Pohjoispohjalaisista soista tulee itkijän estradi - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Pohjoispohjalaisista soista tulee itkijän estradi

Laulaja Noora Kauppila rakastui soiden karuun kauneuteen ja haluaa tuoda esiin kokemuksensa äänellä itkun avulla.
Sanne Katainen
Noora Kauppila haluaa esittää marginaaliin jäävää musiikkia suurten kaupunkien ulkopuolella. Äänellä itkua kuullaan pohjoispohjalaisilla soilla.

Noora Kauppila näki äskettäin ensimmäistä kertaa muuttohaukan Siikalatvan suolla. ”Olin ihan innoissani”, Kauppila kertoo.

Inspiroiva kokemus päätyi hänen kirjoittamiinsa itkuihin, joita hän esittää uhanalaisilla soilla.

”Suo on kiinnostava monin tavoin, symbolisesti mutta myös hyvin arvokas ympäristömielessä ja luonnon ja sen monimuotoisuuden säilymisen kannalta.”

Esityssarjan nimi on Itku äidin haudalla. Kauppila kertoo, että esitykset lähtivät kehittymään eräänlaisesta muistotilaisuuden ideasta. Itkuissa pohditaan vehreän luonnon siirtymistä taloudelliseen käyttöön.

”Vaikka kuolema ja suru ovat läsnä, on myös toivoa ja iloisuutta. Siksi juuri halusin valita kokonaisuuteen soita, jotka ovat vielä ainakin osittain luonnontilassa.”

Hän otti yhteyttä Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiriin ja on heiltä saanut vinkkejä uhanalaisista suoalueista, joilla itkut esitetään.

Kauppila kaipaisi lisää keskustelua ja kohtaamista soiden käytön teeman ympärillä huutelemisen rinnalle.

”Minulla ei ole tarkoitus lietsoa vastakkainasetteluja. Voin vain jakaa omaa suhdettani luontoon ja soihin”, hän sanoo.

Kuoleman ja hitaan haurastumisen teemat myös liittyvät soihin ja elämään ylipäätään.

”Kuinka kestämme haurastumista elämässä, jos emme näe sitä ympäröivässä luonnossakaan? Ja toisaalta meidän oma suhtautumisemme kuolemaan varmasti vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme luontoon.”

Myös muualla nyky-yhteiskunnassa kuolema ja haurastuminen on piilotettu.

”Enää ei asu isovanhempia samassa pihapiirissä, jotka siinä hiljaa hapertuu. Voimme ikään kuin valita, paljonko haluamme nähdä sitä. Saattohoitokin on delegoitu yhteiskunnalle.”

Oulu on Kauppilan synnyinkaupunki, mutta hän vietti lapsuudessaan paljon aikaa Pudasjärvellä.

Silloin hän myös soitti pianoa ja oboeta, mutta harjoittelu ei tähdännyt ammattilaisuuteen. Muusikon ura ei ollut hänelle itsestäänselvyys.

Kauppila opiskeli kuvataidetta Raahessa ja työskenteli hoitoalalla parisen vuotta. Sen jälkeen alkoi matka kansanmusiikin maailmaan.

”Siinä oli ihanaa löytämisen riemua ja oivallusta”, Kauppila muistelee alkuhetkiään kansanmusiikin parissa.

Seurasi muutto Helsinkiin opintojen perässä. Tällä hetkellä hän tekee Sibelius-Aketemiassa pro gradu -työtään. Soilla tapahtuvat esitykset ovat osa sitä.

Kauppilaa kiehtovat vanhemmassa kansanmusiikissa sen ajattomat teemat. Niissä ovat läsnä samat ihmisyyden yleiset kysymykset, joita tänäkin päivänä pohditaan. Inspiraatiota hän imee kaikkialta ympäriltään, eteenkin luonnosta.

Perinteiseen kansanmusiikkiin hän suhtautuu kunnioituksella. Siinä saa hänen mielestään kuulua tietty rujous ja ajan henki.

”Eikä kaikki ole missään nimessä rujoakaan, mutta ehkä nykyihmisen korvaan se estetiikka on niin eri, mihin on totuttu. Meillä on nykyään usein vaikkapa sellainen käsitys, että jokin on vireessä ja jokin on epävireessä, mitä ei välttämättä niin voimakkaasti ollut ennen tasavireistä järjestelmää.”

Suot ovat Kauppilalle lapsuuden Pudasjärveltä tuttuja paikkoja, mutta nyt hän on ikään kuin löytänyt ne uudelleen.

”Suo on vertauskuvallisesti kauhean kiinnostava taiteilijalle. Siihen liittyy kiinnostavia vastakkainasetteluja”, Kauppila pohtii.

Kiireisen kaupunkiympäristön ja seesteisen, hiljaisen suoympäristön välinen ristiriita on suuri.

”Sehän herättää aika paljon ihmisessä, varsinkin jos on ollut kauan kiireisessä kaupunkikuplassa. Se on vähän kuin menisi äidin syliin.”

Yhtäältä suohon liitetään pelkoa, mutta toisaalta suo voidaan nähdä turvallisena hiljaisuuden paikkana ja marjojen lähteenä. Soissa hän aluksi rakastui niiden karuun kauneuteen.

”Eivätkä ne ole lopulta edes karuja, vaan hyvin monisyinen maailma.”

Kauppila esiintyy soilla yksin ja akustisesti.

”Haluan ajatella, että tämä on tavallaan soolo, mutta lohduttaudun aina myös sillä, että en ole siellä yksin. Minulla on luonto, joka myös luo esitystä, ja tietenkin ihmiset, ne valtavat massat, jotka vyöryvät sinne”, Kauppila sanoo pilke silmä kulmassa mutta sitten vakavoituen.

”Se on kuitenkin omanlaisensa prosessi, vaikkei sinne tulisi kuin yksi tai kaksi ihmistä, niin ei se vähennä yhtään tapahtuman arvoa.”

Samalla Kauppila haluaa viedä rituaalirunoutta ja marginaalimusiikkia kasvukeskusten ulkopuolelle.

”Siellä se on jopa enemmän kotonaan kuin lava-asetelmassa”, hän pohtii.

Vakavasti uhanalainen karjalan kieli valikoitui itkujen esittämisen kieleksi.

Kauppila haluaa musiikin ja luonnontilaisen suoympäristön lisäksi vaalia myös kieltä. Se oli hänelle haastava hyppy, sillä karjalan kieli ei ollut hänelle entuudestaan tuttua.

”Minulle taika on siinä karjalan kielessä”, Kauppila kertoo. ”Olen kuunnellut arkistonauhoja ja ihastunut niihin. Sen jälkeen ihan paljas suomen kieli tuntuu jotenkin tosi raa’alta.”

Karjalan kielellä ja itse teke­millään sanoituksilla esiintyminen myös hiukan jännittää Kauppilaa, mutta jostain oli pakko aloittaa.

”Tämä on myös vähän sellainen hätä ei lue lakia -tyyppinen tilanne. Äänellä itkeminen on sen verran haurastunut perinne, että jos sitä jollain tavalla pystyisi ylläpitämään”, hän pohtii.

Itkijät ovat toimineet aikoinaan tunteiden tulkkina. Se kiehtoo Kauppilaa. ”Itkijä on ollut yhteisön palvelija, ja se on minusta niin kaunis ajatus.” Se myös saa hänet ajattelemaan nyky-yhteiskunnan tilannetta.

”Mietin, että olisiko meidän yhteiskunta parempivointinen, jos voitaisiin yhdessä olla tuntemusten äärellä avoimemmin.”

  • Itku Äidin Haudalla on suolla tapahtuva puhdistautumisriitti, musiikin ja luonnonympäristön liitto, joka pohtii elämän kunnioituksen ja itsensä kohtaamisen tematiikkaa. Teos avautuu kohti toivoa ja lohdullisuutta tutkien karjalankielistä itkuperinnettä kollektiivisen suremisen muotona ympäristöhuolen aikakautena.
  • Jäljellä olevat esitykset:
  • Siikalatva: Törmäsensuo 21.8. klo 19.30
  • Kärsämäki: Onkineva 22.8. klo 19.30
  • Ii: Karahkalamminsuo 1.9. klo 19.00
  • Itku Äidin Haudalla järjestetään yhteistyössä Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n kanssa.
Lue lisää

Oulun seudulla ohjaillaan peltojen vettä kaivinkoneilla ja pelätään lisäsateita – heinäkuussa sateita jo kaksi kertaa edellisvuosia enemmän

Pakko vaihtui vapaaehtoisuuteen yksityismaiden soidensuojelussa, rahaa tarjolla maanomistajille – MTK: "Kannattaa tarttua tilaisuuteen"

Vesi nousee Lapissa nopeasti – vahingot hyvin todennäköisiä

Ennätystulvat mahdollisia jo ensi viikolla – katso video: Näin kuohui Vikaköngäs Rovaniemellä torstaina