Ihmiset & kulttuuri

Kyläkoulusta kuoriutui kulttuurikeskus, johon kansainväliset taiteilijat halajavat – vain noin 10–25 prosenttia tulee valituksi

Ihmiset & kulttuuri 06.09.2018 Hämeenkyrö

Hämeenkyrössä toimiva Arteles Creative Center on entiseen kyläkouluun rakennettu kansainvälisten taiteilijoiden leikkikenttä, luovuusareena ja koti kuukauden ajan.


Sanne Katainen
Taiteilijat etenevät tuntoaistin varassa studiotilassa, joka on aikoinaan palvellut koulun liikuntasalina. Kuvassa Stella Teunissen (vas.) Belgiasta, Kendall Schauder Yhdysvalloista, Linda Loh Australiasta, Luther Bangert Yhdysvalloista ja Za Othman Iso-Britanniasta.
Taiteilijat etenevät tuntoaistin varassa studiotilassa, joka on aikoinaan palvellut koulun liikuntasalina. Kuvassa Stella Teunissen (vas.) Belgiasta, Kendall Schauder Yhdysvalloista, Linda Loh Australiasta, Luther Bangert Yhdysvalloista ja Za Othman Iso-Britanniasta.
Sanne Katainen
Vanhassa kyläkoulussa on riittänyt korjauspuuhaa, kertoo yksi Arteleksen perustajista Teemu Räsänen.
Vanhassa kyläkoulussa on riittänyt korjauspuuhaa, kertoo yksi Arteleksen perustajista Teemu Räsänen.

Kulttuurikeskuksen studiotilat ovat 12 taiteilijan intensiivisen tunnustelun kohteena. He etenevät sidotuin silmin, koska tarkoituksena on, että kerrankin tuntoaisti ottaa ohjat näköaistilta.

Arteleksessa vietetään iltaa, jolloin luovan alan ihmiset saavat jakaa toisilleen mitä tahansa, minkä ovat kokeneet inspiroivaksi, kertoo toiminnanjohtaja Teemu Räsänen, itsekin taiteilija.

Ketään ei Arteleksessa pakoteta tuottamaan taidetta. Luovuus tarvitsee usein tilaa hengitellä rauhassa ilman ulkoa tulevia paineita, joita arki on täynnä. "Pyrimme tukemaan yksilöä hänen omassa kehityksessään aktiivisen läsnäolon ja tekemisen kautta", Räsänen kuvailee paikan filosofiaa.

Kalenterikuukausittain vaihtuvat ihmiset saapuvat ympäri maailmaa. "Meillä on ollut noin 850 taiteilijaa yli 50 eri maasta", Räsänen kertoo.

Kaikki luovien alojen ammattilaiset ovat tervetulleita Artelekseen aina kuvataitelijoista designereihin ja kirjailijoista näyttelijöihin. Hakijoita residenssiin on paljon — hakukierroksen valintaprosessin jälkeen vain noin 10–25 prosenttia tulee valituksi.

Idea Artelekseen syntyi vuonna 2009, kun Räsänen ja kaksi hänen taiteilijakollegaansa olivat suorittamassa taiteen maisteriopintoja Genevessä.

"Kun asuu ulkomailla, huomaa paremmin, mitä ikävöikään Suomessa. Se ei ole taide- tai urbaanimaailma, vaan hyvin perustavanlaatuisia asioita: luonto, hiljaisuus, sauna, metsä", Räsänen kertoo. Suomen taidekenttä on kovin pieni ja hidasliikkeinen, uutta säpinää sinne kyllä mahtuisi.

Räsänen päätti kollegoineen, että ongelman voisi ratkaista kutsumalla mielenkiintoiset taiteilijat Suomeen. "Ei kaupunkiin vaan luontoon, missä on se, mitä eniten kaipaa, kun itse on ulkomailla. Se on myös varmaan arvokkaampaa ulkomaalaisille."

Tuohon aikaan oli paljon vanhoja kyläkouluja jäämässä tyhjilleen. Hämeenkyrön Haukijärveltä löytyi koulu, jota, F. E Sillanpäänkin oli aikoinaan käynyt. Se tuntui sopivalta.

Taiteilijakolmikko ryhtyi kunnostustöihin vailla aikaisempaa kokemusta. Se paljastui paljon suuremmaksi projektiksi, mitä kukaan oli osannut odottaa. "Ajateltiin naivisti, että saadaan homma käyntiin parissa kuukaudessa."

Puolen vuoden remontoinnin jälkeen tilat olivat sellaisessa kunnossa, että ensimmäiset muutamat residenssiläiset pystyivät tulemaan. Kunnostusta on kuitenkin jatkettu voimien ja resurssien mukaan vähä vähältä näihin päiviin asti.

Matkan varrella Räsänen on siirtynyt paikan vetäjäksi. Apuna Arteleksen arjen pyörityksessä ja kehityksessä on myös kaksi muuta työntekijää, taiteilijoita hekin.

Kulttuurikeskuksen vuosi rytmittyy neljän eri residenssiohjelman mukaan. Parhaillaan on menossa Back to basics -ohjelma (Takaisin perusteisiin), jossa asukkaiden internetin ja kännykän saatavuutta on rajoitettu. Tämä auttaa palauttamaan maailman metropoleista saapuneet taitelijat luonnon äärelle.

Vuosien saatossa Räsänen on nähnyt Suomen luonnon vaikutuksen taiteilijoihin yhä uudelleen. "Luonto — Siitä he inspiroituvat ja saavat niin paljon täällä ettei sitä itse suomalaisena voi välillä tajutakaan.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit