Ihmiset & kulttuuri

Arvio: Pelkkä humalainen toikkarointi ei riitä viihdykkeeksi teatterikansalle

Helsingin Kaupunginteatterin tulkinta Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmästä on värikäs, mutta auttamattoman ummehtunut.
Tapio Vanhatalo
Eeva (Anna-Riikka Rajanen) ei ilahdu isänsä (Pertti Sveholm) juomareissuista. Taustalla Matti (Antti Peltola).

Puntilan isäntä (Pertti Sveholm) on aikamoinen tapaus. Humalapäissään hän on höveli ja jakaa rahojaan anteliaasti palkollisilleen. Hän juhlii niin, että päivät katoavat muistista ja pujottaa kihlasormuksen kylän jokaisen neidon sormeen.

Tuiskeesta toivuttuaan herra Puntilalla on aivan eri ääni kellossa. Hän riehuu ja raivoaa, jakelee potkuja eikä kohtele yhtäkään elävää olentoa ihmisarvoisesti. Isäntänsä mielenvaihteluita pyrkii tasoittamaan autonkuljettaja Matti Aaltonen (Antti Peltola).

Puntilan tytär Eeva (Anna-Riikka Rajanen) on kihlautumassa ankealle lähetystösihteerille (Antti Timonen), mutta hääkellojen kalketta joudutaan odottamaan eikä sulhasen henkilöllisyydestäkään voida olla aivan varmoja.

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen kirjoittama näytelmä, jonka kantaesitys oli Sveitsissä vuonna 1948. Helsingin kaupunginteatteri mainostaa klassikkonäytelmän saavan uusia sävyjä ohjaaja Kari Heiskasen käsittelyssä.

Sävyjä näyttämöllä ainakin nähdään, sillä puvustus on räiskyvä ja näyttävä. Esitys on kokonaisuutena myös hyvin visuaalinen, ihmisjoukkojen liikettä käytetään veikeästi hyväksi ja yhden miehen bändi lyömäsoittimineen on loistava.

Esitys on loppuun asti hiottu ja Sveholmin roolisuoritus on niin uskottava, että välillä tulee pohdittua ehtikö hän naukkaista pontikkaa sivuverhoissa. Kovin tuoreelta näytelmä ei silti tunnu.

Vuonna 2018 komedian johtoajatukseksi tarvittaisiin jotain muutakin kuin humalapäissään öykkäröivä vallanpitäjä. Vallan väärinkäyttö on teemana kiinnostava ja ajaton, mutta sen käsittely hautautuu näytelmässä humalaisen toikkaroinnin alle.

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Helsingin kaupunginteatterissa 8.12. saakka. Ohjaus: Kari Heiskanen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Teatteriarvio: Pieni merenneito luo uskomattoman merenalaisen maailman estradille

Teatteriarvio: Näin häikäilemättömän hyvää ja kimaltelevaa nunnakuoroa ei ole kuunaan nähty

Teatteriarvio: Ylioppilasteatterilaiset haaveilevat metsään muuttamisesta ja luovat ikioman metsästrategiansa