Ihmiset & kulttuuri

Kotiseudun ylpeys: Heinittynyt hautausmaa kunnostettiin porukalla – "Talkootyö on kova sana”

Ihmiset & kulttuuri 26.08.2018

Leivonmäen sankarihautausmaa saatiin kohennettua talkoovoimin, kertoo Pekka Hytönen, Ikolan pienviljelijäyhdistyksen aktiivi.


Petri Blomqvist
Pekka Hytönen iloitsee sankarihautausmaan kohentuneesta ulkonäöstä.
Pekka Hytönen iloitsee sankarihautausmaan kohentuneesta ulkonäöstä.
Petri Blomqvist
Pensasaitojen leikkuu on houkutellut koko joukon Ikolan pienviljelijäyhdistyksen jäseniä talkoisiin. Mukana ovat (vas. ylh.) Marjatta Nevalainen, Sinikka Hytönen, Saku Riihiaho, Anja Krigsman, Pentti Nevalainen, Matti Hytönen, Tapio Hokkanen, Paavo Oittinen, Maija Riihiaho, Pekka Hytönen. Edessä kyykyssä vasemmalta Heli Sipiläinen, Anne Hujanen, Sofia Loipponen, Marketta Ranta ja Jouko Nieminen.
Pensasaitojen leikkuu on houkutellut koko joukon Ikolan pienviljelijäyhdistyksen jäseniä talkoisiin. Mukana ovat (vas. ylh.) Marjatta Nevalainen, Sinikka Hytönen, Saku Riihiaho, Anja Krigsman, Pentti Nevalainen, Matti Hytönen, Tapio Hokkanen, Paavo Oittinen, Maija Riihiaho, Pekka Hytönen. Edessä kyykyssä vasemmalta Heli Sipiläinen, Anne Hujanen, Sofia Loipponen, Marketta Ranta ja Jouko Nieminen.

”Leivonmäen kunta on liitetty eteläiseen naapuriin Joutsaan reilu kymmenen vuotta sitten. Oli arvattavissa, että entisen kuntakeskuksen miljöössä tapahtuu muutoksia. Jokseenkin kaikki viranomaistoiminnot ja osuuspankin konttori siirtyivät pois. Tyhjiä ikkunoita on tullut runsaasti kylälle.

Kuntaliitoksen mukana meni myös seurakunta. Leivonmäen seurakunta oli vakavarainen, hyvin hoidettu. Liitoksen myötä jokseenkin kaikki päätösvalta ja asioiden hoito siirtyivät naapurille.

Leivonmäellä oli sankarihautausmaa perustettu vanhan ja kauan sitten puretun, seurakunnan ensimmäisen kirkon kiviaidan sisälle ja siis muutaman sadan metrin päähän nykyisestä kirkosta ja hautausmaasta.

Talousvaikeuksien hiipiessä yhteisöömme alkoivat merkit näkyä sankarihautausmaamme hoidossa. Heinä kasvoi pitkäksi, pensasaidat ja kukkapenkit olivat hoitamattomina. Kun asiasta meni palautetta seurakunnan hallintoon, siellä oli valmiutta tehdä sopimus paikallisen toimijan kanssa ruohon leikkuusta, kukkien istutuksista, pensasaitojen leikkuusta ja kaikkinaisesta sankarihautausmaan ilmeen parantamisesta.

Tuolloin kylämme yhteisö, Ikolan pienviljelijäyhdistys ry, teki seurakunnalle yksilöidyn tarjouksen noista hoitotoimista. Tavoitteenamme oli tehdä työt talkoilla. Ostettavat materiaalit laskutetaan Joutsan seurakunnalta.

90-vuotiaan yhdistyksen nimi on haluttu säilyttää ennallaan, koska se kalskahtaa arvokkaalta. Alkuaikoina ostettiin porukalla laitumenkunnostus­äkeitä ja heinänsiemenkylvökoneita. Nyt toiminta on ihan muuta, lähes yksinomaan talkootyötä.

Sopimus syntyi seurakunnan kanssa ja ilmeisesti työmme sai yleisen hyväksynnän, sillä muutaman kerran kesässä kokoontunut talkooporukka lisääntyi vähitellen. Saimme myös yksityisiä lahjoituksia toimiimme sankarihautausmaan kohentamiseksi.

Nykyisin voimme jo olla vähän ylpeitäkin työstämme kotiseudun hyväksi. Monet muistavat sankarihautausmaamme alennustilan ja iloitsevat mukanamme sen nykyilmeestä.

Itsenäisyyspäiväksi tuli jostain sellainen ajatus, että seppeleenlaskussa pitäisi olla havusidoksia joka ainoalle 80 haudalle. Teimme talkoilla ne, ja jokaiselle sidokselle löydettiin laskija.

Tilaisuus oli liikuttava. Olin itse kunniavartiossa ja katselin yleisöön päin sankaripatsaan viereltä. Oli uskomattoman hieno tunnelma, kun sidokset laskettiin. Jokainen tiesi, miten se tapahtui ilman, että oli opetettu mitenkään. Se vahvisti, että meidän kannattaa huolehtia sankarihautausmaastamme. Veteraaniasioiden kanssa olen koettanut tehdä parhaani. Veteraanin iltahuudon sanoin ’himmetä ei muistot koskaan saa’.

Toiminnan sivutuotteena on syntynyt muitakin ryhmiä, joissa talkoillaan, juodaan yhdessä keitetyt kahvit ja lähdetään kotiin suunnittelemaan uusia asioita, joilla voimme edistää pienenevän yhteisömme viihtyisyyttä.

Ylpeytemme on sankarihautausmaa, mutta kyllä koemme, että kun saataisiin tämä toiminta säilymään tällaisena, niin tämä kokonaisuutenakin on ylpeys. Talkootyö on kova sana.”

Kolme kysymystä

1. Kenelle haluaisit näyttää ylpeydenaiheen?

Erityistä kohde­ryhmää ei ole tullut mietittyä, mutta nykyisin kiertää paljon sankarihautausmaista kiinnostuneita kulkijoita. Olemme toivottaneet heidät tervetulleiksi.

2. Onko jotain, mistä et ole erityisen ylpeä?

Julkinen valta, jonka vastuulla nämä asiat ovat olleet, ei ole toiminut kauhean kannustavasti meidän toimia kohtaan. Toivoisin, että asennetta saataisiin paremmaksi.

3. Kenen henkilön saavutuksia ihailet?

Yhdistyksen naisväen aktiivisuutta ihailen erittäin suuresti. He ovat aina valmiita tekemään, mitä kulloinkin on tarvis tehdä.

Juttu kuuluu MT:n Viikonvaihde-liitteen Kotiseudun ylpeys -kesäsarjaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit