Ihmiset & kulttuuri

Jokaisen posliinikupin korva pyyhkäistään tehtaalla puhtaaksi käsin – Suomalaisyritys tahtoo säilyttää keramiikkataidot kotimaassa

Carolina Husu

Sekuntiviisari ponkaisee askel kerrallaan kohti kellotaulun yläreunaa. Kun se on saavuttanut matkansa lakipisteen, Lisa Svesk-Armstrong alkaa kaataa kastelukannun näköisestä astiasta juoksevaa savimassaa muotteihin.

Hän on juuri aloittanut seitsemän posliinipurkin valmistamisen. Tasan 40 minuutin päästä Svensk-Armstrong kaataa ylimääräisen massan ulos muotista. Jos se on paikallaan liian kauan, tulee astian seinämistä turhan paksut.

Astioiden valaminen on totisesti minuuttipeliä. Jos kaikki ei ole juuri mallipiirrosten millintarkkojen ohjeiden mukaista, saattaa yli tuhatasteiseksi lämpiävästä polttouunista tulla ulos ties mihin suuntaan vääntyneitä astioita. Ja sehän on selvä, että rikkinäiseltä lautaselta ei kukaan ala ruokaansa syödä.

Porvoossa sijaitsevalla Vaja Finlandin tehtaalla valetaan vielä kaikki astiat käsin, vaikka toisessa tuotantohuoneessa on sotilaallisessa rivissä valtavia koneita, jotka tekevät työn huomattavasti nopeammin. Niitä aletaan ottaa hiljalleen käyttöön, kunhan kesälomakausi on ohi.

Henna Lamberg ja Fred Owren päättivät aloittaa astioiden sarjatuotannon Suomessa samaan aikaan kun kaikki muut siirsivät tuotantoaan halvempiin maihin. Niin syntyi Vaja Finland.

Meitä alkoi kiinnostaa mitä saisimme aikaiseksi kahdestaan, kun voimme tehdä mitä vaan.

Kun puhutaan Vaja Finlandista, on pakko puhua myös Arabiasta. Ilman perinteikästä suomalaista muotoiluyritystä Lambergin ja Owrenin yritystä ei nimittäin luultavasti olisi olemassakaan.

Vuonna 1999 Owren saapui Arabialle oppiakseen mallimestareilta kaiken tietämisen arvoisen posliiniesineiden ja niiden muottien valmistuksesta.

Lamberg puolestaan aloitti työnteon Arabian koristelupuolella hieman myöhemmin. Sittemmin hän siirtyi tuotannon puolelta koristeiden tuotekehittelyyn. Lamberg on muun muassa piirtänyt puhtaaksi monia muumimukien piirroksia.

Lambergilla ja Owrenilla oli sama työmatka, ja heillä oli tapana tulla viime tipassa töihin. Metrosta raitiovaunuun ryntäävät löysivät vuonna 2005 yhteisen sävelen ja alkoivat seurustella.

Rinnatusten pariskunta myös näki keramiikka-alan muutoksen. Tuotantoa alettiin siirtää pois Suomesta, Owrenkin oli mukana Arabian tehdastilojen tyhjentämisessä. Lamberg lähti Arabialta 2007, Owren vuotta myöhemmin.

Pariskunta muutti Helsingistä Loviisaan, Owrenin äidinpuoleisen suvun kotiseudulle.

Vaja Finlandin logon päällä on kolmionmuotoinen katto. Sekä logo että koko yrityksen nimi on saanut nimensä erään loviisalaisen talon pihassa sijainneesta punaisesta vajasta.

Kun Lamberg ja Owren muuttivat Helsingistä Loviisaan, alkoi mies haaveilla piharakennukseen perustettavasta työtilasta. Sellaisen hän sai.

Ajatus omasta mallistosta oli kytenyt jo aiemmin, mutta Loviisaan muuttaminen ja pikkuinen vaja sinetöivät suunnitelman.

"Minulla on muotoilijan koulutus ja Fredillä mallimestarin osaaminen. Meitä alkoi kiinnostaa mitä saisimme aikaiseksi kahdestaan, kun voimme tehdä mitä vaan", Lamberg sanoo.

Yritys sai nimensä alkuperäisestä työtilasta – vajasta. Finland lisättiin nimen toiseksi osaksi korostamaan yrityksen suomalaisuutta.

Carolina Husu
Henna Lamberg ja Fred Owren ovat molemmat työskennelleet Arabialla ennen oman yrityksen perustamista.

Vuonna 2011 Vaja Finland esitteli ensimmäiset astiansa Berliinissä, ja sen jälkeen astioita on kysytty hurjempaa tahtia kuin pariskunta on niitä ehtinyt valmistaa. Kahdestaan tällaisesta urakasta ei selvinnyt.

Pian kävi selväksi, että myöskään pihamökin 30-neliöinen työtila ei enää riittänyt keramiikkapajalle. Pariskunta oli joutunut luovuttamaan kodistaan puolet yrityksensä käyttöön, mutta siitäkään huolimatta he eivät pystyneet valmistamaan tarpeeksi astioita.

Pariskunta olisi halunnut jäädä Loviisaan, mutta kun sopivaa tilaa ei löytynyt, päätyivät he Porvooseen. Paikalliset tuntevat metsän reunassa seisovan rakennuksen vanhana Robbarina, sillä siinä toimi ennen Robinhood-myymälä.

Nyt yrityksessä on neljä kokoaikaista ja yksi osa-aikainen työntekijä. Kolme heistä on vanhoja arabialaisia. Elokuussa aloittavaa verkkokauppaa ja tehtaanmyymälää varten on palkattu uusi työntekijä.

Lamberg ja Owren ovat paljosta kiitollisia Arabialle, mutta myös siellä on seurattu heidän yritystään mielissään.

"Monet ovat tyytyväisiä että jatkamme, ettei kaikki tietotaito häviä", Owren sanoo.

Alan suurista toimijoista enää Pentik valmistaa astioita Suomessa. Arabian keramiikkatehdas Helsingissä lakkautettiin vuonna 2016.

Carolina Husu
Astioiden valaminen käsin on hidasta. Lisa Svesk-Armstrong aloittaa posliinipurkkien valamisen kaatamalla savea muotteihin.

Mutta palataanpa vielä takaisin Porvoon tehtaalle. Toisessa työtilassa valmistetaan kipsisiä muotteja, joiden avulla nestemäinen savi kesytetään tuttujen astioiden muotoihin.

Korvalliset mukit valmistetaan kahdesta kappaleesta. Kuppiosaa varten on valkoisia kipsisiä muotteja, jotka näyttävät aivan kukkaruukuilta, joihin joku on porannut liian pienen suuaukon.

Kunhan koneet saadaan käyntiin, ei mukeja tarvitse enää valaa käsin, mikä nopeuttaa valmistusta huomattavasti. Silloin suuren munaleikkurin kaltaisella laitteella siivutetaan savipötkö, ja möykyt laitetaan muottien pohjalle. Kone pyörittää saven oikeaan muotoon parissakymmenessä sekunnissa. Sitten vaan seuraavaa tilalle.

Mukien korvat sen sijaan joudutaan jatkossakin valamaan. Niitä varten savesta on valmistettu levypainoa muistuttavia korvaprikkoja.

Kiekot laitetaan valukoneeseen päällekkäin, niin että kerralla valmistuu satoja korvia. Sitten korvaparit vain leikataan keskeltä kahtia ja ne voi kiinnittää saven avulla mukiin.

"Välistä pursuaa aina vähän massaa ulos, ja se pitää ottaa käsin pois. Maailmassa ei ole konetta, jolla voisi silottaa sen automaattisesti, vaan se otetaan aina käsin", Owren selittää.

Mietipä sitä seuraavan kerran kun pitelet kuppia kädessäsi. Joku on käsin putsannut mukisi korvan.

Kun kuppi on kasassa yhtenä kappaleena, on ensimmäisen polttokerran aika. Muki näyttää valtavalta, sillä polttouunissa se pienentyy noin 15 prosenttia. Ensimmäinen polttokerta kestää noin 20 tuntia, toisen samanmittaisen polton aikana astia saa pintaansa lasitteen.

Kolmas poltto kiinnittää astiaan kuviot. Uuni on niin kuuma, että käsin astian pintaan aseteltu väri painuu lasitteen alle suojaan arkisilta haasteilta kuten tiskikoneen möyrinältä ja lasitetta raapivilta haarukoilta.

Owrenin työ on varmistaa, että astioista tulee oikean mallisia, mutta koristeet ovat Lambergin vastuulla. Maskuliinisen kulmikkaisiin astioihin hän on luonut kevyttä, feminiinistä kuviointia.

"Ensimmäisissä yhteisissä astioissamme halusin täyttää pintaa. Ajattelin, että teen ikään kuin tapetin astian pintaan", Lamberg sanoo.

Pariskunnan tavoitteena on luoda astioita, joihin silmä ei kyllästy. Myös käytännöllisyys on tärkeää, astiat täytyy pystyä esimerkiksi pinoamaan päällekkäin.

Carolina Husu
Kun savi on asettunut tasan 40 minuutin ajan, ylimääräinen savi kaadetaan pois. Työstäminen jatkuu sen jälkeen muotissa.

Owren ja Lamberg tarkastelevat tehdastaan silminnähden ylpeinä. Omien tuotteiden lisäksi he valmistavat tilaustuotteita, jollaisiin muut eivät kykene. Toimiston hyllyllä on muun muassa valtava keraaminen kukkopilli, joka oikeasti soi. Sen vieressä on lamppu ja keraaminen runko kaiuttimelle.

"Tämä on vahva syy siihen, miksi haluamme pitää tuotannon Suomessa. Olemme perineet niin hienon osaamisen Arabialta, että pystymme tekemään mitä muotoja tahansa. Alihankkijalta saa lautasia, kuppeja ja kulhoja, mutta ei uusia innovatiivisia tuotteita", Owren sanoo.

Rahoitustakin on saatu, muun muassa Moomin Characters on yksi Vaja Finlandin omistajista.

Kunhan tehtaan koneet saadaan vielä käyntiin, voidaan tuotantomääriä kasvattaa niin paljon, että Japanista tulleisiin kyselyihinkin voidaan vastata.

Selvästikään tuotantoa ei ole pakko siirtää pois Suomesta. Tarvitaan vain hyvä design ja joku, jolla jakaa saman unelman.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kun kilpailija voitti palkintoja ulkomailla, Kupittaan Savi keskittyi kansanomaiseen keramiikkaan – ja se vetosi suomalaisiin

Iittala laajentaa astioiden kierrätyspalvelua – rikkinäiset astiat hyödynnetään rakennusteollisuudessa

Kaisa Valkama-Kettunen lähti kauas Kuusamosta, mutta palasi jatkamaan äitinsä yritystä – elämisen laatu ratkaisi