Ihmiset & kulttuuri

Reima Haapoja vaalii sotaveteraani-isänsä muistoa talvisotamuseossa – "Voi oli yltä päältä veressä, mutta suomalaiset krapsivat puukolla sen puhtaaksi"

Ihmiset & kulttuuri 05.12.2018

Raatteen Portin uusi yrittäjä haluaa yhdistää Suomussalmella sotahistorian turismin ja luontomatkailun.


Miska Puumala
Kauhavalainen Reima Haapoja aloittaa Raatteen Portin talvisotamuseon yrittäjänä 2019 vuoden alussa. Sopimus Suomussalmen kunnan kestää viisi vuotta.

Kauhava­lainen Reima Haapoja sai kipinän sotahistoriaan isältään Olavi Haapojalta, jonka viisivuotinen sotataival alkoi Suomussalmelta ja Raatteelta joulu­kuussa 1939.

Talvisodan Raatteentien motteja on Haapojan mielestä mystifioitu Suomessa valtavasti vuosikymmenten ajan. Hän muistuttaa, että kaikissa sota­jutuissa aika kultaa muistoja.

”Isä sanoi, että hän ei ollut mikään sotasankari Lauri Törni. Hän yritti vain tehdä mahdollisimman hyvin ne tehtävät, mitä lääkintäaliupseerille oli määrätty.”

Haapojan isän ensimmäinen sotatehtävä oli kirjailija Ilmari Kiannon maisemissa. Hänen eteensä tuotiin pimeässä suomalainen sotilas, ja tehtävänä oli tutkia, onko mies hengissä vai kuollut.

”Isää pelotti hirveästi ja kädet tärisivät, eikä hän oikein saanut selvää, mitä kaverille oli tapahtunut. Enempää isä ei kertonut.”

Venäläisiltä loppui yksinkertaisesti ruoka Suomussalmella, koska he purkivat niin surkeasti materiaalin, joka jäi kauas linjojen taakse. Venäläiset söivät esimerkiksi jäätyneitä hevosia ja mustaa limppua.

Suomalaistenkaan huolto ei toiminut aina talvisodassa tulipalopakkasten vuoksi, joten miehillä oli ankara nälkä. Olavi Haapoja kertoi pojalleen tarinan, kuinka he käänsivät jäätyneen venäläisen kuorma-auton lavalta taistelujen jälkeen.

”Kuolleen venäläisen alta paljastui yllättäen kunnon voiklimppi. Voi oli yltä päältä veressä, mutta suomalaiset krapsivat puukolla sen puhtaaksi. Voi oli todella hyvää kovassa nälässä.”

Raatteen Portti siirtyy Reima Haapojan haltuun vuoden 2019 alussa. Hän korostaa, että pelkkä sotahistoria ei riitä matkailijoiden houkuttelemiseksi Suomussalmelle.

Haapoja paketoisi sotaturismin kanssa yhteen esimerkiksi Hossan kansallispuiston, kirjailija Ilmari Kiannon kotipaikan Turjanlinnan sekä karhu- ja lintu­bongauksen. Häntä kiinnostaisi järjestää talvisotamuseossa myös tapahtumia yhteistyössä muiden yrittäjien kanssa.

”Sotilasteltassa voisi yöpyä talvella 20–30 asteen pakkasessa aidoissa talvisodan olosuhteissa, ja tarjolla olisi esimerkiksi eräruokaa, vangin ruokaa ja venäläisten ruokaa.”

Hän yhdistää jatkossa Raatteen Porttiin kesäisin karhujen katselua. Haapoja aikoo markkinoida petobongausta erityisesti hollantilaisille turisteille.

Asiakkaat viedään hirsistä rakennettuun karhujen katselupaikkaan iltaseitsemältä ja paikalta poistutaan kello yhdeltä yöllä. Halutessaan karhuja voi bongata aamuun asti. Tarjolla on myös kahden hengen koppeja, joissa on paremmat taustat valokuvaukseen.

Osa ihmisistä pelkää aidosti karhuja. Haapoja painottaa, että katselupaikka on täysin turvallinen ja autolla pääsee kymmenen metrin päähän mökistä.

”Villikarhujen näkeminen on elämys kaikille ensikertalaisille. Jos karhuja ei näy, maksamme rahat takaisin. Petobongaus on suunnattu kavereille, joilla on vihreä puku päällä, iso kamera ja valtava parta.”

Talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 80 vuotta marraskuussa 2019. Haapoja uskoo, että juhlavuosi tuo piristysruiskeen museon kävijämääriin.

Talvisotamuseossa on vieraillut tähän mennessä 30 eri kansallisuutta. Suomalaisten jälkeen eniten kävijöitä tulee Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Ensi vuonna museon aukioloaikoja laajennetaan kesä­kauden lisäksi koulujen talvi- ja syyslomaviikoille.

”Uudistetussa näyttelyssä pääsee esimerkiksi koskettelemaan deaktivoituja aseita. Kaukopartiomiehen autenttinen reppu on yksi museon vetonaula. Repun voi laittaa selkään ja testata miltä 30 kilon paino tuntuu.”

Henkilökohtaisesti tärkein museoesine Haapojalle on hänen isänsä sotilaspassi.

Venäläisten jatkosodassa tekemät partisaani-iskut ovat edelleen herkkä asia Suomussalmella. Haapoja on pitänyt jo kolmen vuoden ajan pientä jatkosotanäyttelyä Raatteentien päässä.

Kuvamateriaali partisaanien raakuuksista on saanut monelle kyyneleen silmään.

”Pidän niitä murhina, koska teot olivat harkittuja. Ne eivät olleet tappoja, kuten Pohjanmaalla, jossa häjyt tappelivat mies miestä vastaan.”

Raatteen Porttiin on yritetty houkutella myös venäläisturisteja, mutta talvisotamuseo ei ole oikein innostanut itärajan takana.

”Se on heille vähän vaikea asia, kun venäläiset saivat niin pahasti turpiinsa Raatteentiellä. Venäjällä opetetaan kouluissa, että talvisota oli pieni rajakahakka. No, Suomussalmella kuoli hyvin lyhyessä ajassa kymmeniätuhansia miehiä.”

Jalkaväkisotilaan henkilökohtainen varustus oli talvisodan alussa mallia Cajander silloisen pääministerin mukaan. Osalle suomalaisista sotilaista ei ollut antaa kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö.

”Kun sotilaat lähtivät kotoa, äidit varmistivat, että pojilla ja miehillä on lämmintä vaatetta mukana. Se oli suomalaisten pelastus.”

Voittoisalta Puolan rintamalta Suomussalmelle tulleet ukrainalaiset eivät olleet tottuneet pakkaseen, Haapoja kertoo. Suurella osalla ukrainalaisia ei ollut hanskoja käsissään.

”Voi vain kuvitella, miten sormet jäätyivät lähes 40 asteen pakkasessa. He rasvasivat käsiään jopa tykkirasvalla, mikä oli todella tyhmä idea.”

Raatteentien taistelu sai Stalinin hikoamaan Moskovassa. Neuvostoliiton diktaattorin suunnitelma oli katkaista Suomi kahtia kapeimmalta kohdalta, mutta tavoite meni täysin mönkään.

”Sanotaan, että venäläisillä oli yksi kuorma-auto täynnä kortsuja Oulun voitonjuhlia varten. Niillä oli mukana myös naisten vaatteita ja soittopelejä, koska he luulivat, että suomalaiset kulkevat ryysyissä. Täällä olikin jo vähän sarkaa.”

Haapojan mukaan paikalliset eivät aina huomaa, kuinka merkittävä paikka Suomussalmi on Suomen sotahistoriassa.

”Vapaussota, heimosota, legendaarinen talvisota, jatkosota ja venäläisten miehitys marraskuun loppupuolelle 1944 asti”, hän luettelee.

Haapojan isoisä taisteli valkoisten puolella vuoden 1918 sisällissodassa pohjoisen lohkossa rintamalla. Hän pitää vuotta 1918 hirvittävänä murhe­näytelmänä, jossa kuoli paljon enemmän suomalaisia kuin talvi­sodassa.

”Se oli armoton ja järkyttävä sota, joka sisälsi teloituksia, vankileirejä, nälkää ja tuskaa. Sisällissodassa tehtiin puolin ja toisin ilkeyksiä. Toisaalta se oli kuitenkin perusta Suomen itsenäisyydelle.”

Haapoja muistuttaa, että talvisota kosketti koko kansaa: naisia, lapsia ja vanhuksia. Tietysti on nostettava aina esiin veteraanit, jotka olivat kuoleman kanssa tekemissä 24/7.

”Talvisodan henki oli uskomaton. Jos Suomen hallitus olisi tehnyt päätöksen, että Neuvostoliitolle annetaan sen vaatimat alueet, täältä olisi lähdetty vaikka hankojen kanssa vastaan. Sitä henkeä ei ollut enää jatkosodassa, koska se oli hyökkäyssota.”

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT