Ihmiset & kulttuuri

Ampumahiihtäjä Olli Hiidensalo ottaa lajinsa tosissaan, mutta ei vakavasti – "Hallitset ammuntaa eikä ammunta sinua"

Sanne Katainen

Urheilija kääntyy kotitilansa pellolla ja juoksee kameraa kohti, uudestaan ja uudestaan.

"Vieläkö? Tämähän on kovaa hommaa", hän sanoo, mutta hymyilee rennosti.

Pitää ottaa tosissaan, mutta ei vakavasti.

Sitä ajatusta Olli Hiidensalo on yrittänyt urallaan vaalia.

Häntä voisi kutsua uuden aallon maalaiseksi: Ihmiseksi, jolla on yhden identiteetin sijaan lukuisat eri kasvot.

Hiihtoladulla maailmancupissa taistellessaan Hiidensalo on ammattiurheilija.

Kotitilan pellolla heinää paalatessaan hän on maatilan poika, Hämeenlinnassa tyttöystävän luona kaupunkilainen, Lieksassa lintupassissa metsästäjä, Tampereen Teknillisen yliopiston luentosalissa opiskelija.

Ja nyt hän on myös Maaseudun Tulevaisuuden uusi videoblogin tekijä eli vloggari.

Videoblogin ensimmäinen osa julkaistaan tänään MT:n verkkosivuilla. Siinä liikutaan urheilun, maatilan töiden ja metsästyksen maailmassa.

Jos jatkuvasti tekee orjallisesti ohjeita noudattaen eikä kuuntele itseään, se käy pääkopalle raskaaksi.

Hiidensalo on hiljattain palannut Lieksasta kanalintujahdista.

Tähtäimen taakse jäi teeri ja muutama pyy.

Peurajahti menee ohi suun, sillä seuraava kohde on Pohjois-Italian Anterselvan harjoitusleiri. Siellä treenaa koko Suomen ampumahiihtomaajoukkue.

Ampumahiihto on siitä poikkeuksellinen laji, että arvokisat järjestetään joka vuosi. Tänä vuonna ne ovat Ruotsin Östersundissa. Se sopi Hiidensalolle mainiosti.

"Parasta on, kun kisapaikka ei ole liian korkealla. Pärjään paremmin merenpinnan tasolla."

Korkeuksissa leposyke nousee.

Isokokoinen ihminen myös kuluttaa enemmän happea. Vähähappiset olot voivat tarjota pienemmille hiihtäjille etulyöntiaseman 186-senttiseen Hiidensaloon verrattuna.

Hiidensalo vastasi parhaasta suomalaissuorituksesta miesten normaalimatkalla Saksan Ruhpoldingissa tammikuussa. Viestissä hän oli toisen osuuden kuudenneksi nopein ja normaalimatkalla sijalla 32.

Ampumahiihdon Hiidensalo löysi 13-vuotiaana Tuusulan voimaveikkojen harjoituksista. Myös isosisko Anna innostui lajista.

Hiihto ja ampumahiihto kulkivat Hiidensalon lajeina rintarinnan aina 19-ikävuoteen asti. Puolustusvoimien Urheilukoulussa piti tehdä lajivalinta, ja ampumahiihto oli päätöksenä lopulta helppo. Ampumisesta ja urheilusta kiinnostuneelle nuorelle laji istui ja istuu edelleen.

Uran alku oli väkevä. Ensimmäisessä maailmancupissaan Hiidensalo oli kolmaskymmenes.

Valmentajana oli uran alkuaikoina Jarmo Pukkinen, joka valmentaa myös Kaisa Mäkäräistä. Vuodesta 2016 lähtien valmentajana on toiminut Jarmo Riski.

Hiidensalo on sittemmin taistellut tiensä kohti suomalaisen ampumahiihdon kirkkainta kärkeä.

Pyeongchangin olympialaisissa hän hiihti sekaviestissä kuudenneksi ja oli pikamatkalla 19:s.

Höysin tila Nummi-Pusulassa on Hiidensalon kotitila. Siellä tuotetaan viljaa ja naudanlihaa – ja harjoitellaan kisoja varten.

Monissa kilpailijamaissa treenataan porukalla.

Hiidensalo taittaa lenkit ja rullahiihtotreenit itsekseen. Pellolle on viety ampumaharjoittelua varten maalitauluja.

"Suomessa kun treenaat, treenaat paljon yksin. Olet yksin vastuussa arjen hallinnasta."

Se taas vaatii itsekuria.

"On tehtävä vaadittavat harjoitukset, vaikka tekisi mieli lähteä vaikka metsälle. Olisi idyllistä sanoa, että jokainen kokemus on kasvattava. Mutta eihän kaikesta urheilusta hyödy elämässä."

Huippu-urheilu on toisaalta hifistelyä. Ohjeita ja uusia tapoja parantaa suoritustaan tulee jatkuvasti. Itseään täytyy kuitenkin kuunnella, Hiidensalo korostaa.

"Jos jatkuvasti tekee orjallisesti ohjeita noudattaen eikä kuuntele itseään, se käy pääkopalle raskaaksi."

Sanne Katainen
Työt kotitilalla luonnistuvat, vaikka harjoittelu ja opiskelu vievätkin leijonanosan Hiidensalon ajasta.

Kun suksi kulkee, kilpailut sujuvat kuin siivillä. Silloin radalla ei ajattele erityisesti mitään, vaan toimii. Sitä voisi kaiketi kutsua flow-tilaksi.

"Jos kulku on tosi huonoa, sen kyllä muistaa ja negatiivisia ajatuksia vilisee."

Ylämäkeen taistelevat kestävyysurheilijat näyttävät esimerkiksi lumilautailijoiden rinnalla toisinaan totisilta puurtajilta.

Totista vaikutelmaa 27-vuotiaasta Hiidensalosta on kuitenkin vaikea saada.

"Rankkakin ylämäkitreeni on mukavaa, kun on hyvässä kunnossa."

Vauhdikas laji ei kuitenkaan ole riskitön.

Elokuussa kohahti, kun ruotsalainen ampujahiihtäjätähti Peppe Femling löi suksisauvan läpi omasta jalastaan väistäessään autoa rullahiihtokilpailuissa.

Siihen nähden Hiidensalo on selvinnyt vähällä. Uran huomiota herättävin loukkaantuminen tapahtui maailmancupissa Slovenian Pokljukassa: suksi tökkäsi alamäessä ja urheilija tärähti kasvot edellä latuun.

"Keski-Euroopassa suolataan latuja. Ne menevät pinnaltaan kovaksi korpuksi."

Hän nousi ja hiihti maaliin asti – kasvot veressä. Tuloksena oli viikon täyslepo ja aivotärähdys.

Hiidensalo on Suomen maajoukkueen ainoa metsästäjä. Miten metsästys sitten eroaa ampumahiihdon laukauksesta?

"Metsällä ensimmäinen laukaus on tärkein, radalla kaikki. Radalla myös tiedät etukäteen, mitä tapahtuu. Metsässä tilanteet ovat uniikkeja."

Muistissa on esimerkiksi kerta hirvipassissa, jolloin Hirvensalo odotti lähimetsässä hirviemoa vasoineen.

"Tiesin, että ne ovat parinsadan metrin päästä suoraan edessä."

Sitten takaa rymistelikin yllättäen paikalle hirvisonni. Yllätyksestä toinnuttuaan Hiidensalo etsi sonnin nopeasti tähtäimeensä.

Vuosien kuluessa ammunta on kehittynyt Hiidensalon vahvuudeksi, vaikka hän näkee siinä myös kehittämisen varaa.

"Oma tyyli on turhankin vauhdikas."

Epäonnistunutkaan laukaus ei lopulta harmita, jos sen on tehnyt hosumatta.

"Hallitset ammuntaa eikä ammunta sinua."

Katso videoblogin ensimmäinen jakso:

Video: Ampumahiihtäjä Olli Hiidensalo paalitraktorin ratissa – "Ei suotta sanota, että helppoa kuin heinänteko"

Lue lisää