Ihmiset & kulttuuri

Katso videolta sukellus Porkkalan hylkypuistoon – puulaivoja tuhoava laivamato ei onneksi viihdy Itämeressä

Ihmiset & kulttuuri

Katso videolta sukellus Porkkalan hylkypuistoon – puulaivoja tuhoava laivamato ei onneksi viihdy Itämeressä

Ihmiset & kulttuuri 07.09.2018 Kirkkonummi

Suomen merialueilla makaa arviolta 10 000 hylkyä, mutta vain pieni osa niistä on löydetty.

Kulttuurista kiinnostuneilla on hyvä syy opetella sukeltamaan. Suomen aluevesillä pötköttelee poikkeuksellisen paljon hylkyjä. Meriarkeologi Minna Koivikko Museovirastosta arvioi, että niitä voi olla jopa 10 000. Suurin osa hylyistä on yhä löytämättä. Useimmiten niihin törmätään sattumalta, kuten väyliä tehtäessä.

Maanantaina auenneessa Porkkalan hylkypuistossa on merkitty sukeltajien iloksi neljä uponnutta laivaa. Satoja vuosia vanhojen hylkyjen luo löytää, kun pulahtaa mereen poijun kohdalta ja seuraa pohjassa köysiä ja opasteita.

Digiaika avaa hylkypuiston myös maakrapujen nautittavaksi.

On aika kurkistaa syvemmälle. Kameralla varustettu Porkkalan hylkypuiston projektipäällikkö Markku Luoto loikkaa aluksen perästä veteen raskaat happipullot selässään. Pinnan alla odottaa hiljaisuus ja liikkumisen keveys.

Minna Koivikko puhuu mielellään "zen-puistosta", sillä sukeltaja kuulee pinnan alla vain oman hengityksensä. Kokemus on rauhoittava.

Hetken kuluttua ohjaamon monitorista alkaa näkyä livekuvaa pinnan alta ja kaiuttimesta kuulua sukeltajien puhetta.

Koivikko viittilöi näytöltä, missä kohdissa sotalaivan tykit ovat sijainneet. Tutkailun kohteena on Tykkikyljeksi kutsuttu hylky. Oikeastaan se on vain pala sotalaivaa, joka on seilannut Itämerellä 1700-luvulla. Mielenkiintoista olisi tietää, minne suurin osa laivan hylystä on päätynyt.

Tykkikylki on pala 1700-luvun sotalaivan kyljestä, jossa on yhä jäänteitä tykeistä. Hylyn osa makaa 10–14 metrin syvyydessä.

Muinaismuistorekisteriin on merkitty 677 yli sata vuotta sitten uponnutta laivaa. Niistä 59 sijaitsee Kirkkonummen kapeikkoisilla väylillä, jotka ovat olleet tärkeitä kauppa- ja sotalaivojen kulkureittejä.

Vanhin Itämeren pohjasta löytynyt, säästynyt hylky on peräisin 1300-luvulta. Koivikon mukaan hylyt säilyvät Itämeressä kohtuullisen hyvin, koska puuta nakertava laivamato, Teredo navalis, ei viihdy vähäsuolaisessa murtovedessä. Suolaisemmissa vesissä puiset hylyt uppoavat parempiin suihin muutamassa kymmenessä vuodessa.

Hylkyjen merkitseminen poijuilla ja karttoihin edistää niiden suojelua. Esimerkiksi hylkypuiston 1600-luvulta peräisin oleva Tynnyrihylky on repeytynyt pahasti ankkurin osuttua siihen.

Näkyvyys Suomenlahdella vaihtelee vuorokaudenkin sisällä paljon.

Kameran edessä lilluu hitusia. Näkyvyys pinnan alla on keskimääräistä heikompi. Sukeltajien mukaan näkyvyys voi vaihdella vuorokauden sisällä paljon.

"Sormikeli. Sukeltaessa näkee juuri ja juuri omat sormensa", vahvistaa Luoto noustuaan pintaan pikaisen sukelluksen päätteeksi.

Kaiken kaikkiaan näkösyvyys Itämerellä on parantunut vuosikymmenen aikana, koska ravinnepäästöjä on saatu kuriin. Toisaalta menneisyyden synnit pöllähtelevät yhä pohjasta aiheuttaen sameutta sekä levä- ja planktonkukintoja. Takana on yksi pahimmista sinileväkesistä vuosiin.

Porkkalan Hylkypuisto on syntynyt pitkälti Suomen Meriarkeologisen Seuran ja sukellusseura Nousun vapaaehtoisin voimin. Markku Luoto laskeskelee, että ilman talkooväkeä sukelluspuiston kustannukset olisivat nousseet kymmeniin tuhansiin euroihin. Museovirasto on tukenut hanketta noin 4 000 eurolla.

Sanne Katainen
Markku Luoto vastaa projektipäällikkönä hylkypuiston järjestelyistä. Sukelluspuiston avaaminen on vaatinut runsaasti talkootyötä. Poijun kohdalta pinnan alta löytyy Tykkikylki.