljelijänä.”

Luonnonmukaisten viljelytekniikoiden kehittely vei Karilta vuosikymmeniä.

”Käytyäni kursseja aloitin varovaiset kokeilut pienillä aloilla. Tulokset olivat varsin vaihtelevia”, Kari kertoo.

”Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa maaperä on ravinteikkaampaa kuin Suomenselällä, joten kalkitus ja pellon vesitalous piti täällä ottaa paremmin huomioon.”

Suomessa luomutuotannolle löytyi vahvoja tukijoita isäntien isännästä, MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavistosta, ja Nobel-palkitusta A. I. Virtasesta.

Virtasen mielestä viljelyn tavoitteena piti olla luonnon tarjoamien mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen ja typpikotovaraisuus.

Haaviston myönteinen suhtautuminen oli Karille melkoinen yllätys.

”Haavisto ymmärsi, mitä puhuimme, vaikka monet muut vaikuttajat pitivät meitä täysin huuhaa-porukkana. Kun Haavisto siirtyi ministeriksi, emme enää voineet pitää luomu­kokouksia MTK:n tiloissa.”

Asiakkaita luomutuotteille löytyi jo 1969, jolloin Karin tila alkoi myydä perunaa. Suoramyynti kesti viitisen vuotta. Asiakkaat olivat nuoria opiskelijoita tai ”ihan vanhoja”.

”Vaasasta asti tuli hakijoita tänne harvaanasutulle Suomenselälle. Kysyntä hävisi pikkuhiljaa, kun vastaavia viljelijöitä tuli lisää.”

Vuonna 1979 perustettu ekoviljelijäyhdistys otti viimen virallisesti pesäeroa biodynaamiseen viljelyyn professori Toivo Rautavaaran kehotuksesta. Yhteistyö biodynaamisten tilojen kanssa on Karin mukaan kuitenkin säilynyt hyvänä.

Luomuliitto perustettiin vuonna 1985. Eviran ylitarkastajan Sampsa Heinosen keräämien tietojen mukaan hehtaareja oli luomuviljelyssä vuonna 1986 noin tuhat.

Vuonna 1995 Suomen liittyessä EU:hun luomuala oli noin 45 000 hehtaaria, ja seuraavana vuonna se oli melkein kaksinkertaistunut.

Valvottujen luomutilojen määrä oli 40 vuonna 1986 ja 4 453 vuonna 1996.

Määrä nousi yli 5 000:n jo vuonna 2002 mutta laski seuraavina vuosina. Vuonna 2002 luomutilojen osuus kaikista tiloista oli kuitenkin vain 6,8 prosenttia.

Myös Karin tila siirtyi maidontuotannon osalta luomuun virallisesti vuonna 1995. Silloin laidunten tuotanto-ongelmat oli selätetty.

Karjalle rakennettiin pihatto jo 1974. Kari pitää eläinten hyvinvoinnin kehittämistä luomun tärkeimpänä antina maataloustuotannolle.

”Aluksi varsin epätoivoiselta näyttänyt luomutuotanto on saatu hyvään alkuun. Nyt pitää laittaa vientiäkin ajatellen vauhtia masiinaan.”

Haasteena on jatkuva kehitys, johon Kari toivoisi luomuviljelijöiden sitoutuvan tiiviimmin. Hänen visionsa on selvä.

”Tavoitteena on saada luomutuotannosta Suomen uusi Nokia. Mahdollisuus siihen on olemassa: Meillä on puhdas ympäristö, pitkän päivän kesä ja työhullut viljelijät.”

Apilan juurinystyrät ovat luomussa avain­asemassa: ne tuottavat maaperään typpeä suoraan ilmasta.

Lue lisää

Sri Lanka siirsi koko maan luomuviljelyyn "yhdessä yössä": Näin presidentin päätöksestä tuli kaaos, joka voi uhata jo viljelijöiden elantoa ja ruokaturvaa

Luomuviljely onnistuu ilman kotieläimiäkin – kasvinvuorotus, viherlannoitus ja muilta tiloilta saatu lanta sekä uudet lajikkeet varmistavat onnistuneen sadon

Koneviesti: Tulella rikkakasveja torjumaan – liekityslaite on luomuporkkanaa viljelevälle tärkeä työkalu

Ilmari Schepel innostui luomusta jo 1970-luvulla – "Nyt on upeaa viettää eläkepäiviä kainuulaisena korpiviljelijänä"