Ihmiset & kulttuuri

Kotiseudun ylpeys: Hiljenevän kylän rukoushuoneen helmi on alttaritaulu – "Ystävättäreni mielestä taulun Jeesus on aivan Waltteri Torikan näköinen"

Vuohiniemessä on kymmenisen vakituista asukasta. Silti kylän rukoushuoneessa järjestettyyn konserttiin kokoontui haastattelua edeltävänä päivänä noin sata kuulijaa. Leena Laaksonen pitää rukoushuonetta silmällä epämääräisten hiippailijoiden varalta.
Sanne Katainen
Vuohiniemen rukoushuone rakennettiin lähes kokonaan talkoovoimin vuonna 1937. Leena Laaksonen kastettiin rakennuksessa yhdeksän vuotta myöhemmin.

"Minulla on ihana valokuva, jossa olen alle kouluikäinen ja olen lähdössä mamman eli isänäidin kanssa yhdessä kirkkoon. Hiuksissani on kuvassa tiukat letit ja mammalla yllään musta palttoo. Se on ensimmäinen muistoni Vuohiniemen rukoushuoneesta.

Rukoushuone rakennettiin vuonna 1937 suurimmaksi osaksi pelkin talkoovoimin. Tontti lohkaistiin meidän maistamme. Se maksoi 50 markkaa, minulla on siitä kauppakirjakin tallella. Penkit ja kattokruunut saatiin lahjoituksena Hämeenlinnasta.

Kyllä tämä on ollut suunnaton saavutus sen aikaisille ihmisille, kun ei kylällä ollut edes isoja taloja. Mahdettaisiinko me nykyihmiset rakentaa kirkkoa talkoilla?

Taiteilija Arthur Heickellillä oli täällä kesämökki, ja hän teki rukoushuoneelle alttaritaulun todella edullisesti. Yksi Hattulan papeista on sanonut, että hänestä on ihana olla täällä, koska taulussa on kaunein Jeesus, jonka hän on nähnyt.

Eilen eräs ystävättäreni sanoi, että voi hurja, kun taulun Jeesus on aivan oopperalaulaja Waltteri Torikan näköinen. Vertailen alttaritauluja käydessäni muissa kirkoissa, mutta aina meillä on parempi.

Rukoushuone valmistui juuri ennen sotaa. Katolla oli ilmavalvontatorni, sillä tästä menivät yli pommituslaivueet Tampereelle. Paikalliset nuoret naiset, muun muassa minun äitini, päivystivät siellä. Äiti muisteli, että täällä oli hirveän kylmä talvisodan aikaan.

Rukoushuone oli Suomen luterilainen evankeliumiyhdistyksen omistuksessa, mutta vuonna 2014 he halusivat myydä sen. Ensin he yrittivät myydä tätä Hattulan seurakunnalle, mutta siellä kieltäydyttiin. Seuraavaksi rukoushuonetta tarjottiin viereisen Renkajärven suojeluyhdistykselle. Oli ihanaa, että tälle löytyi jatkaja, eikä mikään ulkopuolinen järjestö ostanut rukoushuonetta.

Nykyään täällä pidetään jumalanpalvelus aika kun on kaksoispyhä eli jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä ja pyhäinpäivänä. Joskus alkuaikoina täällä järjestettiin leirejä ja nukuttiin vintillä, mutta enää sellaista ei voi tehdä turvallisuussyistä.

Lisäksi täällä järjestetään konsertteja. Suurin osa kävijöistä on naapurikunnasta Hämeenlinnasta ja mökkiläisiä on paljon. Silloin kun esiintymässä oli muusikko Pekka Simojoki, teimme yleisöennätyksen. Osa yleisöstä joutui istumaan ulkona.

Viime vuosina täällä on kastettu muutama vauva ja vietetty häitä. Myös ohjelmallisia syntymäpäiviä on vietetty.

Kylällä on nykyään hiljaista, yhteensä kymmenkunta vakituista asukasta. Kaupan loppuminen vuonna 2002 oli viimeinen niitti.

Välillä pelottaa, että rukoushuoneelle tulee joku varkaisiin. Me aina seuraamme tarkkaan, jos täällä seisoo auto. Tämä on myös Pokémonien metsästyspaikka, mutta se on vaaratonta porukkaa.

Kerran pesin talomme yläkerran ikkunoita, kun näin, että joku on kontallaan maassa rukoushuoneen luona. Ajattelin, että nyt siellä joku yrittää sytyttää tulta, vaikka ei kai kukaan keskellä päivää tule sytyttämään kirkkoa. Sitten poikani löysi netistä, että täällä on geokätkö.

Kyllä me vahdimme ja katsomme, mutta rauhallista täällä on. Ei täällä istu mitään mopojengejä tai nuorisoa – ei niitä ole täällä muutenkaan."

Kolme kysymystä

1. Kenelle haluaisit näyttää ylpeydenaiheen?

Näytän tämän lähes kaikille, jotka käyvät meillä vieraana muualta. Tyttärenikin esittelee tätä mielellään.

2. Onko jotain, mistä et ole erityisen ylpeä?

Wc oli ennen kauhean nolo, mutta nyt saimme kemiallisen vessan. Omaa kaivoa täällä ei ole ja parkkipaikkoja pitäisi olla enemmän, mutta ne eivät ole isoja ongelmia.

3. Kenen henkilön saavutuksia ihailet?

Tämän rakennuksen alkuunpanijoiden eli ihan tavallisten kyläläisten tekoja.

Kirjoittajan isoisoisä oli yksi aktiivisista puuhamiehistä, kun rukoushuonetta rakennettiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kotiseudun ylpeys: Heinittynyt hautausmaa kunnostettiin porukalla – "Talkootyö on kova sana”

Kotiseudun ylpeys: Pikkuori Masan pää on vain keppihevosen kokoinen – katso video

Vanhemmat halusivat lapsille liikennekasvatusta ja käärivät hihansa yhteisen puiston puolesta: ”Tajusimme, että meillä on täällä jotakin tosi hienoa”