Ihmiset & kulttuuri

Serkukset löysivät toisensa somesta – "En ollut uskoa, että minulla olisi vielä Suomessa elossa olevia sukulaisia"

Ihmiset & kulttuuri 28.08.2018 Seinäjoki

Suomalaisen ja kanadalaisen serkun kolme vuotta jatkunut Facebook-yhteydenpito huipentui kasvokkain tapaamiseen.


Johannes Tervo
Maire Ala-Reini antoi pari viikkoa sitten kanadalaiselle serkulleen Darlene Heiserille maistiaisia itse kasvatetuista eri lajikkeiden tomaateista. Serkukset tapasivat Seinäjoella.
Maire Ala-Reini antoi pari viikkoa sitten kanadalaiselle serkulleen Darlene Heiserille maistiaisia itse kasvatetuista eri lajikkeiden tomaateista. Serkukset tapasivat Seinäjoella.
Johannes Tervo
Darlene Heiserin lapsenlapsi taiteili isoäitinsä kynnet juhlakuntoon Suomen matkaa varten.
Darlene Heiserin lapsenlapsi taiteili isoäitinsä kynnet juhlakuntoon Suomen matkaa varten.

Keskiviikkona 15. elokuuta koitti pitkään ja hartaasti odotettu päivä.

Kanadasta Suomeen tyttärensä Terri Heiser-Elenkon kanssa lentänyt Darlene Heiser pääsi tapaamaan elämänsä ensimmäistä serkkuaan.

"On ihan uskomatonta olla täällä ja tavata ensi kertaa suomalaista sukuani. Tyttäreni kannusti minua matkaan, sillä yksin ei olisi tullut näin kauas lähdettyä. Eikä kyllä miehenikään kanssa, tämä on meidän tyttöjen matka", Heiser summasi ensitunnelmiaan.

Seinäjokinen 80-vuotias Maire Ala-Reini on pitänyt nyt 73-vuotiaaseen serkkuunsa yhteyttä yli kolmen vuoden ajan Facebookissa. Kielen kääntämisessä ovat auttaneet sekä perheenjäsenet että Googlen kääntäjätyökalu.

Lisäksi Heiser tapasi Suomen matkallaan kaksi muuta Seinäjoella asuvaa serkkua, ja tytär Heiser-Elenko tapasi pikkuserkkujaan.

Ala-Reinin ja Heiserin isät olivat veljeksiä, ja he asuivat 1900-luvun alussa Nurmossa maaseudulla.

"Tiesin vanhempieni suomalaisesta taustasta, mutta en uskonut, että minulla olisi elossa olevia sukulaisia", Heiser kertoi.

Hän tietää isänsä lähteneen 17-vuotiaana vuonna 1926 Nurmosta Kanadaan paremman elämän perässä.

Etelä-Pohjanmaalta lähti noihin aikoihin Kanadaan useita samanikäisiä nuoria, ja Heiserin tiedon mukaan suomalaiset asuivat aluksi samalla alueella. Sekä Heiserin isä että äiti olivat taustaltaan suomalaisia.

"Isäni puhui aina suomalaisuudesta hyvin tunteellisesti. Hän selvästi arvosti ja kaipasi välillä juuriaan."

Vaikka molemmille serkuksille on kertynyt vuosia jo kunnioitettava määrä, ovat molemmat aktiivisia Facebookin käyttäjiä.

"Tiesin mahdollisista Kanadan serkuistani vain sukunimen ja kaupungin, jossa heitä on joskus asunut. Etsin sopivia henkilöitä Facebookista aika ajoin useiden vuosien ajan", Ala-Reini selitti.

Hän lähetti viestin parille taustatietoihin sopivalle henkilölle, mutta ensimmäiset yhteydenotot eivät tuottaneet onnistumista. Vastaukseksi tuli vain: "En taida olla etsimäsi henkilö. Toivottavasti sinua vielä onnistaa!"

Aikaa kului jälleen, kunnes eräänä päivänä Ala-Reini huomasi Facebookissa aivan oman isänsä näköisen miehen. Hän päätti tarttua jälleen kerran tuumasta toimeen ja lähetti yksityisviestin tutun näköiselle Darcy Luomalle.

Facebook ohjaa muilta kuin kavereilta tulleet viestit yleensä "muut viestit" -kansioon, minkä vuoksi vastaanottaja ei välttämättä huomaa viestiä.

Näin kävi myös Ala-Reinille.

"Aikaa kului parisen kuukautta eikä vastausta kuulunut. Jossain vaiheessa tajusin selata hänen kaverilistaansa, joka näkyi julkisena. Yhtäkkiä näytöllä alkoi välkähdellä tuttuja nimiä, jotka olin nähnyt Darlenen äidin hautajaisohjelmassa, jonka hänen isänsä aikoinaan lähetti Suomeen."

Tutut nimet saivat Ala-Reinin varmistumaan oikeasta henkilöstä ja hän rohkaistui lähettämään isänsä näköiselle oletetulle serkulleen kaveripyynnön ja uuden viestin.

Samaan aikaan Ala-Reini lähetti myös ensi kertaa viestin Darlene Heiserille, jonka hän oli löytänyt toisen serkkunsa kaverilistasta.

Viimein alkoi tapahtua, kun Luoma vastasi viestillä "Tunnenko minä sinut?"

Luoma ei kertonut saamastaan yhteydenotosta heti sisaruksilleen, mutta samoihin aikoihin Heiser löysi oman viestinsä eikä ollut uskoa silmiään.

"Menin kananlihalle ja olin ihan shokissa. En ollut uskoa, että minulla olisi vielä Suomessa elossa olevia sukulaisia."

"Sain viestin 69-vuotissyntymäpäivänäni, ja se oli ehdottomasti elämäni paras syntymäpäivälahja. Maire ja hänen kaksi sisarustaan ovat minun ensimmäiset serkkuni", Heiser muisteli juhlapäiväänsä.

Hän kertoo nähneensä Ala-Reini nimen jo ennen viestin saamista usein Facebookin tarjoamissa kaveriehdotuksissa.

"Luulin hänen nimeään pitkään italialaiseksi, mutta yhtäkkiä päässäni välähti: tämähän voisi olla myös suomalainen nimi. Silloin löysin myös Mairen lähettämän viestin."

Muistoksi Suomen vierailultaan Heiser ja Heiser-Elenko pakkasivat laukkuihinsa muun muassa Muumi-mukeja, Suomi-pipon ja Helsingin Kauppatorilta ostettuja tuliaisia.

Lisäksi he saivat valita haluamansa väriset ja malliset villasukat Ala-Reinin itse kutomien noin sadan sukkaparin joukosta.

"Nämä tulevat talvella tarpeeseen, kun pakkanen paukkuu", he iloitsivat sukistaan.

Kaiken kukkuraksi Ala-Reini osti serkulleen kultasepänliikkeestä pöytämallisen Suomen lipun, jonka jalustaan kiinnitettiin kaiverrettu muistolaatta tapaamisesta.

"Meillä molemmilla alkaa olla jo sen verran ikää, että tämä saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen tapaamisemme kasvokkain", serkukset harmittelevat.

Onneksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä Heiser-Elenkon kameran muistikortille tallentui viikon aikana satoja ellei tuhansia kuvia.

Tunteikkaita muistoja kertyi muun muassa Nurmon kirkon pihamaalta, jossa Heiser laski kynttilän suomalaisten isovanhempiensa haudalle.

Suomen vierailunsa aikana kanadalaiset kertovat istuneensa ruokapöydässä aamuin ja illoin. Usein myös päivisin.

"Olemme syöneet koko ajan. Emme varmaan mahdu enää lentokoneeseen palatessamme", Heiser ja hänen tyttärensä nauroivat.

"Onko teillä pöydät aina näin hienosti katettu? Ja syöttekö te aina ruuan päälle jälkiruokaa?", Heiser ihmetteli.

Etelä-Pohjanmaalla arkiruoka on usein simppeliä, mutta juhlahetkiin panostetaan.

Kaukaa meren takaa tulleet sukulaiset ovat kunniavieraita, joten he pääsivät juomaan Suomen vierailunsa aikana kahvia aamuin, päivisin ja välillä illoinkin, kun kaikki sukulaiset halusivat kestitä harvinaisia vieraita.

"Juomme yleensä vaan yhden todella ison kupillisen kahvia aamuisin. Täällä kahvin kanssa tarjottu leipäjuusto ja lakkahillo ovat olleet uusi ja maukas tuttavuus. Suomalainen ruokakulttuuri on muutoin aika samantapainen kuin Kanadassa. Syömme paljon perunaa esimerkiksi perunamuusin muodossa", Heiser-Elenko kuvaili.

"Minä kans", Heiser huudahti suomeksi, kun huomasi kahvitarjoilun santsikierroksen alkaneen. Viikon aikana hän oppi useita suomenkielisiä sanoja ja ilmaisuja, kuten kaksi olutta, kiitos ja koira.

"Me emme voi Kanadassa ostaa noin vaan olutta huoltoasemalta, mutta Suomessa pääsimme maistamaan huoltoaseman kylmäkaapista ostettua karhun kuvalla varustettua olutta!", Heiser ja tytär Heiser-Elenko naureskelivat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit